ennenvanhaan uskonlahkot
kokonaisetkin kiertelivät
pitkin kyliä
telttakokouksineen.
ne olivat nykyäpään
kiertäviä sirkuksia,
jotka jättivät hyvän maun
suuhun ja tunteisiin,
kunnes pakkasten tullen
haihtuivat pois
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti