evontiedekansallispuisto,,,

katselen näkymätöntä,

mutta näen sen,

tunnen ja ihailen kuinka

tyylikkäästi hän on pukeutunut,

vaikkei ole viimeaikoina käynyt

ostoksilla

viereeni istahti

kuusijalkainen muurahainen,

tuo terhakka

alaston,

joka on mauttoman näköinen,

mutta silti hänen ruskea ihonsa

saa mielenmukavat liikkeelle,

sillä tuo väri on kahvinpavun värinen

jollaisia näin väliameriikassa

muurahainen ei kauaa istuskellut

vierelläni, vaan jatkoi kortensa

kiskomista

samassa kuulen näkymättömän,

jonka ääni kuuluu nyt

lähempää,

katselen,

mutten erota tuota luonnonkaunista

lintua 

vaikka kuinka katselen

hyppään autooni,

joka on metsätiellä usein

samassa kohdassa jossa vanha haapa

on seissyt vuosikymmmeniä

huomaan yöllä ilmestyneet liitooravan

papanat ja mulle tulee hyvä mieli,

sillä nämä alueet  ovat merkitty

hakkuualueiksi,

aukkohakkuualueiksi,

vaikka alunperin nämä piti

suojella luonnonsujalailla,

evontiedekansallispuistoksi 

mutta alueen rajanaapurit eivät

näin tahtoneet

laittaessani vaellusvehkeitäni

autoon ja keittäessäni

nokikahfeet viereiselle

kannolle istahti

kuusitiainen,

tuo minun kaunis lintuni

jolla on kaunis ääni,

tuo lintu joka on monelle

ihmiselle tavallinen,

eikä sen lauluääni sen kummoisempi,

mutta mulle tuo lintu on

elämänlintu,

kaunis,

kauniinpi luin koristeellisemmat,

äänensä sulosointuvampi

kuin luonnollisemmat