paras ilo
syttyy
pienistä,
vähäpätöisistä,
niistä arjenhetkien rappusista,
harmaiden juttujen kukkuloilta,
sieltä,
jossa sydämmesi on,
sieltä missä kohtalosi sinua taluttaa,
elämänpurosesi lorisevat
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti