en yllä sinne minne
haluaisin,
en alimmillekkaan,
sillä olenhan jokapäiväinen ihminen,
aamun poikanen,
hetkien täyttämä,
kohtaloni kokoinen,
mutta yritän näyttää hinostuneemmalta,
pyhäpäivänherralta,
sinun mielityltäsi,
häneltä jolle koiratkin häntäänsä
heiluttavat, jonka kanssa
elämänsyrjimät haluaisivat skoolata
puiston syrjäisemmällä penkillä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti