ajanmyötä elämä
siniharmaantuu,
hiljentyy,
sillä jäljellä on vain
hetket jotka ovat takanapäin, siellä
missä elämä oli ennen jokapaikan tuuppailija,
tänään
vain ilta tyynyttää,muistot ja kaipaukset
muistavat
Kuikka, tuo Jalolintu Suvilintukainen, laulelee kuuluvan koriast, sointuvan heliäst, elää ja voi mainiosti täällä ikimetsän suoja säissä,tää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti