ikimetsä,,

ikimetsä on mun

kirkkoni,

aikani ja tupani,

se on elämäni pyhin hetki

retki,

jossa olen hiljaisen

vaatimaton,nöyrä ja kunnioittavainen,

siksi

siellä kuuntelen herkemnin 

keskityn tarkemmin,

mietteitäni asettelen

taitavemnin, siellä, lahopuun rungolla istuskelkessani

aistin elämänlähteen,sillä tämä pyhäkkö

on elämänvirta,

kaikkineen,

sillä ilman ikimetsien

monimuotoisuutta,

olisimme köyhempiä,

tuskin sitäkään,

sillä ilman kestävää kehitystä

aikamne lyhenee,

sillä eihän sillä ylläpitäjiäkään