en jumaloi suuria
pyhiä
kalliilla sijattuja
oloja,
vaan niitä tuokioita,
jolloin elämän luoteistuulet
puhaltelevat kun koipeni ovat
väsyneet,
mieleni matelee ja käteni ovat uuvuksissa,
silloin toivon
niiden sipaisevan poskipäitäni,
mutta
häipyvän hyvän sään aikaan,
ettei minusta tulisi turhien herkuttelijaa,
olojeni vaivaista valittajaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti