kauniit jalanjäljet
ikimetsän hankisilla
pysäyttävät luontokulkijan,
minut,
sillä en ole koskaan nähnyt
elämän sirointa sammalikon syvyyksillä
elävää
keijukaisten kuningasta,
en näe nytkään, mutta jälkensä jättämä on
kaunista,
niin sorian kaunista etten pysty kauniimmin sitä
loihtimaan
sinitaivaalla liitelee liitohaukka,
hänkin on havainnut jäljet,
muttei itse kaunokaista,
sillä hän lienee
mennyt
sammalokon syvimpiin kolosiin,
kotiinsa,
jonne ei pahoinkaan aavistus yllä,
sillä sinne johtaa tuhansittan hyvyyden esteitä,
joista pahoinkaan ei luikertele pidemmäksi
olen ikimetsän
syvemmässä,
elämässä jossa luonto elää
omillaan,
kaikki,
niin pienet kuin suuretkin,
hekin jotka vasta syntyvät,
sillä täällä ei kellot käy,
eikä kiireen liikennevalot ohjaile
elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti