lähellä,
menomatkan varrella,
tutut ja entiset,
hylätyt ja vastasytyneet,
mutten käy missään,
sillä
ei ole viemisiä,
siksi ajan ohi,
mutta
muistelen, hyvällä,
joitakin toisin,
sillä minun entiset olivat
ahdasta väkeä,sukua, mutta ei läheisiä,sillä he
olivat ylentäneet itsensä,
joten olkoot itessään,
siksi pysähdyn vasta nykyaikaisella ABC:lla,
jossa on nykyajan fiilistä, tai oli niin kauan kunnes huomasin ravintolan pöydässä kaukaisen tutun, hänet joka oli nuoruuteni valtias,
nyt puliukko. käännyin kannoillani ja lähdin takaisin,
kesälomani alkupäätä
kohden
kotiani,
nykyisyyttäni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti