tapahtuipa niin tai näin,
mitenpäin tahansa,
niin aina se on
ovi uuteen,
siksi älä pelkää huomistas,älä
ensinkään,
sillä kaikkien jälkeenkin on mahdollisuus,
johon tarvitaan sinua
tapahtuipa niin tai näin,
mitenpäin tahansa,
niin aina se on
ovi uuteen,
siksi älä pelkää huomistas,älä
ensinkään,
sillä kaikkien jälkeenkin on mahdollisuus,
johon tarvitaan sinua
hyvät asiat syntyvät
hyvistä,
niistä näistä
.heistä.
jotka ajattelevat
asioita valoisinpäin,
vaikka olisivatkin
allapäin
elämää et voi elää
piirustusten mukaan,
sillä maisemat muuttuvat
yhtenään,
siksi elä päivä kerrallaan,
askel askeleelta, mutta pidä
huomiset mielelläsi ja säästä sinnekkin
vähäsen,
pesämunasen verran
jos elät tosikkona,
joudut hymyttömien pöytään,
siellä jossa elämän pikkuiset eivät
hyvilläpäin,
siksi naura kun naurattaa,
itke kun itkuttaa,
elä elämäsi laidasta laitaan
ja vähän ylikin,
sillä silloin istut elämänpöydässä
hymyssäsuin,eikä sulla yhtään mitään
hampaankolossa
kun katselen jälkiäin,
muistan hetket
olemiset,
muistelen kuinka ne syntyivät ja
menivät,
muistan, sillä ne jäljet olivat raskailla
jaloilla kuljetut,
painavilla tunnelmilla askelletut,
mutta myös
hyvinmielin hipsuteltu,hymyhuulissa vietetty,
kaikki,sillä jokainen askel on
saatellut minut nykyisyyteeni ,
siksi minulla on
hirmuinen vimma huomisiin,mutta jarruttelen,
sillä en enää kerkiä ensimmäisten askeleitteni
tahtiin
hyvinvointikunnissa hoidetaan
loppuun kulututtuja,
ei työkykyisiä
-elämänhalukkaita
heitä meitä jotka elätämme
itsemme ja heidät
kevätauringolla on
mahtavat voimat,
sillä se saa mielenkin
valostumaan,
pelkällä tirkistelyllään
yleensä isot jutut tulevat
pienempien jälkeen,
mutta joskus ne eivät odottele,
vaan istahtavat muittamutkitta
-elämääsi
aina ei kannata
olla suunapäänä,
vaan
kuuntelijana,
sillä lähimmäiset tarvitsevat
usein olkapäätä johon
nojailla
kevät hiihtelee
hohtavilla hankisilla,
pilkottelee tien vierustoilla,jossa
kevään ensimmäinen leskenlehtikin,
kevät saa ihmiset suoristumaan,
koivunoksat hiirenkorville
nuputtumaan,
sillä kevät on luontoäiteen esikoinen
kun hommailet niitä näitä,
jokapäiväisiä,tuntemattomia,
käyt siel tääl,
katselet avarempiakin,
istut tutussa tuolissas,
muistelet eilisiä,vanhempia,uudempia,
unelmoit huomisista,niiden tuomisista,
kun muistelet
heitä jotka ovat sinua koskettaneet,
kauempana olleet,etäältä menneet,
silloin olet elämänlähteellä,
siellä, jonne ohikulkijat eivät eksy
sinun ei tarvitse
olla itseäsi kummempi,
ei kaupungin komein,rikkain,
eikä hänkään, joka kuvastuu
mainostauluissa,
ei, sillä sinua arvokkaampaa ei ole
-sinulle
pienet jokapäiväiset
synnyttävät sinut,
tähtihetkesi ja kaikki,
siksi katsele avoimin mielin,
sinnekkin,
jotka tahtovat luokseis tulla,
asioihin joita et ole ennen tavannut,
hetkiin. joiden kanssa et ole tuumailllut
et taivahaseen ylety,
et alempiin,
mutta yletyt itseesi,
sen jokaiseen
tunteen sopukkaan,
sinnekkin,
joita et viellä ol
tavannut
aina kannattaa
yrittää,
vaikka vähäsen,
sillä se on ensimmäinen askel
isompiin
kaikilla ihmisillä
on
menetetävää,
vähävaraisimilla eniten,
siksi koskaan ei kannata
nakata hanskojaan tiskiin
niin kauan kun sinulla
on
unelmia,
niin kauan
pysyt eloisana,
kevään kukkana, kauniina
luonnonluomana,
mutta jos menetät unelmasi,
menetät myös haaveenkukan
aika ei vanhene,
vaan se muistottuu,
kunnes puistottuu, jälkipolville
raamittuu,
sillä aika ei synnytä uusia lapsia,
vaan rientää sekuntilleen huomisiin,
jättäen jäljelle meidät,aikamme lapset
itsetunto on
ihmisen voimakkain
mielentila,
jos se heikoissa kantimissa, olet elämäntuulten
pyörittelemä,
jos taasen itsetuntosi on vahva,
pienet harmit ja esteet eivät koske sinuun
sormellakaan
en etsiä uusia,
en vanhoja,
vaan heitä,meitä jotka olemme
jääneet eilisiin
etsin heitä,
kohtalontovereita, jotka eivät ensin
rynnänneet,
eivät,
vaan jäivät ja antoivat toisten
mennä
ihminen on luonnonluomista
se joka haluaa kasvaa,
vaikkei kasvuvaraakaan,
siksi huomisissa on ahdasta,
sillä sinnehän kiirehtivät
keskenkasvuiset
ihmisen ei pidä
olla äänetön, silloin kun
häneen kohdistuvia
päätöksiä suunnitellaan,
sillä
~äänet vaikuttavat~
kaikkien perässä ei kannata
juosta,
vaan hänen,
joka nukkuessakin tulee
mieleen,
eikä haihdu tiukissakaan
tilanteissa
putininvenäjä
on kauhujen kasarmi,
jumalaton yhdyskunta, jossa
äitivenäjä itkee,maailma suree ja
pilvetkin harmaantuvat,sillä putinin toimet
eivät edusta venäjänkansaa, vaan rikollisten
hallitsijoitten omankäden ahneutta,varastamista
maailma on täynnä
hyviä asioita,
mutta pahat jutut
etuilevat tuontuosta,
siksi ne päällimmäisenä
näkyvät
kun ihminen ajautuu
byrokratian rattaisiin,
niin sieltä ei selviä
ehjänä pois,
sillä siellä eivät hallitse
inhimillisyydenlait,
vaan byrokraattien,
noiden kasvottomien ja
tunteittomien
virkamiesten mietteet ja
tulkinnat
kevätpuronen
rintehellä solisee,
hyvinmielin lorisee,
sillä kevätaurinko on
aukaissut keväänovet,
nuo kauniin hohtavaiset,
niil joil riekonpoika viilettää,
naaliemo pienokaisiaan reppuselässään
kiikuttaa
porotokka kauempana hankisten alta jäkäliä
narskuttaa ja jouni lappalainen loihtii komiammat
keväänloitsunsa jotka saavat koko tunturin hyvinpäin
tuulettumaan, neljäntuulenpuuskat leudoimmin puhaltelemaan,
sillä onhan tullut kevät,
tuo tuntureiden luonikkain vuodenaika,
jolloin tunturikoivukin hiirenkorvillaan,
lapinkukka nupuillaan
aina kun välität,
etkä käännä katsettasi,
olet jonkun tuki ja turva,
tulevaisuus,
aina kun katson
syvempään,
autat lähempää,
häntäkin joka on kauempaa
aukkohakkuiden jälkeen
ei oravalla kantoakaan istuttavaksi,
luontolinnulla pesäpuuta
pesittäväksi,
haukalla puitten latvoja
tähystäväksi,
eikä sammalpeitteitteen alusilla
viihdy luonnon arimmatkaan,
sillä niin on tienoo muuttunut
kolkontaipaleeksi,
elämättömäksi
evontiedekansallispuistohankkeen
tyrmääjät
esiintyvät mielellään
kestävänkehityksen edunajajina,
mutta toisin ovat,
sillä he elävät kaksilla kasvoilla,
kulkevat tuplarattailla
ikimetsät tarjoavat
luonnostaan sen mihin
ei ihminen viisaudellaan
pysty,koska
siellä on elämän salaisuus,
sen ylläpitäjät,
elämämme hyväntekijät
tuhannet järvemme
ovat puhtaan syviä,
luontoäiteen lähteitä,
siksi älkäämme uhratko
niitä kaivosteollisuuden
ruostelammikoiksi
puhdas luontomme on
luonnonlahjamme,
kestävänkehityksen polkumme,
luontaisetumme,
siksi suomi on huomisen haluttu,
sillä meiltä löytyy viellä se mikä on
muualta poispyyhitty
ihminen on pedoista
pahin,
kauhein,sillä hän pystyy syömään
myös itsensä,
siksi
ihmiskunta voi pahoin,
luonnonkatastroffit yleistyvät,
ympäristömme kuivettuu,
ekosysteemimme kuoleentuu,
siksi,
että ihminen syö
enemmän kuin tienaa,
siksi,
että me karsimme luontoamme
liikaa,
siksi
ihminen yksinäistyy
itsensä kanssa
jos hän ei puhele
itselleen,
käy siellä täällä,
vaan nojautuu liiaksi itseensä
jos ylettyisin
kaikkein hyvempiin,
ottaisin niitä
sylillisen ja ripottelisin niitä
kaikkialle
en maailmanääriin pyri,
en suurimpiin,
kaukaisempiin,
vaan itseni lähelle,
juuri niihin hetkiini jotka
tuntevat minut
jos ihminen ei ehostelis
itseään,
vaan eläisi,
alusta loppuun
omillaan,
niin hän olisi
-aitonäky
mutta tänään ei aitonäkyjä
näy,
sillä heidät on pumpattu
täyteen
kyllästysaineita,
opinalkeita ja kaikenmaailman
tärkkelysaineilla siloteltu
ennenvanhaan
ikimetsien salomailla
saattoi nähdä
ihmisen jolla oli oma kuorrutuksensa,
omat tapansa, eikä yhtään
nykyaikaisuutta,
vaan hän eli luontonsa kanssa
rintarinnan,
alusta loppuun
jos ihminen
saisi elää
vuorokaudestaan
kahdeksan tuntia itselleen,
jäis jäljelle kahdeksan tunnin
yöunet,kahdeksan tunnin joutavanpäiväiset,
niin muut jäis nuolemaan näppejään
enää ei ole
muita kotimaisia liikemiehiä,
kuin laakkoset ja rukkas antti
savolinnan torilla,
kaikki muut ovat
ulkomaalaistuneita helppoheikkejä
usein ne jotka ovat
joukon jatkona
joutuvat seuraamaan
jälkiä,jälkiä,
joita eivät etummaisina
tekisi
nykyaikana ihmisen ei tarvitse
muuta kuin kuluttaa ja tilata
uutta kulutettavaa
ennenvanhaan parsittiin,
koottiin,
sillä silloin kaikki oli
arvossaan
ihminen on muuttunut
tilaajaksi,
ei tuottajaksi,
siksi me emme pärjäisi
hetkissä joissa pitäisi
itseämme elättää
vanhenen päivä kerrallaan,
huomaan sen siitä,
että kaukaisemmat haihtuneet,
tuoreimmatkin,
eikä mikään ole iänikuista,
ei edes ne hetket, jolloin
kiipesin unelmissain
itseäni ylemmäksi
nykyelämä on tehty
helpoksi,niin vaivattomaksi,
ettei sitä voi
ennenvanhaisesti koskettaa,
siksi olemme vieraantuneet itsestämme,
toisistamme,
sillä onhan kaikki päivänselvää,
eikä yhtään vaivannäköä
ihmisen tulisi syödä
silloin kun on nälkä,
juoda kun janottaa,
eikä
-yhtään enemmän
vähempää-
arki on moinia asioita,
menemisiä tulemisia,
se on tila joka pitää
ihmisen koossa,
sillä jos sitä ei olisi,
olisi ihminen hajallaan
tammikuun jälkeen tulee
kevät ja sitten
pikku pikku luonnonlintu laulelee
somimpiaan,
kurrenpoika häntäänsä tuperaa,
jänöjussi turkkinsa vaihtaa
ja minä keväänkesän poikanen
laulan ja rallattelen
kevätpurosten säestämänä
ikääntyessään
ihminen huokenee,
tutuista elämäntavoista loittonee,
sillä hänhän on
tyhjäksi pumpattu
huomisten jälkeen alkavat
seuraavat,
jotka seuraavat esi-isien jälkiä,
tämänpäiväisiä,
menneitä
rakastunut ihminen ei
vilkuile sivuilleen,
vaan tuijottaa
myöhempien aikojen
päätekijään
menestys vaatii usein
pohjakosketusta,
epäonnistumista,
sitä hetkeä jolloin olet
tyhjä,
mutta päätät nousta pinnalle,
päätät olla enemmänkuin
nolla
ihminen ei voi
elämässän kaikkeen
rientää,
mutta olis hyvä,
jos hän kerkiäisi käymään
itsensä luona
mikäli kulkisit paljain
jaloin,
kesät ja talvet,
olisit jokapuolelta
terveempi,
sillä et kävelis suinpäin sinne
tänne
asiat tulee nähdä
itsenään,
ei väritettyinä,
sillä silloin niiden
merkitys
muuttuu,
monet turhasta suuttuu
ihmisen ei ole hyvä olla
jännityistiloissa,
pulmakohdissa
tämäntästä,
sillä ne
-jäykistyttävät
kun ajattelet
tavallisesti,
arjenpäivän tapaisesti,
niin ymmärrät tasaisesti,
sillätavalla jokapäiväisesti,
joiden kanssa sun on vaivattomampaa
et ole vanha,
viellä,
mutta myöhemmin,
monen hetken jälkeen,
silloin kun tekemiset ovat jääneet,
silloin kun sinä ja eiliset
katsovat ohimeneviä,
heitä jotka ovat puolimatkassa
voisin asua missä vain,
missä olisi lämmintä,
hyvä peitto ja kulhollinen
lämmintä keittoa,
eikä yhtään pelkoa,
yhtään
katselen ohikulkevia
aikoja,
ne näkyvät selvästi
bulevardin katujen vierustoilla,
vanhoissa seinissä,
ikkunanpielissä ja vahvankauneissa ovissa,
jotka eivät ole tehty lastulevyaikana
ovet pysyvät kiinni,
mutta aina silloin tällöin ne
aukenevat arvokkaasti
silloinkun aika oli vasta nuori,
bulevardikin oli,
talot ja ovet
lehmuksetkin,
eikä minua näkynyt
kaiken muun voit
varoillas hankkia,
mutten sitä tunnetta,
jolla on maailman
hyvänolon varallisuus,
itsetunto, jolla ei ole varjonkuvia,
heijastuksia, vaan hyvänolon
katse, joka säteilee pahimpienkin
keskellä,
sillä se tunne onansaittava
elämällä,jokapäivä,jokayö,
jokainen hetki,hiljaisemmatkin,
olemalla ja elämällä siten että
mielesi rakastaa,
sinua, elämänkulkijaa,
tavallisenpäivän kulkijaa
ennen menin suunapäänä
kaikkeen sen ihmeempia
ajattelematta,
suunnittelematta, siksi olen
elämänahaavoitunut,
kokemuksieni rakastuttama,
pikkuihanuuksien piirittämä
joka
pullistelee ennenkokemattomia,
aarteita,
elämänkokemuksia, jotka näin
vanhemmantasaisena kannattelevat
hyvänolonmieltäni
ilman vuodenaikoja
olisin yhtä ja samaa,
aamusta iltaan,
eikä mulla kielonkukkija,
eikä kevään ensimmäistä
leskenlehtee,
kesäheinien tuoksuu,
syysksyisytä sadokkuutta,
kirpeitä karpaloita,
talvipakkasten punoittamia
poskipäitä,
uudenvuodenöitä,
jolloin saan kuunnella
ikimetsän takaisia ääniä,
susien häävalssia, joita tähtitaivas
tanssittaa, täysikuu unelmoittaa
elän ja olen,
sen kummempia rakentelematta,
aitauksia tekemättä,
pyhiä kuvittelematta,
sillä haluan elää väljästi,omantunnonpuhtaasti,
arvokkaasti, sillätavalla,hyvällätavalla,
ettei jälkeni korostuisi,
varjoni häiriintyis,
turhuudet kuuntelis,tavallisetkaan,
sillä olen vaatimaton mies,
metsänpoika, joika ei tahdo
luontoaan karsia,turhanpäitten
metelöidä
elä niin ettet
ole ensimmäinen avuntarvitsija,
mutta niin että olet se ensimmäinen
auttaja
ihmiset joutuvat
anomaan
kerjäämään itselleen
terveydenhuoltopaikkaa,
sillä tänään ihmiset eivät saa
tarvittaessa terveydenhuoltopalveluita
kuin yksityiseltä puolelta, mutta sinne pystyvät
vain harvat
~haavoittuneet~
tuulivoimalat tuovat
elämänvoimaa,
sillä ne
pyörivät elämäntahtia sielläkin
missä kaikki on koettu,
uskontoivot menetetty,
viimeisetkin kynitty,
sillä tuulivoimala
tuottaa
~tuohta kunnan kirstuun, jolla pidetään
yhteisiä yllä~
maaseudun ihmiset
laimentuvat kun he
autioituvat kaupunkeihin,
siksi heistä tulee jonottajia,
turhuuksien pomottajia,
jotka kahtelevat toisia
laimennettuja väsynein silmin
ihmisten tulisi elää
jatkuvasti näköalapaikalla,
niin silloin jäis arvuuttelut pois
silloin kun elämä
tuntuu varmimmilta,
huolettomammalta, silloin
sinun täytyisi katsella itseäsi,
ympäristöäsi,
kaikkea olevaa ja kiittää,
muttei suureen ääneen ajatuksiasi niittää,
sillä huomenna voi olla toisin,
eikä enää niitettäväkään
ei yksi ihminen ole
syypää
yhteen tahi kahteen,
vaan hän on joutunut hankkeen
vetäjäksi
tahdostaan tahi tahtomattaan
Padasjoki hylkäs
Evontiedekansallispuistohankkeen,
samalla se hankaloitti Päijänteen
Kauniimman Luonnonsataman
tarjoammat mahdollisuudet
Turistivirroille,
mutta viellä on mahdollisauus,
sillä uudet Leutotuulet puhaltelevat
ja saattaapi olla pian se aika jolloin
Padasjoensatama on kolmen kansallispuiston
laituripaikka
ympäristömme ei kestä
nykyisyyttämme,
sillä se ei kerkiä tuottamaan
huomista, siihen tahtiin
kun tahdomme,
siksi meidän on karsittava
vähemmän ja hillitymmin
sano sanottavas,
tee tekos ja rakentele,
mutta älä kiemurtele,
toisten sanoja sovittele,
kaksilla kasvoilla elettele,
sillä ihminen joka ei seiso
itsensä edessä, ei ole edes hän
kevät on uudenajan
alku,
pitkän talven loppu,
tuhansien elämänpurojen virta,
mahdollisuus ja mahdottomuus,
sillä se on hetki,
jolloin auringonpisara saa
pienenhetken otteen
kauneudesta, herkästä pyhyydestä,
silmien viattomuudesta,
sydänten puhtaudesta
ihminen ei ole
inhimillinen ihminen,
vaan satojen tarjousten
syöttämä tehokone, joka jauhaa
rahaa maailmantaloudelle, heille jotka
rahoittavat sotia ja kärsimyksiä, jotta saisivat
uusia asiakkaita,
sillä he eivät ole ihmisiä, vaan
tarjousten syöttämiä tehokoneita,
natisevia valittajia,
demokkratian marionetteja
venäjällä totuus ja valhe
ovat jokapäiväiväinen
leipä ja hyvinvointi,
sillä siihen kasvatettiin neuvostoliittolaiset,
nuo tämänpäivän leivonnaiset
joita oligarkit lypsävät,
putininvalta kahlitsee,
elämäänsä hallitsee
pakanat ovat alttiita
keinotekoisuudelle, siksi heistä
syntyivät nykyiset
kristityt,
papit ja muut liehakoijat,
jotka tänään edesauttavat
ukrainan kansan kärsimyksiä,
julmaa sotaa, sillä
he janoavat kärsimyksiä,
jotta voivat paavin kättä suudella,
nunnan poveen nojailla
uskonnot ovat verellä
vannotut,
ne ovat raaimmat vallanvälineet,
mitä ihmiskunta on osakseen saanut,
sillä niillä ei ole hyvänsydäntä,
sitä pienen onnen kosketusta
joka saa vähemmät
hymyilemään
kun työelämä päättyy
eläköitymiseen,
olet uuden alun ensirappusilla,
niillä askelmilla joilta näet kauaksi
taaksepäin,
mutta vähemmän huomisiin
ihminen tarvitsee vähän
suoloja ja makeita makupaloja,
jotta hän pääsisi
pahimpien aikojen yli,
muut elämän mausteet jelppaavat,
mutta suolat ja makiat vievät
vaivatta uusille elämänlähteille
ihminen kaipaa huomisilta
terveyttä ja
jatkuvuutta,
he kaipaavat
turvallisuutta, jonka suojeluksessa
itse voi säännellä elämäänsä,
siksi poliittisten päättäjien
ei pidä viritellä epävarmuuksia,
rajoja,
eikä pilvenpiirtäjiä,
jotka huojuvat pienistä henkäyksistä
kun käännät katsees valoisempiin,
helpotut,
sillä, raskaat maisemat
eivät houkuta leiriintymään,
hyvissä fiiliksissä soutelemaan
maailma on tauteja täynnä,
mutta ihmisen itsepuolustusjärjestelmä,
Batriot
torjuu niitä hyvin,
joskus ne kuitenkin läpäisevät
tiukemmankin seulan
ja silloin ihminen tulee
nuhaiseksi,
mutta senkin aikana puolustusjärjestelmämme
punoo juonia hävyttömän hyökkääjän
tuhoamiseksi
eurooppa on monen asian
syntysija,
ikävienkin,
mutta on täällä enemmän huomisen hyvää kuin
eilisen ikävää,
vaikka niitäkin yllinkyllin
metsätyömiehet ovat kuolleet
sukupuuttoon,
työtkin,
jäljelle on jäänyt vain
pihkattomia käsiä,
olemattomia ropsipinoja
tämänpäiväiset vaihtuvat
huomisiksi kunhan
ensin nukutaan
yö,
sillä ei se sen vaikempaa oo,
vaikka,
enshätään niin tuntuiskin
ihminen kypsyy iän
myötä,
mutta vasta vanhetessaan
hänestä tulee vasta eritäin maukas,
sillä onhan hän on hyvin marinoitu
ennakkoon eläminen
on
raskasta,
sillä sen johdosta joutuu elämään
tuplasti,
siksi ei kannata surutella,
iloitella etukäteen,
eikä varsinkaan korjailla
ehjiä,
kaiken varalta
elämä on värejä,
sinen tyynyttämiä,
puhertavan läheisiä,
mustia ja harmaita,
mitäänsanommattoman valkoisia,
elämä on värejä tunteita, joilla voi
kulkuaan maalailla,
hyvinmielin ohjailla
kaikki tahtovat häneltä
enemmän,
mutta kukaan ei katso
hänen jaksamistaan,
siksi moni uupuu,
väsyy ja poispäin kulkeutuu
kauneimmat hetket
loistavat silloin kun
kaikki ovat hämärtyneet,
toivonkipinä sammunut,
eikä yhtään valonpisaraakaan,
silloin olet itsesi lähteellä,
kaikkien ulottumattomissa,
etkä kenenkään valjaissa
arki on
tuttuja,heitä joita ei olekkaan,
mutta silti ovat,
arki on maanantaisia,
muitakin aamuja ja tavallisia,
sitten joskus muitakin
tienvierustat ovat
matkojeni seuralaisia,
ajankuvia,
eilisiä ja huomisia
siel näen autiotupia,
niittyjä, jotka tuottivat
aikanaan elämänsiemeniä,
huomisia
näen isontilan perustukset,
mutta en perikuntia,
sillä he ottivat mitä saivat
ja lähtivät
tänään näen uudisrakentajia,
jotka ovat löytäneet
niitynkulmasta
elämälleen yösijan
en mä huomistani katsele,
huokeasti,
sillä tiedän että siellä
on jotain arvokkaampaa
huomiseen pääsen,
kunhan tämän päivän
keskiyöhön saatan
ihmisillä on paljon huomisia,
sillä ne eivät lopu kesken,
eivät silloinkaan,
kun jäämme
tämänpäiväisiin
itsensä etsiminen on
viheliäinen homma,
sillä silloin pitää
mennä syvimpiin,
peräkammariin
-saakka
ihminen säilyy ehjempänä,
kun hän ei kolhiinnu
päivissään,
tekemisissään,
eikä turhanpoluilla,
niissä joisssa on kaikki
maailman mukavat
minäkin olen ihminen,
siis aika merkittävä olio,
mutta vain itseni mielestä
olen nuoruuteni
ohittanut,
kolhiintunut,
merkittävät kokenut,siksi katselen elämää
kiihkottomasti,
ajattomasti ja yhäkin huomaan
uusien keväitten saapuvan,
huomisten aukenemat, siksi en ole
huolessani,vaikka jalkani ei nouse
ensimmäisen kevääni tahtiin
ihmisestä tulee
ihminen tekojensa kautta,
muuten he ovat
kuten muutkin luonnonluomat,
ajallaan tulevat,ajallaan lähtevät
luonto ei jätä jälkiään,
vaan jatkaa siint mihin eiliset
jäivät
ihmisen jäljet näkyvät vuosisatojen päähän,
eteen ja taaksepäin
kaikki muut hyväksyvät
luonnonkiertokulun,
ihminen ei,
sillä he tahtovat kurkottaa
pidemmälle,
siksi he ylikasvavat,
toisinkuin
ikimetsän kelohonka
älä katsele
poispäin,
vaan eteenpäin,huomisiin,
mahdollisuuksiin ja sinne josta
huominen avautuu
älä surujais suurentele,
kurjuuttasi levittele,
vaan kerää itsesi
ja mee valoa
päin
alistunut ihminen on
luovuttaneitten panttivanki,
elävä kuollut,
eikä hällä yhtään
hymynpisaraakaan
puut syntyvät vanhoista puista,
ihmiset toisistaan,
siksi puut pysyvät alkuperäisinä,
ihmiset eivät
ukkovarvas on
ihmisen vanhin
osa,
sillä sen valu aloitetaan
ennenkuin muut kehon osaset
-näin luki lääkärikirjassa, kun tutkin
ihmisen valmistumisprosessia
ihmiset suuttuvat ja
rakastuvat liian
helposti,
siksi he laimenevat ja lauhtuvat
turhan nopeasti
pahat jutut
kerääntyvät sellaisten
ihmisten niskaan,
jotka ovat jatkuvasti
paikallaan, kuntaas
ne jotka liikkuvat päivästä toiseen
ripeästi saavat vähemmän kannettavaa
tammikuun jälkeen
alkaa kevät,
sillä senjälkeen ei tarvitse
syödä joulupöydän rippeitä, hernerokkaa,
eikä etenkään tarvitse olla punaposkinen
lumikolan työntelijä
duunari elää
tilipäivästä
toiseen,
siksi heillä on niin säännölliset
elämäntavat,
tavalliset tarpeet,
menot ja vähemmät
ihminen on itsensä välipala,
hetkiensä kävelyttäjä,
aikansa olija,
eikä sitten
mitään
enempää
kepulit, kokkareet,
herranjumalan kristilliset,sekä
perussuomalaiset ja harkimon
nytti
ovat vanhanaikaisia,
sillä ne eivät tahdo että
alkuperäiset vehkeet vaihdettaisiin
uussin
ihminen voi syntyä
milloin vain,
sen jälkeenkin kun hän
on ensimmäisen kerran ilmestynyt,
siksi traslaki olisi kiva,
jotta saisi uuden identiteetin
rikkailla ei ole
omatuntoa, sillä he ovat
joutuneet luopumaan siitä,
sillä raha ei tule mielellään kasaannu
rehellisen taskuun
älä suurentele itseäsi,
pienentele,
vaan elä
mittojes mukaan, silloinkin kun
ahistaa, tahi tekis mieli pullistella,
sillä on mukavampaa kun sopii
arjenkuvaansa
elämänoikotie
johtaa
tyhjälle kadulle, sinne mistä
elämä on kitketty pois,
eikä siellä ole
ulospääsyäkään
väyrynen ja räsänen
eivät helpolla
väisty,
sillä he olivat tottuneet
~notkuviin pöytiin~
päämääriin pääseminen
tarvitsee rohkeaa
mieltä,
taipuvaisia asenteita
ja hitonpaljon pettymyksiä,
sillä vain niiden avulla
aukenevat päämäärät
joskus on hyvä vain
nuolla haavansa ja
jatkaa
matkaa,
sillä jos selviät haavoistasi,
pääset vaivoistasi, kuntaas
haavojen synnyttäjälle, jää
ikuiset haavat tunnolleen
ihminen kiirehtii
liikaa etujen
ja alennusten perässä,
sillä silloin hän ei huomaa
lähellään olevaa,
sitä oikeaa,
itselleen sopivaa, sitä joka on
hälle sovitettu
ajanmyötä monet asiat
tasoittuvat,
jyrkät ja toivottomatkin,
sillä aika tyynyttää tunteet ja
hurjemmatkin
kunnanvaltuustot täyttyvät
myös heistä,
jotka eivät ole
kunnalle eduksi,
sillä heille omaneduntavoittelu on
määräävä tekijä
siksi pätevät virkamiehet
väsyvät,
lannistuvat ja poispäinlähtevät
kunnanvaltuustot ovat
kuntalaisten kasvot,
arki ja todellisuus,
siksi sen jäseniksi
ei kaivata omaneduntavoittelijoita,
heitä jotka toimillaan saavat
enemmän vahinkoa kuin luonnottomuudet
ihmisen ei tarvitse olla kuin
rehellinen ja avoin,
niin hän saa
katseet
lähentymään,
vaikka asiat olisivat kuinka luotaantyöntäviä
rohkeita johtajiaan
kansa rakastaa, siksi
ei tule sellaisia aseita vastaan, jotka
saisivat heidät kääntämään heille
selkänsä
läpinäkyvyys ei jätä
varjoja,ennakkoluuloja,
eikä se luo epäluuloja silloinkaan,
kun ssiat mutkistuvat,
siksi elämänverhot kannattaa
vetää syrjään ja katsella
kaikkea avoimin mielin,
ennakkoluulottomasti
valtuustosalissa
istuu elämänmyrkyttäjä,
hän joka ei päällepäin näy,
vaan laittaa muut tekemään
kaiken ikävän ja toivoo näiden
~~seurauksena tiensä avautuvan
jos ihminen kulkis
ain
suorinta tietään,
jäis häneltä näkemättä
paljon,
siksi elämän kinttupolut,
ovat elämänlaadukkaita
yhdenasian liikkeet
eivät kestä
kauttaan pidempään,
sillä ne eivät ole syntyneet
esi-isistään
vaikeuksien hetkellä
kannattaa katsella
huomisen suuntaan,
sen nousevaa aurinkoa,
järvenselän kalastajia,
luontolintuja jotka siellätäällä
laulelevat,
luontoa joka hyviä kuvailee,
sillä sieltä aukeaa
paremman ilmansuunnan tie,
jotka vaikeuksista poispäin vie
vikojen etsijät
ovat rikkoutneitten
koneiden hyviä, mutta
työyhteisöissä he ovat
-särkijöitä.
ihmiset ovat petoja
toisilleen,
jos he havaitsevat
toisen haavoittuneen
muuten he silittelevät
tämän otsatukkaa
ihminen käyttää
aina toista hyväkseen,
myös silloin, kun he
rakentavat
yhteishyvällisyyttä
kokeile joskus ihan
muuta,
ilman tämänpäiväisyyttä,
tutuntuntuista,
sillä usein sieltä täältä löytyy
elämään uusia vivahteita,
ihanteita,
jotka koristavat menomieltä
kauneimmat hetket
syntyvät kurjuuden
niityiltä,
sillä ne tietävät ja
tuntevat hetket jolloin varjotkin
ovat uuvahtaneet
koskaan ei pidä menettää
toivoaan,
ei silloinkaan,
kun isommt hyökkäävät,
ahneemmat ahdistavat,
sillä aina jostakin
ilmestyy toivonpisara,
joka kukistaa ahdistajansa ja aukaisee sulle
elämänportit,sinulle elämänlapsi
silloin kun ihminen
välittää,
hän ei käänny poispäin,
vaan taistelee,puolustelee ja
suojelee,
sillä hylkäämällä avuntarvitsijan
hylkäät mielesi, sielusi ja tulevaisuutesi,
sillä olethan menettänyt arvokkuutesi
askel askeleelta
ihminen joutuu
hetkistä toisiin,
nuoresta vanhempaan,
kunnes askeleet pysähtyvät,
hetket tyyntyvät ja alkaa pitkänalun
ensimmäinen
harvoin kuntalaiset
esittävät joukkovoimalla
tukeaan virkamiehelle,
kunnanjohtajalle,joka on joutunut
poliittiseksi pelinappulaksi,
mutta Padasjoella tämäkin on
mahdollista
kun sua oikein harmittaa,
heitä huit hait
ja mee ominpäin,
tanssi mielesi hyväksi,
sanoile tuhmat pahoiksi
ja kumarra kaikille hymyileville,
hyville,
koppaville vähemmän, ikävyyksille elä
mitäkään,
sillä sinä olet elämäsi tekijä,
näkijä ja kaikkien kokija, sinä,
elämäsi onnelisin
kaikkea hyvää nään,
vaikken tavoita,jaloillani
jaksa,
mielelläni kerkiä, siksi oon
tavallisissani,
arkeni solmukkeissa, joutuisissa
valjakoissa, niitä joita oon ottanut
ylleni,niitä sitoumuksia joilla
saan jatkaa arkeain,hyvänpäivän hyviäin,
siksi olen valjastettu vapaudestain,tahdostain,
jotta sopisin toisten huomaan,
samaan ympäristöön,
jossa olen vanki vapaudestain,
eikä mulla enää yhtään hyvänsanaakaan,
vain ne joita tahdotaan,
koska eihän mulla edes tahtoain
älä moiti
haukuttua,
älä haukkujakaan,
vaan silitä kumpaakin,
sillä he ovat yksinäisiä,jotka
he ovat kohdanneet toisensa
menestys jättää jälkeensä
paljon sellaista,
joita ei alun
alkaessa haluttu, sillä menestys
jättää jälkeensä tulehtuneita ihmissuhteita, sekä
paljon aineellisia jälkiä, joita ei kukaan voi
hyvinmielin tunnustella
ihminen joka ei astu
toisten varpaille
on yleensä hän
joka sammuttaa viimeiset valot,
hän, jota yritys ei koskaan olisi
tarvinnutkaan,
sillä varpaille astujat tuovat
parempaa huomista
ihmiset jotka
nousevat vaikeuksien
kautta -johtoon
ovat hyviä pomoja,
sillä he tuntevat nahoissaan
mitä siihen tarvitaan
kaikilla on
alkujuurensa, niin hyvillä kuin
huonommillakin,siksi
jos haluamme muutosta on
syytä katsoa juuriin,
alkutekijöihin
jos sua elämä
heikottaa,
mee ikimetsään ja halaa
honkaapuuta vahvakasta,
niin voimistut hetkenvartissa
kevätmieli keinuvainen
purosen mukana virtailee,
jokahisen mättähällä
lorisee,lintusii laulettelee,
kevätmieltä toivottelee,
ukkokarhunkin herättelee,
siksi
ilveksen pojatkin puitten oksilla
keinuttelevat,
jäniksille heiluttelevat
lumikinokset hupenevat,
paksut pimeät haihtuneet,
paukkupakkaset väistyneet,
sillä kevätpäivät
pilvien rakosista
vilkuttavat,
kevätmielellä heiluttelevat
ja mullakin ryhti
suoristunut,
elämänkatse kirkastunut
valtionpäämiehet
näkeväät enemmän,
sillä ovathan he
yhteiskuntiensa kaapin päällä,
siksi
onnellinen on se kansakunta
jonka päämiehellä on tarkka näkö,
erinomainen kuulo,
kunnossa olevat hoksottimet
ja tunneälyä,
sillä vain sen avulla he pystyvät
sovittelemaan asiat paikoilleen
aamut ovat elämänraikkaita,
niinkuin vauvoja,
elämänalkeitten opettelijoita,
siksi niille ei pidä kovia huudella,
vaan hymyillä ja juoda aamukahvinsa ja
mennä menojaan
aamut ovat keveitä,
jos et ole illalla
kasannut itseesi liikoja
aamut ovat elämänaamun
jyväsiä,
pitkänpäivän
mahdollisuuksia
kun sanot jyrkästi,
sanot kuuluvasti,
niin tehokkaasti, että
sanasi kaikuvat silloinkin,
kun ne ovat tavoittaneet
tarkoituksensa
helppoa elämäntietä ei ole,
sillä kaikissa on mutkansa,
isot pitkät mäet,
silminkantamattomiin viettävät
suorat ja pienet alamäet,
siksi älä valitse elämäntietäs
helppouden vuoksi,
vaan niin että se sopii
elosi varsitieksi
myös kuntatyönantajan on
tunnettava yhteiskuntavastuunsa,
sillä jos jokin laiminlyödään,
laiminlyödään kaikkea,kaikkia,
sillä asiat ovat yhteisvastuullisia
monimutkaisuudet ovat
mutkikkaita,
vaikeaselkoisia ja ovat
aina solmussa,
siksi kannattaa elää
tavallisesti,
arjenyön tahdittamina,olla ottamatta
kaikenmaailman murheita kannettavakseen,
vaan elää itsensä kokoisesti,
olla ja katsella,
touhuta ja levätä, sillointällöin
hieman irrotella, mutta niin että
elämänarki on turvallisen lähellä,
eikä monen mutkan takana
ystävät ovat sielunmarjoja
hyvänpäivänpisaroita,
surumielen lohduttajia,
heitä joihin voit luottaa
silloinkin kun kaikki muut
ovat menneet
älä sure tyhjistä,
älä suuremmistakaan,
sillä kaikki mihin et voi vaikuttaa
ovat ohimeneviä
rakkaus on katseita
tunteita
ja kaikenkokemista,
se on hetkiä jotka yhdistävät,
hyvästelevät ja katsovat hänen perään,
hänen lähtiessään
pidemmäksi,
sillä rakkaus on iänikuista,
vanhetessaankin
ihminen ei ole toistaan
parempi,
toiset vaan hyppäävät
pidemmälle,
saavuttavat enemmän,
mut
muuten samoja tyyppejä kuitenkin ovat,
samoista isovanhemmista
periytyneet,
taivaantähtösistä
ilmestyneet
en pahoja suunnittele,
hyviä vaan,
mutta usein ne yhdessä tulevat,
kyselemättä elämääni tarttuvat,
siksi minusta on tullut vieraskorea,
joka tarjoaa mitä on tarjottavana,
mutten koskaan enempää,
sillä enhän minä tahdo
tyhjäksi tulla
menneet ovat mummoloissa,
siellä elämän alkuajoilla,
siellä missä kaikki oli
päivänselvää, myös
huonoimmat, sillä
silloin ei turhiin
sorruttu, vaan
elettiin luonnollisesti ja käytiin sillointällöin
asioilla kaupungissa,jossa hoidettiin,
viralliset ja vähemmät
asiat syntyvät,
haihtuvat ja synnyttävät uusia
tumpattuja
tuumauksia,joista sitten tulee
isompia,
heikompia,
häiritseviä, mutta jotkut varttuvat
sinnittelevät
myös hyviksi,
huomisen mukaviksi,
ajanhampaan kestäviksi
tulen elävien maasta,
sieltä missä ääni ja tanssijat
aikaansa viettävät,
tulen sieltä,elämän arkipuolelta,
jossa aamuisin lähdetään
illalla palataan,
yöt halataan,
joitakin juttuja salataan,
Uudenvuoden tinoja valetaan,
palellaan kuumissaan
kylmissään,
omantunnoin tuskissaan
tulen sieltä mistä sinäkin,
tavallisuudesta,
jokapäiväisyyksistä,
sieltä missä kaikki
tuntevat toisensa,
pintapuolisen ohuesti,
vaivihkaisesti
tulen elävien maasta,
joissa herrat ja alemmat
ovat yhtyneet ja synnyttäneet
nykyisyyden,huomisen ja sitä
seuraavat
tuntoviisaat ihmiset
aavistavat
ennakolta,
koskematta, ja sitten menevät
tulevat,mutteivat asetu taloksi,
sillä he tarvitsevat aukeita näkymiä
arvonimet maksetaan
yhteisestä kassasta,
siksi ne ovat
korvamerkittyjä,
eivätkä niin jalopohjaisia
kun annat öitten ja päivien
olla aloillaan,
voit helpommin,
sillä niiden siirely ottaa
voimille,
siksi on pareen elää niiden kanssa,
levätä ja valvoa
ihminen on
yksinäisimmillään, kun
yksikään ei liikahda,
ei päivät yöt,
tähdetkään,
elämän lähteet, keväät ja solisevat
puroset,
lintusten lauluset ,
silloin on pimeän ja varjojen hetki,
silloin,
eikä valon pisaraakaan,
silloin kävelen vastapäivään,
poispäin .allapäin.
on hetket,
ohimenevät,taakseen katsomattomat,
haikeat ja huominen joka ei
eilisiä kaipaa,
huomisia toivo,
on hetkiä jolloin kello käy:
vaikkei iltakaan
muutakaan,
sillä on vain hetki,
jolloin ei yksikään liikahda
" ei ole kaikkien vika jos
yksi on vikatilassa,
siksi kiittäkäämme
demokratiaa, sillä se
tarjoaa myös ehjemmän "
pitäjänherran valta
ei saa tuhota koko kunnan
hyvinvointia,
ei vaikka hänellä olisi sukua aikojen alun portinpielissä,
sillä tänään eletään tasapainoisemmin,
vapaammin, eikä siihen kuulu pitäjänherran
mahtikäskyjä, vaan päätöksiä, joista nauttivat
muutkin,vähäisemmätkin ja he joiden nimi
ei ole entistenaikojen portinpielessä
menestys tarvitsee
vastoinkäymisiä
sillä niiden kautta
päästään ovelle jonka takana
on
tähtesi .tavoitteesi. ja kaikki
kaikki vaivannäkö,
itkut ja ilot.elämä. ja kaikki, ne
vähäisimmät suurimmat
haaveilen,
sillä en voi koskettaa,
rinnallasi taivaltaa, siksi haaveilen ja kävelen
tasatahtiin
kanssasi,
sinun jolla on eläväiset silmät,
mielekäs katse ja niin valloittavat
sanat,
sanat jotka kerrot silmilläsi,
haaveilen ja kävelen ja sitten
uudelleen,sillä olethan rinnallain
tyrannien aika on ohi,
ohi on,
sillä vähäisinkin osaa
ääneen ajatella,
ajatuksiaan päästellä,
nykyisyyttään taivutella
arvokkuutta ei mitata
puntarilla,
metrimitalla, vaan
sen ainutlaatuisella,
siksi muinaiset taideaarteetkin
painavat niin paljon
ihmiset räjähtelevät herkkistyvät asioista,
epäoikeudenmukaisuuksista,
siksi he vastustavat, siksi
kieltäytyvät hymyilemästä
hänelle heille jotka vääryyksillä
sivaltelevat
kun näen hyvän,
hymyilen ja herkistyn,
sillä tiedän,
että sitä voi lähestyä vain
herkinmielin, joutuisin askelin
joissa ei yhtäkään kantapäitten kolinaa
kaikkea ei kannata
kasata
itselleen,ei sillä siinä on paljon
kannettavaa
ja loput menee vanhuuttaan
harakoille
kun elät sopuisasti,
tavallisesti,
etkä hypi korkialta,
mielesi on kevään
herkin
ihminen on
aikansa vaeltelija,
matkansaverran kulkija,
uros tahi nainen, tahi
heidän kolmas koostumuksensa
ihminen on suojeltu
eläin
itseltään,sillä ihmisellä
on taipumusta vahingoittaa
itseään
ihminen ei osaa lentää,
hyppiä puusta puuhun,
siksi hän mielellään
aukkohakkaa metsät,
jottei muutkaan
ihminen hahmottuu huomistenpäästä,
niistä hetkestä jolloin hän
ajankohtaisiin nojailee,
eloaan huopailee, niissä
vesissä, joita tyynenvirrat
myrskyttävät,
tyynentuulet puhaltelevat,
aamunillat keinuttelevat,
sillä
ennen niitänäitä hän on kalpean
nykyaikainen, hetkien lapsi joka katsoo
anovan varovasti
kohtalonherra on
elämästä eläköitynyt,
hän joka haluaa pätevöityä
toisten kustannuksella,
siksi huomiset varovat häntä ja
varjoaan joka on naulittu
tämänpäivän solmukohtiin
isot jutut
syntyvät päivitäisistä
hetkistä,
ohimenevistä ja muista,
niistä jotka eivät
sen suurempaa
useimmissa elämäsi
käänteissä sun ei tarvitse
olla enempää kuin olet,
sillä sen parempaa opasta et
elläissäis saa
ihminen on aikansa lapsi,
ajankohtainen ja sitten
tulevat uudet lapset jotka
katselevat uusin
silmin,ottein
ja sitten seuraavat,seuraavat,
kunnes aikaisemmat voivat
katsella lapsiaan,lapsenlapsiaan, heitä jotka
ovat heiltä lähtöisin
ennalta ei kannata surra,
ei korjata,
eikä tuomita, vaan ajankohtaisesti,
kohtalonomaisesti
pienet haaveet ovat
auttavat jaksamaan,
sillä niitä ei ole raskasta
kantaa mukanaan,hyljätä
päivän käännyttyä seuraavaan
päijänne maistuu
pääkaupunkilaisille,
joten miksei paikkakuntalaisillekkin,
heille jotka ovat kaiken tämän juotavanhyvän
äärellä?
sano se kerralla,
kuuluvasti
ja siirry sitten tavallisiin,
sillä se on notkein tapa jatkaa
siitä johon jäitte
älä ole ketään vastaan,
älä,ainakaan heitä,
jotka ovat heikkoja,
sillä heissä on huomisten juuret,
juuret jotka ovat juurtuneet elämästä,
eletystä ja menetetystä,kaikiesta ja vähemmästä
älä aliarvioi,
ylentele,vähättele tahi poispäinkatso,
sillä sinähän se siinä,
vaikket ihtenäs, niin kanssakulkijana,
elämänkuvan jakajana
ihminen kuvastuu
ympäristöstään,läheisistään,
peilistään
ja ennenkaikkea kaikesta mihin hän koskee,
on koskematta,
sillä ihminen on elämän yksi palanen,
niinkuin puu,
pensas tahi muurahainen,
sammal,tahi sen suojissa viilettelevä
elämämme ylläpitäjä,
mikrobi, se joka ei tykkää yhtään
saasteista,
aukkohakkuista
pienen kunnan
iänikuiset
päättäjät eivät asentoaan hevillä muuta,
siksi huomiset hiljenevät
kun lähelläsi on
paljon pieniä,hyviä,
et kalpene suurista pahoista,
et jonnninjoutavista turhista,
heistä jotka tahtovat sinun kaatuvan
valta turmelee
hyvänkin,
jos se tottuu vain olemaan,
siksi vastakkainasettelut kirittävät,
piristävät ja luovat uutta,
sitä jolla huomiset hyvinpäin
aukenevat
bussikuskit ovat
tyyppejä,
niinkuin automerkit,
toiset parempia,toiset toisia,
loisia,oikeita ruostekasoja,
tekovikoja
lapissa ei ole
paljon ihmisiä,
mutta
ne jotka ovat,
eivät katso silmiin koska
kainostelevat etelän ihmeitä
ihmisen jäsenet
eivät liiku laakereitten
välityksellä,
kuten koneitten liikkuvat
osat
ihmisen nivelet ovat
erikoistekoa
ja jokaiselle erikseen
suunniteltu
koneitten laakerit
tarvitsevat voiteluöljyjä,
ihmisen nikamat d-vitamiiniä,
tahi muuten ne niksuvat ja naksuvat
ja vihoviimein jäykistyvät
perkele ei ole
kirosana,
vaan se on kivunlievittäjä,
ainakin silloin kun nakkaat
vasaralla sormees
miehen luonnokkain
ammatti on
metsätyömies,
sillä kaikki muut hommat
hoituvat hamehelmoilta
Punkaharju on
maailman kaunein
harju,
siksi siellä käydessäni
ilahdun ikihyvikseni,
kevenen ja avarrun,
sekä kumarran luontoäiteelle,
sillä mitään luonnollisempaa ei maa
päällään pidä
ihminen on yksilö,
yksinään,
mutta metrossa he ovat
lauma,
jotka menevät tahi tulevat
tuotantolaitoksista,
joiden omistajat asuvat kaukana
ihmisistä,
noista jaloista luontoäiteen
hedelmistä
muurahaisillla ei ole
tasapainovaikeuksia,
unettomuutta, eikä
pakkaspäiviä,
sillä heillä on kuusi jalkaa,
unet he nukkuvat talvella
pesäkolossaan,jota ei tarvitse
lämmitellä ilmalämpöpumpuilla,
tahi muillakasn
kaukolämpösysteemeillä,
sillä kuningatar hoitaa koko
höskän ylläpidon
tammikuu on kuu,
jolloin vain
yötaivaan tähtöset
loistavat,
sillä kaikki muut ovat
peittojensa suojissa
vaatimattomilla ihmisillä
on vähemmän meikattavaa,
siksi he menevät vähemmällä
perille,saavat enemmän aikaan
ukraina edustaa
meitä,
eurooppalaisia,
maailmankansalaisia,
urheasti,sydäntä särkevästi,
siksi meidän ja kaikkien tulee
antaa heille kaikki tuki
ihmisen ei tulisi tehdä
elämäänsä vaikeammaksi kuin se
luonnostaan on,
sillä ne umpisolmut eivät aukene
jokapäiväisesti,
vaan hohtimilla,
kohtalon hoksottimilla
venäjä teurastaa
itseään,
sillä sen päättäjät ovat
mielipuolien hallinnassa
keväänkukka
kaunokainen,leskenlehti
tienpenkalla myötätuulessa
heiluttelee ohikulkijoille jotka
vesilätäköitä väistävät,kuralammikoita
kiertävät
leskenlehti on kevään ensimmäinen
pilkahdus pitkän talven takaisesta
siksi se kevänpurosten solistessa
keväänriemua toivottaa
kaunokaisen lehdillä
kevään ensiperhonen myöskin
keinuttelee,
keväänsäteitä
tavoittelee,siksi jokasuuntaan
heiluttelee
kunnon bussikuski
pitää itsellään kunnon
jalkineet jaloissaan, sekä
autoisaan ajanmukaiset
renkaat, joita hän ihailee
aina
ajoonlähdessään
kun katselen
maailman vahvimpia,
huomaan yhä uudelleen, että
he tarvitsevat tuekseen .useimpia.
en näe elämän alkuun,
en loppuun,
en aina hetkiinikään,
mutta sen näen,
että sinä olet onneni lähde,
alkuni ja loppuni
pienet ja yksinkertaiset
asiat ovat notkeimpia
selvittämään
ongelmaisia,
sillä ne tietävät mistä
ongelmat ovat syntyneet
elämä on perusasioita,
hetkiä jotka toistuvat
päivästä toiseen,
mutta se sisältää
myös uusien juttujen
kuvioita, jos vain
eläjä niinpäin jaloittelee
ihminen ei unohda koskaan
lapsuuttaan,
nuoruuttaan,
hyviä asioitaan,
silloinkaan kun kaikki muu on jäänyt,
sillä ihminen on aina ja iänkaikkisesti
kiinni napanuorassaan
hyviä asioita on enemmänkuin
huonoja,
siksi aamuaurinko hymyilee
silloinkin kun väsyttää
nuoret tahtovat nähdä
elämää,
kokea laidasta laitaan,
niinkuin linnun poikasetkin,
mutta kun nuoruus loppuu,
aikuisuus alkaa,
on
liitelyt liidetty, sillä on rakennettava
arjenpesää,
sitä rakkaudenkehtoa josta seuraavat
nuoret lehahtavat maailmalle
elämä on ihmeitä,
poispäinkävelijöitä,vastaantulijoita,
se on hetki,
aamuja iltoja,pitkiä öitä ja lyhyempiä,
elämä on semmonen juttu,
joka näkyy jokapuolella,
sielläkin missä varjot tanssivat,
ilot enemmän,sillä
elämä on satu ja todellisuus,
arki ja pyhä ja enemmänkin
jos sikseen ottaa ja vaikkei ottaisikaan
se näkyy jokainen hetki,
vaikka olisi sumuisempaa
kaikkia kotieni maita en
ole
nähnytkään,
vain pienen osan kohtaloain,
nykyisyyteni,
tämän armaan ja kauniin
hetkeni,
tämän hetken, jolla on padasjoen nimi,
tämä päijänteen pohjukka,
luontoäiteen piilopirtti jossa saan olla
elämäni talonmiehenä,
siksi en raitilla pahoja puhu,hymyilen vaan,
sillä eihän tämän luonnollisempaa
vanhemmiten ihminen haihtuu,
vaikka olisi
lujasti kiinni ajassaan,
sillä ihminen onkuin
luontopuu,
nuorena taipuvainen,
vanhempana katkevainen,
mutta yhä jaksaa laululintuja
oksillaan kannatella
ihmisen pitäisi
saada tehdä rytmikästä
työtä,
sillä silloin hällä pysyis
elämäntahti nuotillaan
kevät on
ilonpisara,
vuodenaika joka saa
mielet hyviksi kääntymään,
elämänryhdin suoristumaan,
kevät on
vuodenaika jolloin ikkunoita pestään,
veneitä ehostellaan,
uusia suunnitellaan ja
nuorrutaan
vanha auton
kunto heikkenee
vuosien saatossa,
samoin on ihmisen laita,
siksi ne tarvitsevat säännöllisiä
tarkastuksia,
eikä pakkeleita
kun suuntaat katseesi
eteenpäin,
pääset enemmäksi,
mutta muista katsella menneisyyttäsikin,
ajatella alkujasi,
sillä niistä saat elämänvoimaa
kun elämää
katselee joka kantilta,
pohjia myöten,
niin se tuntuu laajemmalta, kuin silloin,
kun ei tiedä mihinpäin menis,
mitenpäin olis
ihminen on elämänsä mittainen,
sitten tulee uudet mitat
ja niidenkin jälkeen
uudet,
joten mittauksia riittää
maailman tappiin asti
yhdelle ihmiselle
ei pidä antaa
kaikkewa
valtaa,vastuuta ja enempää,
sillä yksi ihminen näkee vähemmän,
kuin kaikki muut
asioiden suurenteleminen
on
turhanrakentamista,
sillä hyvänpäivän koittaessa
ne palautuvat mittoihinsa
ken toistaan
syö,
hän taudittuu,
siksi ihmisen ei tule toistaan
syödä,
ei edes jälkiruokanaan
hyytävän kylmät kadut
eivät houkuttele
kävelijöitä,
ne harvat jotka siellä liikkuvat,
ovat valantehneitä,
kodittomia,yksinäisiä
sukulaisiamme,
heitä joille elämänarpa on näyttänyt ikävimmän
puolensa
kun siirrät aatoksesi
niin kauaksi kun
muistat,
käsität miksi nykyisin on
helpompaa,
vaivattomampaa
nykyaika on sileetä,
vaivatonta,rypytöntä jos elelee
joutuisasti,
muussa tapauksessa
kaikenmaailman kommervenkit
tulevat näkyviin ja niiden ojentelussa
turhautuu puolet elämästä,
eivätkä ne silloinkaan ole
.justiinsa.
tammikuun pakkasissa
tarkenee vain
punaposkiset ihmiset,
joilla on hiihtäjän silmät
ja huopatöppöset,
muut värjöttelevät sisätiloissa,
kesäkamppeissa,ohkaset sukat nilkoissaan,
poskipäillään kalvakas olotila,
eikä heille maistu huominenkaan
kylmätuuli viimahainen
vasten kasvojani
tuulettuu,
mut pusken etukumarassa
huomiseen,
elämäni kevääseen jotta näkisin
kevätkukkasein,
leskenlehden loistavaisen,
lorisevan kevätpurosen ja hänet,
joka on pitkäntalven takana,
kevätlintu laulavaisen
-peipposen
tule tule kevät
joutusasti,
pyyhkäse talvi kevään kukkasiks,
hotaviks tunnelmiks,
tule tulle kevät ja ota mukaasi suven
eteiseen,
kevätpurosten lähteille,
huitase talvenmielet mielestäin,
aseta kevään leutotuulet aistittavaks,
hiirenkorvat pihakoivuun näkyviks
katselen kevätpuron
virtaamaa,
se solisee riemurinnoin,
vieden mukanaan talven ja eilisen,
tuoden mukanaan kevään ja huomisen,
ne hetket jolloin tanssin hyvänmieleni käsivarsilla,
lauleskelen luontolintujen kaa,visertelen niinkuin
onnenlintunen
ihminen on muuntautumiskykyinen,
niin hyvässä kuin pahassakin,
siksi hän on hyvä elämänsoturi,
myös silloin kun tarvitaan
elämänhoivaajaa
kehu häntä,
joka ahertaa,
taivaltaa, kehu, sillä
se antaa hälle enemmänkuin
arvaatkaan,
kehu häntä jaksamaan,
sillä samalla säästät itseäs,
sillä jos hän elämässään luhistuu,
on sinulla enemmän aherrettavaa
maapallo pyörii eteenpäin,
niinkuin aamut ja illat,
tavalliset,
siksi minunkin on
mentävä huomisiin,
eikä entisiin
en tavoittele rikkauksia,
vaan tavallisia,
niitä hetkiä,
jotka saavat minut viikoksi
-hyvällemielelle-
ihminen joka on
saanut joskus siipeensä
on
arempi kuin elämänalun lennokas,
siksi hän pärjää myrskynsilmässäkin,
siellä missä vaarat vaanivat viatonta,
ennenkokematonta
asioista kun asioista löytyy
moinia puolia,
vaikka ne olisivat kuinka
sileitä ja linjakkaita,
sillä kaikella on varjopuolensa,
hyvemmilläkin, sillä niistä
loistaa vain siveä ulkokuori,
tahi se ruosteisempi
vaikeina hetkinä ihmisen
pitäisi istahtaa ja
tuumailla hyvempiä,
tavata parempia ja muokata
itsensä toiseen kuosiin,
semmoiseen fiilinkiin, johon ei
sovi ikävien märehtiminen
ken on käynyt syrjäkylillä,
istunut hiljaisuuden
penkereellä,
kuunnellut niityllä pörräävien siivekkäitten
laulusii,
kosketellut juolavehnän taipuisaa vartta,
maistanut ketunleipiä,
on käynyt siellä missä elämä
on kauneimmillaan,
siellä jossa ei ole
teollista hälinää,
kiirettä,
on vain niitty ja syrjäinen kylä,
jonne ei nykyisyys vaivaannu
hymyile eleilläsi,
taivuttele hyväntuuliseksi,
sillä se avittaa elämänhämärissä,
kiperissä hetkissä, sillä kiperät hetket
luovuttavat otteensa elämänmyönteisistä
ihmisistä
koska eivät saa heistä kurjanotetta
jokainen päivä kääntyy
iltaansa,hetket toisiinsa,
siksi on hyvä sanoa
hyvin, sillä kohtalo ei
seuraaviaan paljasta
älä unohda
eiliäsi,
älä pienempiä suurempia,
sillä ne ovat osa sinua,
sinua joka olet heidän edustajansa
mitä pidemmällle
pääset,
sitä kauempana olet,
siksi älä unohda lähtökohtiasi,
heitä ja niitänäitä jotka ovat
saattaneet,
elämäneväitä tarjonneet
suruntaipaleilla lohduttaneet,
hyvillä pätkillä kanssasi elämää niittäneet
kiitos on jalo
sana,
sillä se saa
hyvänmielen hymyilemään,
aatokset tanssimaan
ja sanojaan halamaan
liitooravat tykkäävät
metsilöistä,
eivät aukkohakatuista
kankahista,
kuten eivät muutkaan luonnolliset,
paitsi ahneet tuotantoeläimet,
ihmiset
jos ihmisellä ei olisi
aisteja,
hän joutuisi nielemään,
aistimaan niitänäitä,
eikä mikään maistuis,
kuuluis ja näkyis,
olis vaan yhtä ja samaa
lamaa,kamaa,eikä tunteitten
pisaraakaan,aistimusten värinää
jos jokainen päivä
olisi edellisen kaltainen
jäisi monta kohtalokasta pois,
silloin
elämämme olisi
eletty yhdenpäivän aikana ja
muut loppuelämänpäivät olisimme
vain sen yhden näköisiä
ihmisen ei tule menettää
jokamiehenoikeuksiaan,
sillä se ei tarvitse
omistussuhteita,
vaan nautintooikeuksia,
jotka oikein käytettyinä ovat
elämänrikkauksista
arvokkaimpia
kevät on luonnollisin
mielen kohottelija,
hyvin juttujen
tarjoaja,
kevät
on
pohjolassa kauneimmillaan,
sillä täällä luonto tansii
kanssaan,muualla
vain tehotilastojen
kvarttaaleissa
kun halaat ikipuuta,
huoles haihtuu
ilmanmuuta,
siksi samoile tuontuosta
metsissä,
mieluiten ikimetsissä, siellä sua
hyvinvoinnittavat muutkin luontoäiteen
tarjoamat
puut,pensaat,sammaleet,luontoeläimet jalokkaat
rakkaus leimahtaa
hyvien hetkien
saattelemana,
häippästen
pois
jos säät synkkenevät
ikuiseen myrskytuuleen
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin