syksyllä on surusilmät,
hennonheleät hiukset jotka
hulmuavat koleassa iltapäivässä,
jossa on elämäntyhjää, eikä yhtään
linnunlauluakaan,vain humisevan haavan lehdet
heiluttavat elämänmieltäni jolla ei enää ole keväinen mieli
syksyisin olenkuin luontopuu
pensas tahi jokin muu,
joka tanssii
syyshetkissään,
jotka haavan havisivina humisevat,
eikä sen enempää
syysaskeleeni ovat lyhyitä,
sillä niitä ei kävelytä keväänriemu,
tuo riemujen riemu joka rientää sinne tänne
vailla päämäärää
syysmieleni on kuten
ympäristöni,
kauniin hiljaista,vailla turhia sanoja,
sillä on se hetki vuodesta jolloin
valmistut talvesi ylitykseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti