kaikki elämäni ovet
jotka olen sulkenut
äänettömästi ,
aukenavat palatessani yhtä
vaivattomasti,
paitsi se yksi jonka suljin
niin että karmet paukkuivat
sitä ovenripaa en halua enää
lähestyäkkään,
sillä sen takana on
elämän kielteisemmät huoneet
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti