lapissa kukkii
lapinkukka, tuo pohjolan
herttainen tähtisilmä joka saa
kauneutensa vuorten rintellä tuulevista
neljäntuulen henkäyksistä,
ukkosenjumalan jumalattomista
ärjähdyksistä,
suvituulten puhalluksista,
siel se keväästä syksyyn kukkii,
elämänkauneuttaan kutoo,
eikä sillä kaipuuta mihinkään,
sillä siellä on hänen kotonsa,
siellä neljäntuuulen rintehillä
taivaanisän kainalossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti