en harras oo,
en ilon ylimmäinenkään,
vaan tavallisen päivän mittainen,
aamusta iltaan eläjä,
semmoinen kaveri joka ei häpeile
itseään,
ei ujostele pyhissäkään,
vaan rakastan elämää silloinkin kun
itkettää,
kovasti surettaa,
sillä olenhan luontoni lapsi,
alunperin hyväksi synnytetty,
mutta itseni kolhuille saatellut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti