luontokukka,,,

luontokukka kukkii

hetken verran

kesänhetken,

sitten elämänniittyni on

paljas,

vieras,

sillä eihän siellä luontokukkaani,

joka keinutteli neitoperhosta,

ritariakin 

 

kävelen poispäin

allapäin,

sillä edessäni on syksynarki,

tunteettomuus,

jossa on kylmän koleaa,

kunnes

virkistyn talven nähdessäin,

tavatessain,

sen kauniin pakkassään,

ja ennenkaikkea

luontokukkani joka autoni tuulilasissa

aamuisin kuurankukkana hymyää 

siksi mä elän,

elän siksi että 

tiedän luontokukkani olevan

sielläpäin,

täälläpäin,

hetkilläin