istun Egbergin kahvilassa,
nautiskelen hyvästä kahvista,maistelen
maukasta leivosta,
minä,maalaispoika jolla ei sivistystä
taakkanaan,
kuluneita kasvoja seuranaan,
siksi tunnen olevani onneni kukkuloilla,
makumaailmojen harjanteilla, jossa
hymyilevä henkilökunta palvelee,
pyynnöstäni luokseni kumartuu
bulevardilla kulkevat kiireiset,joutavat,
menevät,tulevat,
en tunne heitä, en ,sillä en ole täältäpäin kotoisin,
vaikka asunkin
rakastan tätä kahvilaa siksikin, että täällä
ovat maut järjestyksessä,
eikä niitä ole sekoitettu,
sillä minä sivistymätön ukonretale
arvostan järjestystä, enkä kaikenmaailman
yhdenmukaisuutta,
pikaruokalamaisuutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti