syysilta tyyntyväinen,
päijänteenpinta peilin kokoinen,
sillä siin loistaa taivaan tähtöset,
kuunpuolikas ujomieli,
sillä eihän hän viellä tahdo koko olemuksellaan
loimutella,
onhan viellä syys,
elämän hellin ajankohta,
jossa luonto riisuuntunut,
askeleet hiljentyneet
kesämökkirannat autioituneet,
muuttolinnut poismuuttaneet,
äänet vaimenneet,
on se hetki vuodesta jolloin
odotan talvea,
lumivalkoista talvea, jossa voisin hiihdellä,
vauhdikkaasti lasketella,
lumipalloja pyöritellä,
päijänteen jäällä pilkitellä,
eestaas liukastella,kuperkeikoja heitellä,
kuurankukkasia kotomökkini akkunasta ihastella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti