elämänkiireisen kannattaisi
hetkeksi huohahtaa,
päijänteen rannoille
istahtaa,
olla siinä ominehyvineen,
aatoksineen,
ilon ja murheen tuumauksineen,
sillä se rentouttaa,
kaikesta muusta irtaannuttaa,
elämänkuvaa avaruttaa,
silloin näet sinitaivaan,
luontolinnut liitäväiset,
oravanpojan luodolla käpysotasil,
ketun ja jänöjussin rantatörmällä kilpasil,
näet kuinka ilmavasti vesisirkka
lumpeenlehden äärellä luistelee,
elämänkuvioitaan taiteilee,
siinä hetkessä huomaat
itsesi,
läheisesi,
tärkeimpäsi,
eikä sua enää kiireenvaahtopäät aja sinnetänne,
eikä mihinkään,
sillä sinä olet onnesi satamassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti