syysmyrsky ikimetsää
riepottelee,
muttei elämänpuita heiluttele,
sillä nämä ovat ikiajoiksi sinne
juurtuneet
paikoilleen asettuneet,eivätkä pienistä
taivutu,
isommistakaan kaadu,
siksi sen suojissa luontolinnut
hymyilevät,
elämän pienimmät turvaa hakevat,
metsäpurot uomissaan lorottelevat,
hiljaisuus elämänvaloaan kutoo,
kuiskaukset toisiaan kädestään
pitelee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti