kulleron kukka kukkii
metsälammellaan,
kanervat tuoksuvat,
eikä yhtäkään turhaa
ääntä,
vain ikimetsän
hiljaiset kuiskaukset,
siksi en minäkään
itseäni enempää,
olen vain ja hyväilen
kaikka aisteillain
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti