vesipisaran ja
ruskan hetki,
tyynen lammen kuvajainen,
kaislikon äänten tuhisevainen,
sitten se talveksi kääntyy,
vääntyen hiljaisuuden apajille,
suven jättämille aatoksille,
koko elämän kokoisille
askeleille,
jotka ovat sadepisaran hetkosii
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti