tukkireki,,,

monesti ihailen eilisiä,

ihailen ja muistelen,

kaiholla aattelen,

mutta vaikka eiliseni on iso,

löytyy sieltä kovin vähän,

sillä mieleni on peitellyt muut 

 

ihastellen muistelen kuinka

pappani tuli tukkireen kanssa

liiterin eteen,

sitoi vaahdossa olevan

hevosensa urhon,

antoi juotavaa,syötävää

ja itsekkin raotti pomppansa nappeja,

riisui karvahgattunsa ja pyyhki

hikeään,

hymyili minulle,urholle samalla kun

otti tukkisakset reestä ja purki ropsit pinoon,

jotka kevättalvella kuori ja möi metsäyhtiölle

 

minä lapsenlapsi pääsen helpommalla,

hiettömästikkin,

siksi jätän joka toisen valittamisen pois

kun aattelen pappaani,

urhoa ja heidän elämää,

sillä he valjastivat vanhempani elämään,

elämään joiden suitsissa minäkin