elän luontoni mukaan,
kevään
kesän ja syksyn
talven ja jokaisen päiväni,
hetkien alut
loput ja väliajat, sillä minähän olen elämäni lapsi,
ihminen joka kukkii hetkistään,
nahistuen varjoistaan
ihmisen ei kannata yksinomaan tuijottaa napaansa, vaan muidenkin, sillä niiden kautta mehukkaammat avartuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti