varjostuu päivän päätteeksi,
siksi se on
hiljaisen unelmoiva,
pienien aatosten tyynyttämä
vuorokauden viimeisten ja ensimmäisten
peitottama retki,
pitkän päivän raukein hetki
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti