syysilta

syysilta utuinen,

pienen hetken vertainen,

sillä pian syysyö tähtineen

tummentaa pihapolun ja kaikki

pirttiin tahoo,

illallistaan tuvan pöyvässä iltapalaa vartoo,

mut sitä ennen istahan hetken toviksi

pihakeinuun ja annan sen kiikuttaa minut

aikojen taakse,

sinne missä elämään aloin, vartuin ja

maailmalle lähdin

ajat ja tavat muuttuneet,

katseet ja mietteet toisiksi

vaihtuneet,

muttei pihapiirin kamarat,

matalan kotomökin tunnelmat,

sillä täällä on kaikki se mitä

elämäni tahtoo

lapsuus oli selväpiirteistä,

sillä sain olla

lapsi,

kaikkineen,

sain opetella elämään,

olemaan ja tekojani seuraamaan

siitä kiitos yksinhuoltaja äidilleni,

joka antoi elämän opettaa,

koettaa,

tavoilleen sovittaa,

uskon että ilman äitini viisaita

katseita, en keinuisi elämäni

onnellisinpiä hetkiäin