jos vaihtaisin
kaikki ikävät hyviin,
olisin elämänkalpea,
sillä olisin elänyt yksipuolisesti,
sillä elämä tarvitsee kohtalon koukkuja,
niitä näitä,
joiden jälkeen elämänmieli on
näköiseni ja hymykin pullollaan,
itkukin tuloillaan
kaupungin kerrostalon ylimmästä ikkunasta näkee kauas alkulähteille, mutta sieltä ei näe kerrostalojen sisälle yksinäisyyden avaruuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti