helmikuinen pakkaspäivän aamu
on sinihohtoinen
kuurankukkainen ja ympäristökin on
kauniisti pukeutunut,
sopeutunut,
nyt on
tämän on hetki,
jolloin linnut eivät viellä
ole nakuttelemassa talipalloo,
enkä kuule kenenkään muunkaan
heränneen,
tämä on sininen hetki,
hetki, josta huokuu mahdollisuus,
toiveikkuus,
kaiken hyvän ulottovuus,
siksi ahmin tätä hetkeä aina siihen
asti kunnes ensimmäinen talitintti
pyrähtää talipallon kimppuun,
kuulen ensimmäisen auton äänen,
sitten lähden
syvästi hymyillen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti