syys hiljentää
yötpäivät,
keväänriemut,suven suloisimmat,
sillä päivänvalo himmenee,
kylmän talven taakse taipunee,
siksi askeleenikaan eivät pidemmälle vie,
vaan mökkiini lämpöiseen,jos saan kutoa
elämääni eespäin,
sinnetänne noinpäin,
parsia eilisiäin, soitella ja jutella,
miettiä ja enemmän virkkoa,
sillä syksyllä on aikaa,
sitä aikaa jota suvenhetkillä vähemmälle jäi
en ole allapäin,en ylisillänikään,
vaan kohtalonkukan terälehdellään,
sillä elänhän sitä aikaa vuodesta jolloin
vuosi vaihtaa olojaan,jotta kevätsäillä pystyisi
jälleen olemaan itsenään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti