ennenvanhaan olin
nuori viaton
mummon poika,
papankin, eikä silloin mua harmittanut
yksikään,
sillä sainhan olla heidän omanaan,
sitten vartuin,
elämää kokeilin,
peruuttelin, mutta en jarrutellut,
peruutellessainkaan, sillä sehän olisi hukkaan heitettyä
aikaa
tänään olen kulkenut hyvän
tovin,
hymyssäsuin,surussapäinkin,
mutta enemmälti aamuni ovat auenneet
elämänjanoisasti,
yöt tyynyttyneet hymysuin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti