ihminen onkuin
hetki,
pitempikin, mutta vihoviimein
on yhtä luontonsa kaa,
hymyilevien hetkien maa
kuiskaus
jolla on vain hyvää
sanottavaa,
sillä kaikki maallinen
keväässään
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti