ihminen yksinäistyy
hitaasti,
armottoman hitaasti,
sillä se karsii kaikki katseet,
tunteet
kosketukset
ovien taa,
sinne jonne ei ovisilmäkään näe
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti