et ole kaikkeen pystyvä,
vähään vain
mutta riittävään,
siihen jolla soudat
aamus iltaan,
päiväs toiseen
jutusta toisiin,
sillä olet elämäs tähtihetki
heikkonakin,
silloinkin, kun muut menevät,
etkä sinä yhtäkään
ihminen on hento
olento,
vaikka hällä olisi kaikkea,
sillä hän on vain
itsensä mittainen,
kevättään nuorempi
siksi ole kuka olet,
kumarra vain luojasi
tähdille,
älä enemmille,
paitsi äidillesi, sillä hän
ymmärtää myöhemminkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti