keväällä luonto
synnyttää uusia,
mutta se somistaa myös
pitkän talven yli jaksaneita,
heitä meitä
luontoäiteen luomia
käen poikia,
jotka menemne vuodenajoista
toisiin,
päivästä jonkinmoisiin
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti