metsäpolun päässä on
kanto,
jossa istuu kurrenpoika
tuuheahäntä ja nyhtää
etukäpälästään pihkaa jonka se sai
ikikuusen latvuksesta,
kun
käväisi tervehtimässä kamuaan,
liitoorava sujuvamieltä.
jonka pesästä näkee kaikkiin ilmansuuntiin,
jopa evontiedekansallispuistoonkin, jossa liitooravat
useimmin liitelevät, kun illan kajo himmenee
kun pihka on irronnut,
orava harjailee häntänsä,
sipaisee korvallisensakkin
edustavaan kuntoon,
sillä pian polun päässä pitäisi
näkyä saukko, joka tuo aina tähän
vuodenaikaan yöllä pyytämiään
muikkuja
kurre ei muikuista itse välitä mutta hän vaihtaa
ne pähkinöihin, joita riikinkukko kiekuvainen
hautoo pesässääm,
tuolla viljamyllyn uumenissa
ei riikinkukkokaan muikuista
piittaa,siksi hän antaa ne siilinpojalle,
joka hotkis niitä
aamusta aamuun,
sillä niin maukkaita ne tälle ovat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti