rakasta vain heitä
jotka tuntuvat
heiltä,
sillä turhat rakastetut ovat
petoksen kukkasii
rakasta vain heitä
jotka tuntuvat
heiltä,
sillä turhat rakastetut ovat
petoksen kukkasii
elämä on eteenpäin
katsomista,
eilisiinkin,
se on päivästä toiseen
heräämistä,ajatelemista,olemista,
menemistä,tulemista,
siksi se joskus unettaa,
mutta useimmmiten jokainen askel on
eteenpäin pyrkivä,
mielenintoinen, jonka johdosta
ihminen on luomakunnan
luomista huomisten kasvukykyisin,
toisin kuin muut jotka luottavat
geeneihinsä,
pyhänherran lupauksiin
älä erottele ihmisiä
turhan tähen,
ollenkaan,
mutta
valitse heidän väliltään,
jotka pysyvät kantamaan,
eivät halua
kantaa
samoja vastuita ja velvollisuuksia kuten
kaikki muutkin
tavalliset päivät ovat
siitä mukavia etteivät
ne yllätä,
juoksuta,
vaan antavat olla ja tulla,
kuten tavallisesti,
mukavan hallitusti,
eivätkä ryntäile hikipäissään
kaikenmaailman kiireineen
syliin heti aamusta
pienistä asioista kasvaa
suurempia,
siksi niitä ei kannata
rikkalapioida roskiin,
ainakaan niitä
valoisempia,
eteenpäipyrkijöitä
jotka hymyilevät ja
näyttävät muutenkin
elämäniloisilta
ihmisen ei kannata
vanheta
mieleltään,
sillä nuoremmat aatokset
pitävät ihmisen
elämänliikkeessä
älä etsi harmait
vaan aurinkoisii,
niit jotka saavat
mielesi hymyilemään
ryhtisi suoristumaam,
niitä ja näitä,
joista jää hyvä maku
kielenpäähän
isänmani on tuhansien
järvien maa,
vaarojen ja alankojen
maisemii,
tunnelmii,jossa
elinvoimaisuus koristuu
neljän vuodenajan
ansiost,
pohjantähden sijainnista,
jotka saavat elämän
kehtomme
huokumaan
luonnollisuutta,
elämää joka kukkii aina,
yöt päivät,hetket ja
toisetkin,
sillä olemmehan
luontoäiteen lehdossa
kun valjastat luotos
itses tarpeisiin,
älä kurista sitä
henkihieveriin,
sillä sen kautta elät
älä raivaa huvikses,
ojita hyödykses,
karsi tuhottomasti,
sillä jos niin teet,
teet saman itsellesi,
ympäristöllesi,
lapsienlapsille,elämälle,
sillä elämä tarvitsee
hyvinvoivaa
luontoa,ympäristöä,
sen jokaista
ruohontupsua,jokiuomaa,
pieneläimistöämme,
toinen toistamme,sillä
me olemme yhtä ja samaa
luonnonluomaa,kohtalom
me suomaa,
luontoäiteen tuomaa
kulleron kukka on
kaunis kukka,
lempeän hohtoinem,
mieltä hyväilevä
elämänkukka josta
huokuu elämänvalon
kauneus,hetkien hiljainen
hyvänolontunne,joka saa
elämänkatseesi
hymyilemään,
parempia aattelemaan
metsässä viihtyvät
kaikki,
niin rauhalliset kuin
rauhattomat,
sillä siellä saat olla
omanas,sillä metsä
rauhoittaa,tyynyttää ja
synnyttää hetkiä joista
on sinulle hyötyjä
kun arkeesi sukellat
ole kuin
katajapuu,
vahva ja jäntevä
aloillas,tuomen kanssa
pihoillas,sillä ne eivät
riehu joutavanpäiten,
vaan keinuttelevat
luontonsa tyynyttäminä
silmätikuksi joutuminen
on kiduttavaa,
sillä kaikki ovat
sinua vastaan
tämä
vain sen vuoksi että
elät poikkeavasti,
toimit vastaisesti ja
pyrit olemaan itsenäs
jos oot
yötäpäivää liikkeessä,
et kerkiä näkemään
hetkiä jolloin heräät,
katselet tuleviin,
eilisiin ja peiliisi
ulospäinsuuntautuvat ihmiset eivät
patoudu,
sisäänsä tukehdu,
vaan pyrkivät sinne missä tapahtuu,
vaikka niille kentille jäisivät,
sillä heidät on luotu menemään,
asioita tutkimaan,
toteamaan, korjaamaan ja viimein
hyvinmielin saapumaan,
mutta jos eivät saavu,
silti heidän jäljistään
huokuu tulevaisuuden kuva,
hymyilevä ja periksintamaton,
ihminen, joka on tavallisen näköinen,
mutta eri napainen,
koska ei suostu joukon jatkoksi,
mitäänsanoimattoman
tekemättömäksi
työyhteisöä ei kannata
kehittää
heikoimpien ehdoilla,
sillä se ei kestä
raskaimpia aikoja,
niitä olosuhteita,
joissa tarvitaan heitä jotka
eivät hienostele,
alennu,
taivastele,vaan toimivat,
kivuista,säryistä ja eettisyyden
puuttumisenkin jälkeen,
sillä heidät on rakennettu jaksamaan
silloinkin kun muut väsyvät,
toisiltaan neuvoja kyselevät
yöt on lyhyempiä
kuin päivälliset,
normaalisti,
normaaleille, mutta joillekkin
maistuu lounaspöytä pidempäänkin
ihminen on halutessaan
aikamestari,
sillä hän kykenee
alittamaan ajankin,
mutta useimmin he ovat
myöhässä,
itseltäänkin
tärkeät ja merkittävät
ihmiset ovat helposti lähestyttäviä,
sillä he eivät pelkää lähestyjää,
sillä heidän psyykkeensä kestää
itseään enemmän
ihmiset eivät ole
vieraita toisilleen,
sillä he ovat nähneet
kaukaisemmatkin, mutta
valitettavasti ihminen ei osaa
lähestyä toistaan siten, että he
useimminkin
aika ei vanhene,
vaan hetket,
nekin jotka eivät
syntyneet,
luoksesi saapuneet,
vain ne ja jotkut muut
meri,
armoton,
muttei tähdetön,
sillä siellä tähdet
lähempänä,unelmat
vierellä,
elämän tärkeimmät
sylissä,
sillä meri huuhtoo
turhat,
itsekkyydet ja huomiset,
sillä se lainehtii kanssasi
samaa tahtia
syksy on
sadepisaroitten
kuu,
hämyn ja usvan
maa,
jolloin on suuremmat,
tehty,
pienemmät siirretty
tuonnemmaksi,
unelmat pidemmäksi,
silloin on myös
kalleimmat vietetty,
suuremmat riennetty,
olemmehan tulleet
villasukkien aikaan,
hetkiin jolloin kynttilän
valo loistaa kauniimmin,
takkatuli lämpöisemmin
älä kaikkia omista
ahmi,
valloita,varastoi,
sillä vähemmällä
voit paremmin,
sillä eihän sulla
turhan lastiakaan
ihmisen ei tarvirse
enää ryömiä
perusoikeuksiensa
puolesta,
vaan meidän tulee
ryhdikkään ylpeänä
kantaa ja vahvistaa
niitä,jotta huomisenkin
ihmiset voisivat
niihin täytyy panostaa
joissa hyödyt ovat
haittoja suuremmat,
sillä mikään asia ei ole
toispuoleton,
harmittoman haitaton
vaikeuksien keskellä älä jää
nurkkiis notkumaan,
sängyn pohjalle makailemaan,
vaan lähde ulos,
vapaaseen luontoon ja aistittele
elämänmenoo,
lintusten laulusii,
taivaan lintusii,
niin pian huomaat ettet olekaan yksin,
vaan sulla on tuhansittain ystäviä,
heitä jotka haluavat sinut
hymyilevän,hyvinmielin aattelevan,
sillä elämä on hymynmaa,
vaikka sen karikot kopsahtelevat
elämän tyvessä
eilinen
poispyyhitty,mutta
ei muistoista,sillä sen
kautta olen tänne tullut
sieltä,
siksi en sulje eilisten
ovia,muistoja
kaikkea,sillä ilman niitä,
olisin muualla,
muunnäköisenä,
tapaisena,
tahi en mitään,ollenkaan
luontopolulla näet
enemmänkuin
näkötornista,
sillä olet lähempänä
elämän alkulähdettä,
sitä mistä kaikki saavat
alkunsa
työläisperheistä
lähtee maailmalle
onnellisemmat
lapset,sillä he ovat
nähneet,tunteneet
vähät ja paljot,
tyytyneet olemassaoleviin,
mutta samalla aistineet
miten päästään seuraaviin
ihmiselämä on
opetteluja,totutteluja,
seuraaviin siirtymistä,
paikalkaan olemista,
sillä elämä viihtyy
siellä missä ihminenkin
syksyisin sateet
juhlivat,
myrskypilvet tanssivat,
sadepisarat tekevät
lätäkköön ympyröitä ja
minä kalasrajanpoika
meen laskemaan
muikkuverkot,
sillä nyt on
herkkukalojen
hetki
luonnonsuojelu
koskee kaikkia,
myös heitä
jotka katsovat olevansa
ympäristölakien
ulkopuolella
älä syrji
toisia,
sillä samalla teet
niin itselleseksikin,
koska olet osa kaikkia,
hetkiä ja olosuhteita
ihminen syntyy
entisistä,
aikuistuu myöhemmistä,
siksi heitä ei voi
verrata isovanhemiin,
eikä ainakaan
tekijöihinsä, sillä
he olivat jo
pahasti väljähtyneet
älä yksinkertaista
monistele
asioita, vaan katsele niitä
silmiin ja ota ne syliisi
sellaisina kun ovat
älä ajattele liikoja,
sillä se aitauttaa,
vaan mieti
miten pysyisit kauemmin
vapaana kaikesta
miettimisistä
maaseutu,
vähemmän kaikkea
tyhjää,melua ja
menemistä, sillä täällä
kaikki asettuu paikalleen
ilman metelöintiä,
lupalappusia ja heitä
jotka eivät ole mistään
kotoisin
elämässä pärjäävät
muutkin
kuin
ilmiömäiset,
sillä heillä ei ole
julkisuuden paineita
ole hetki,
muttei pitempi,
sillä silloin alkaa arkeni
jolloin minun pitää olla
tavallisen jokapäiväinen,
eikä joutavan kauniin
keväinen, kesäiltojen
lounaistuulten hyväilemä
aikani elävä,
jolla ei ole yhtään
hyvää ohikiitävää hetkeä
jos en näkisi unia,
olisin
vain huilaamassa,
mutta unia nähdessäni
olen
siirtynyt
hetkiin joissa
elämäni juhlii syntymäpäiväänsä,
tahi arjen arkoja
elämässä ei ole
ylimääräisiä
asioita,
on vain syliinotettavia ja niitä
jotka kannattaa jättää poimimatta
on hetkiä jotka on
elettävä,oltava ja mentävä,
mutta on myös hetkiä,
jolloin ei tarvitse,yhtään
opettajat ovat
ihmisiä,
hyviä ihmisiä,
sillä he paljastavat asioita,
joita
nuoret avaavat,
elämässään korkkaavat
luonnonlapset osaavat vähemmän
laskea,
mutta he osaavat elää
niin että jaettavaa jää
heillekkin, jotka käyttävät kaiken
viimeiseen pisaraan
katso taaksepäin elämässä
vain sen verran,
että tiedät mistä
olet tulossa,
sillä myöhemmin joudut kertomaan
sen lapsilllesi,
heille jotka olet
saattanut pidemmälle
ihminen eri
ikäinen jokaisena hetkenään,
sillä hän venyy
tahi kutistuu,
mutta numerot eivät laske,
vaikka hän taipuisi taaksepäin
jos joudut jatkuvasti
hetkiin,
joissa joudut
taistelemaan
pakenemaan, joudut luopumaan
tavallisista päivistä,
hetkistä jolloin katselet vain hetkiä,
jotka elävät ohitsesi
kun on mahdollisuus,
on enemmän,
vaikka olisi tyhjää,
sillä se madollistaa
sellaisetkin jotka
muuten eivät
pihlajanmarjat ovat
kauniinvärisiä,
syksyisiä,
ne ovat
tilhien ruokaa,minulle silmän,
elämän ja huomisen ja paljon muutakin,
koska ne kukkivat ennen
kuurankukkaa,
tuota haurasta kylmänkukkaa,
joka on rakastunut pakkaseen
mänty on elämänpuu,
läheinen ja lämmin,
se on elämämme isoäiti,
isä,ukkovanhus
ikihonka,
tuki ja huominen, sillä hällä ja ihmisellä
on luontosuhde,molemminpuolinen silloinkin,
kun kakkosnelosesta tehdään
rakennus,elämänkatos,toiselle,
heikommalleen
syksy ja aamu,
sen lapsi,,aikainen ja sumuinen,
iloton,
mutta kuitenkin hyväntuulinen,
sillä harmaanväri rauhoittaa,
eikä yhtään menemisiä,
vaan olemisia,odottamisia,
tyytymisiä
tavoitteet pitävät
liikkeesssä,
nekin jotka ovat
saavutamattomissa,
sillä niiden hohtoa ei voi
vastustaa
aikaa tulee sitämukaa
lisää,
kun meneekin,
mutta aina joudut asettelemaan
itsesi uudelleen
herkkiin hetkiin, asentoos,
jotta voisit,
siksi ankkuroi mielesi,
tuntosi niin syvälle että pysyt itsenäsi,
ettet joutuisi tuulen viemäksi,
entisten vangiksi
älä uhraudu,
uhriudu,
älä silloinkaan
kun haluat valoisammat näkyviin,
murheet ja surut pimentoon,
sillä yksi ihminen ei ole
enempää kuin itsensä,
eikä näinollen voi edustaa
enempiään
liian monet ovat elämänjuoksijoita
kiirehtijöitä,
heitä meitä,
jotka emme hiljennä vauhtia edes silloin,
kun elämäntienvarrella on
tärkeämpää,
hetkiä jotka koskettavat
elämäämme,hetkiämme ja jälkeemme
jääviä
todellista onnea et voi
kalastella,
rahoillasi varustella,
sillä se tykkää enemmän
hetkistä jotka ovat syntyneet
luonnostaan,
ilman yhtään mitään
menestyä voi
tekemällä innovaation
synnyttämän
ajatuksen jokapäiväiseksi,
sellaiseksi jossa on paljon
kävijöitä,vähän moittijoita
elämä on kahdeksan
planeetan kokoinen,,
sitten on vain tyhjää,
eikä huominenkaan
näy
kun on vähän aikaa,
kaikki muut
ovat poissa,
sillä ne eivät mahdu sinne,
siksi
shakkimestaritkin hymyilevät
vasta myöhemmin
ajattele aurinkoisesti,
älä harmaan
hetkisesti,
sillä valonvoima voittaa
hankalat karikot,
alentaen jyrkemmät,eikä
se jätä taakseen
tyhjiä,
vaan mielihyväisiä jälkiä,
niitä joita pitkin seuraavat tulevat
kun mieli on
autiona,
ota rinkka selkään ja
mee luontos helmaan,
oo ja katsele
kuuntele,
voivottele, itke
naura ja pian huomaat
että olet täynnä elämää,
kaunista elämää,
tuhansien verran
kun ajattelet itseäsi,
ajattele myös
muita,
sillä teidän tulee mahtia
yhteisiin,
tulla toimeen
senkin jälkeen kun viimeiset lähtevät
ystävät eivät
pyydä mitään,
sillä ovathan he
kohtaloni kantajia,
arkeni pyhiä,rakkaita,
joita en merkkipäivinään muista,
sillä tiedän heidän venyvän,olevan
silloinkin kun minua ei näy mailla eikä
halmeilla
olisi kiva olla enemmänkuin on,
mutta tiedän että se maksaa,
siksi tyydyn nykyisyyteeni,
alennettuihin,sillä näin
pääsen halvemman vähemmällä,
eikä minun tarvitse pukeutuakkaan
olosuhteisiin, joissa minun tulee kuuma olo,
tukalan tuntoinen fiilis
en ole suuria opiskellut,
vain pieniä pakollisia ja sitten
painuin tieheni
nykyisyyteeni ja sillä tiellä olen,
pysyn,
ellen eksy ja vaikka eksyisinkin,
jossain kohtaa itseni tavoittaisin,
sillä minunlaisiani ei ole
kahta
järki ei hymyile,
joka suuntaan nojaile,
sillä tällä on aina jokin
laskentatehtävä
suoritettavanaan
jukolanjussin aikoihin
suomalaiset olivat
aitoja ja rehellisiä,
lainkuuliaisia,
nykyisin
väljempiä
väkirikkaissa
kunnissa on
monenmontaa palveluu,
sillä jokainen yrittäjä
tahtoo saada palasensa
ruokittu kala
ei ole jalokala,
se joka ongen koukkuun
tarttuu, koskessa perhon
perässä liikkuu
kalastajaa väsyttää,
vaan se on
kalankuva,
jonka liha on kananrehuu
ihminen on
yksi osa luontoa,
vain osanen,
siksi meidän ei tule
käyttää toisiamme
hyväksemme,
vaan elää rinnakkain,
sillä vain siten
huomiset viheriö
kansakoulut olivat
kouluja joissa
päntättiin,
vietiin eväät mukana,
käveltiin,hiihettiin
laskettiin, ees taas ja
jaettiin,
pulpeteissa istuskeltiin,
aapista tavattiin,
opettajaa korvat hörössä
kuunneltiin
sunnuntai on
päivä jolloin kaikki
hyvät ja pahat
tehty,
siksi se odottaa arkeaan,
maanantaita jotta
pääsis pois joutilaan
tilasta
tuulimylly toimii
joka säällä,
kesät talvet,
mutta parhaiten ollessaan
pahalla päällä,
sillä silloin se
pyörii vimmatusti,
tuottaen vihreää energiaa,
tuota tulevausuuden
pyörittäjää
metsien ja ympäristön
raisksus on ketjutettu,
sillä siitä saa pienemmät
rapsut, jotka nekin tulee
maksuun vasta sitten,
kun yhtiöt toisiksi
vaihtuvat,
olemattomiksi haihtuvat
suomalaisten selkä
ei taivu enää
marjojen poimintaan,
sillä he ovat pyöristyneet
itseensä
unkarista on kehittymässä
maa,jota kaikki välttelevät,
omansakkin,
sillä siellä hallitsee
petoksen ilmapiiri,
kavalluksen salajuoni,
sillä luottamus on kitketty
pois ja istutettu tilalle
omanedun hyväkkäät
putinin terroristi
hallinto kukistuu
sisältä päin,
sillä kaikki pettävät
kaikkia,
toisia,
isänmaataan,
kansalaisiaan,
elämää ja kuolemaa,
siksi se kylvää kuoleman
suudelmaa,
kunnes itseensä
lahoaa
palestiinalsiset eivät
ansaitse
käyttäytymisellään
omaa valtiota,
sillä valtioiden pitää
elää,
toimia
rauhanomaisesti,
eikä terroristisesti
hevonen ei ole
kaikki
ruokainen, vaan se syö
mieluiten
yöt
päivät heinää,
timoteitä ja ruohon
tupsukoita
ihmiseen tarttuu
kaikki,
niin tauvit kuin
myötämielisemmätkin
asiat,
sillä immeisessä on paljon
luonnollista vetovoimaa
elämänkevät
lapsuus on ihmisen
kauneinta aikaa,
sillä silloin ei viellä
huolet paina,
kahleet purista
nykyään köyhän
lapsellakin
on mahdollisuus,
toisin oli ennen,
sillä koulutus järjestyi
vain vauraimmille,
heille jotka olivat
isomman hyvinvoinnin
lapsia
mitä kauemmaksi
muistelet,
mietteitäsi haravoit,
sitä kauniimmaksi
kulkemasi polku johtaa,
sillä silloin on helppo
kitkeä epämukavat pois
ylämäen jälkeen
on elämän
tärkein hetki ja aika,
istumajakkara,
jolloin vedetään henkeä,
puuskutellaan ja itseään
kiitellään,
sillä harva se nousee
itseään korkeammalle
yksin olet
vähemmän,
mutta myöskin
enemmän,sillä itse
pystyt päättämään, koska
aikaa ei kulu,
turhaannu
jonninjoutavissa
vastatuuleen kulkeminen
on työlästä,
mutta se sujuu kun on
tahdonvoimaa,
päämäärä ja huominen
loppukiri kannattaa
ajoittaa loppusuoralle,
sinne elämän viimeiselle
taipaleelle,
sillä sen jäljeen on ihan
sama mitenpäin olet
näyt tahi puhiset
aikaa vastaan ei kannata
tapella, sillä vaikka se on
näkymättömän,
eikä lihaksiakaan,
sillä on mahottomat
voimat jotka ei lopu
huomennakaan
valentelu on
totuuden kääntöpuoli,
se tyyppi johon ei voi
luottaa silloinkaan kun
olisi aihetta
punkaharju,
elämänpaikka,
hyvän retken hetki
elämän
kauneus,selkeys jossa
hyvänmielen tunnelmat
tanssivat luontonsa kaa,
koska
siellä olet lähempänä
luontoas,hetkiä jotka ovat
herkän koskettavia,
ikuisia,vuodenaikojen
näköisiä,
joita ei muokkaile
maailmantuulet,
hetkien oikut
elämän
ylläpitokustannukset
ovat päivä päivältä
korkeammat,
sillä me olemme
ruvenneet enimmiksi
syys on hetkisen
vartti,
kesän silta talveen,
elämän pisimpään,
siksi syksy on haikean
oloinen,
punaposkinen,
odottavainen
hetki
Airam on hyvä
termospullo,
sillä se pitää kahvin
lämpimänä,
limut kylminä
muut vastaavat tuotteet
ainoastaan ovat jonkin
aikaa vettä pitäviä,
kirjoitan näin
vuosikymmenten
kokemuksella
kuntavaaleissa
päätetään suurista
vähistä,
jokapäiväisistä
läheisistä, siksi ne ovat
demokratian syvintä
jokapäiväisyyttä
pienen kunnan
joukkoliikenne on
usein toimivampaa,
kannattavampaa
bruttomallin
mukaisesti,
niin että liikenteen
tilaaja suunnittelee
reitit,maksaa
sopimuskorvauksen ja
luovuttaa
lipputulot liikenteen
harjoittajalle,
sillä
markkkinaehtoisuus
ei kannata,
sillä kukaan ei kuskaa
kauan tyhjiä penkkejä
rakkaus on
itseloistavaa,
katseitten ja tunteiden
kuultavaa,
eikä siinä ole yhtään
tyhjää
sanaa,elettä
tyhjänpäiväisyyttä,
vaikka se ei joka hetki
kaulaan hyppäisi,
sylissä kyhnyttelis
elämän ohjenuoran
pitää olla vahvan
kestävä, eikä se saa olla
kudottu tuhansista
säännöistä,
ohjeitten silmukoista,,
vaan selkeä,
jotta siihen voi
tarttua kyselemättä,
turhia miettimättä
syksy on
pihlajamarjoja,
puolukoita,mustikoita,
sieniä ja tuhansia
vesipisaroita jotka tekevät
lätäkköön renkaita,
se on myös
talven ensikuu,
myöhempien varttumista,
lämpösiin pukeutumista,
kammarin uunin
lämmittämistä
ahneet tappoivat raakut,
siksi
nämä elämän lopettajat
pitäisi lopettaa,
asettamalla heidän tuotteensa,
palvelunsa poikottiin
älä antaudu
välinpitämättömyydelle,
tosiasioiden kiertelyille,
vaan asetu poikkiteloin,
tulenpalavan päättäväisesti,
sillä kaikkien ikävien jälkeen sinulla ja
monilla muilla on hymyinen mieli
tänään ihminen voi elää
kevyemmin kuin eilen,
esiisien aikaan,
sillä nyt aika on väljempi,
elämä ei ole jokapäiväisistä,
yhdestä jyväsestä,
satokaudesta,
hallaöistä
kiinni,
vaan voimme loikkia huonompien
ohitse,
ylitse, tahi verkkokaupittaa,
sillä nälkä ei tänään tapa vaan se
siirtää sen tuonnemmaksi
jos haluat matkia,
kopioida,
tee ne paremmin kuin
alkuperäiset, sillä vain siten et ole
jäljennös
hetkessä ei tapahdu mitään,
sillä kaikkien pitää tekeytyä,
muhia,
sillä vain siten ne ovat
kokonaisia
arjen onni on se ettei
se voi laiskistua,
pitkiä päiviä makoilla,
vaan sen täytyy olla
ajantasalla,
selällään tahi mahallaan,
tahallaan tahi huvillaan,
silä ilman arkea meillä ei olisi
aamuja jolloin lähdetään,
iltoja jolloin tullaan
elämässä on oikoteitä
kin,
mutta niitä kulkemalla
et ole päässyt
mihinkään,
vaikka olet muitten edellä,
sillä oikoteitten varsilla ei ole
elettyä elämää,
arjenpyhiä,
hankaluuksia ja hyvänpäivän sattumuksia,
vaan suoraa yksitoikkoista tietä,
jonka päässä olet elämänväsynyt,
sillä et ole kylpenyt elämässä
ihmisen tulisi olla
tilanteessa kuin
tilanteessa itsensä mittainen,
jottei maine kalpeentuis,
omatuntonsa häveentyis
aikaansa edellä olevat
ihmiset
katsovat mäkien
taakse,
muuttuviin olosuhteisiin,
odottamattomiin,
vaivihkaa saapuviin
nykynuoret eivät
kaipaa saunaa,
sillä heidän
nahkansa peseytyy
suihkussa,
mutta vanhojen jäärien
selkänahka punottuu
vasta tulikuumassa
saunassa
työstä saat enemmän
kuin
palkkaa,
sillä siellä syntyvät
sosiaaliset ulottuvuudet,
arjen ymmärtäminen,
toisten huomioiminen,
omien mahdollisuuksien
mittaaminen,
siksi tee,
itsesi ja muitten vuoksi,
sillä se on elämäsi
kannattavin peliliike
älä ojita,
karsi,
aukkohakkaa,
raakkujen yli ajele,
sillä sinulla ei ole
siihen oikeutta,
sillä se on ympäristörikos,
kuten
nekin jotka sivusilmillä
sallitaan
kaikki olemme
luonnonlapsia,
ihmiset,puut,pensaat,
kaikki ympärillämme
olevat,näkyvät ja hekin
jotka varjommassa asuvat,
voivat
olemme
olosuhteittemme
kuvajaisia,aikamme
olevaisia,
kaltaisia,siksi emme saa
toisiamme töniä,maan
rakoseen tiputtaa,
sillä sen jonka teemme
toisille,teemme itsellemme
sienimetsässä on
hämyisen hiljaista,
sillä linnut poispäin
lentäneet,
kevään ilme ruskottunut,
vain kurrenpoika
kotopuunsa runkoa
kiertää,
tikka kolosestaan kurkkii,
muurahaiset viimeisiä
korsiaan kantavat,
niinkuin minäkin
sienikoria, jonka
talvenvaraksi komeroin
muikku ja kihti
koskettaa mua aina
syksyllä,
toinen makuhermoja
hyväillen,
toinen ulkovarvasta
nipistellen
syksy on kaunista
aikaa,sillä kaikki
ovat
värikkäimmillään,
kauneimmillaan,
sillä he eivät ole enää
keväänlapsia,jotka
samoissaan
älä mieti kohtaloas,
sillä se tulee
vääjäämättömästi,
mutta funtsaa huomistas,
sillä siihen pystyt
vaikuttamaan,
ainakin sen verran, että
tiedät missä kohtaa
milloinkin
oot
elämän ohikulkijat
eivät ole pysyvää väkee,
sillä he eivät istuta huomista,
vaan nauttivat tarjoiluista,siksi
heistä ei ole tuvevaisuuden turvaa
älä pelkää huomista
vanhenemista,
unohtamista, sillä
niiden kautta sinulle
aukenevat uudet ovet,
jos vain koputtelet,
itseäsi hoputtelet
jos elät puolivarjossa,
näet ja koet
vähemmän,
siksi riennä valoisemmille paikoille,
sinne missä perhoset liitävät,
linnut laulavat,
puroset lorisevat,
niin tunnet ja näet enemmän
ajatus on
monen jutun
ensimmäinen askel,
joskus
myös viimeinen,sillä
niillä on hitonmoiset
seuraukset, niilläkin jotka
eivät liikahda mihinkään
luonnonvoimat
ovat enemmänkuin
mitkään muut,
siksi tuuli-ja aurinko
voimalat ovat
luontoystävällisempiä
kuin mitkään muut
jokapaikassa ei
kannata olla
yhtäaikaa,
sillä silloin olet poissa
sieltä missä sinua eniten
kaivattais
elämänkiireiden jälkeen
tulee
tyhjää,
sillä askeleet rauenneet
hetket tyyntyneet,
on vain aikaa
jota et tarvitse mihinkään
pääministeri on
luovuttanut vallan
presidentille joka taasen
on jakanut sen brysseliin,
siksi tavallinen
suomalainen
joutuu nuolemaan
varpaan kynsiään
orpon hallitus laittaa
omat edut yhteiskunnan
asioiden edelle,
siksi kansakunta voi
pahoin,
sillä hallitus on lahoin
ääriliikkeet ovat
äärimmäisyyksien
yksisilmäistä
sakkii,
sillä he kulkevat ja
ajattelevat
eri tahtiin kuin
enemmän näkevät
normaalit ihmiset
piiloutuvat
yöksi kerrostalon
uumeniin,
koteihinsa,
muut heiluvat missä
sattuu
tapahtuu, viimeinenkin
toivonkipinä lopahtaa
ihminen on ihminen
vasta sitten kun
huomioi
ympäristönsä,
sitä ennen ovat raakileita,
olemassaolonsa
harhailijoita
jokainen päivä
on askeltes
mittainen,aatosten
kaltainen,
sillä jokainen päivä on
tehty sinulle
sinusta
metsäyhtiö joka
ei kunnioita luontoarvoja,
rauhoitettuja,suojeltuja
tuottaa myös tuotteita
jotka eivät ole huomisen
kestäviä
ihminen ei ole
eläin
enään, vaan nisäkäs
jonka tulee ymmärtää
kestävää kehitystä,
huomista ja sen
jälkeisiä
aurinko-ja tuulivoimaloitten
suurin vastustaja on
nurkkasokeutuneet
ihmiset,
he jotka haluavat mennä
eilisillä
älä kosiskele yleistä
mielialaa,
vaan sitä joka on tärkeämpää,
ikuisuutta,
niitä näitä,
joiden kautta huomiset
aukenevat
eteenpäin kannattaa
pyrkiä tönimättä muita,
sillä ne myöhemmin
asettuvat poikittain
tiellesi
kun on kauan elänyt
harvinaiset ovat
muuttuneet
harvinaisemmaksi,
sillä enää ei uusia ilmesty,
vaan ovat tuttuja tahi heistä
syntyneitä
syksyinen koivulehti leijuu
pihanurmelle,
jää sijoilleen,hymyilee,
muttei enää samalla tavoin,
kuin juhannuksena jolloin se
helui oksasaan,
pihakoivun vanhimmassa
haarassa, siinä samassa oksassa,
jossa luontolinnut mieluiten
laulelevat,toisilleen kuiskailevat
en tallaa lehteä,
vaan kierrän ja kumarran,
sillä tunteeni enemmän
kesä luopuu hetkistään,
luovuttaa syksylle
arkensa,
niin
minäkin, kaikkien vuodenaikojen
lapsi,
sillä meen puolukkaan, sienestämään,
illemmalla laskemaan verkot,
jotka koen seuraavana aamuna,
sillä nyt ovat vedet kylmenneet,
muikut kuteneet
kaikista ei kannata
tehdä numeroa,
ei edes kirjaintajaan,
sillä elämäntuulet
tuulettelevat,
puhaltelevat mennen
tullen ilman että
haluaisivat sen
kummempia
jos näet koet
uhkia
kaikkialla,
väsyt ja rajoitut, itseesi
kääriinnyt,
peität kaikelta
itseltäsi,
myös itseltäsi,
silloin
avaa verhot,
pese ikkunasi,
tervehdi heitä
niitä joita
aikaisemmin karttelit,
hymyile niille joiden
edessä vapisit,
niin huomaat että elämäsi
valostuu,siihen tulee yksi
hyvänolon päivä lisää,
jonka aikana kohentelet
elämääsi
nautinnollisemaksi
suuriin kokonaisuuksiin
mahtuu paljon vikoja,
pienempiin vähemmän,
sillä ne eivät sovi sinne,
siksi liian suuret
hyvinvointialueetkin
pullistelevat
vaikeuksissaan
turhamaisuus kasvaa
kylläisyydestä,
turhankamppeista,
sekä niistä heistä
jotka mielessä
maleksii
väsymys
hoituu
nukkumalla,
virkistäytymisellä ja
hetkillä jolloin liitelet
siel tääl
missä ei yhtään
vastatuulta
syksyisin
ihminen harmaantuu,
paitsi he jotka
keräävät
luonnonantimii,
kalastavat ahvenii,
muikkusii, ja ovat
muutenkin aktiivisii
elämä on
askeleita,
ottamattomiakin,
hetkenvartteja jotka olet
kokenut ennenkin
myöhemminkin,
siksi se on hyvä olotila,
vaikka välillä
kivistääkin
ongelmat syntyvät
käsittelemättömistä
asioista,
sillä ne hoitamattomina
rupeavat elämään
itsenäisesti
aikaa ei pitäisi mitata
kellolla vaan
hyvällä ololla, sillä joka
ei jätä jälkeensä
itsestään enempää
älä pelkää joutavia
mitättömiä,
sillä heillä ei ole
sielua,
elämänkestävyyttä,
vaan tilanteitten
huumaa
älä herroja pelkää,
sillä hehän ovat
vähemmän kuin
sinä,
elämänkulkija
tyhjätasku,
sinä,
joka olet pärjännyt
vähemmällä
ihminen on hauras
vaikka on kovettunut,
sillä hänhän
on kotoisin sieltä
mihin viimein
palaakin
arki on
tavallisia,
niitä näitä jotka on tehtävä
nähtävä
jokatapauksessa,
niitä näitä,
jotka eivät aina ole
hymyileviä,
surunitkun itkettämiä,
vaan niitä näitä,
jokapäivän tavallisia,
harmaan värittämiä,
jotka eivät puhu mitään,
mutta katsovat perääsi
jos kuljet ohitse
tuulivoima pyörittää
hyvää,
sillä sen avulla moni kuntapalvelu
tarjoutuu,
lähemmäksi asettuu
olemassaolon vuoksi täytyy
tehdä sellaisia joista
toisetkin voisivat,
sillä mitä minä yksin olisin,
tyhjyyttäni soutelisin
asioihin kannattaa tarttua
heti,
sillä muuten ne karkaavat,
väljähtyvät tahi muutenvain
häviävät
lääkäri tietää
melko paljon, mutta työnsä ulkopuolella
hänkin joutuu ihmettelemään elämän
menoja ja kaikkia muitakin
elät vain yhen kerran,
alusta loppuun
ja sitten
pois,
siksi käytä hetkes heleän ahkerast,
aamusta iltahämäriin,
yönseuvut tyynylläs tyynyttyen ja sitten
aamulla taas
joka tautiin löytyy
lääke,
mutta on parempi hoitaa
vaivojaan ennkuin niitä
tarvitsee lääkitellä
ihmisen ei kannata
jarrutella elämässään
muutenkuin silloin, kun
havaitsee tuntojensa puutuvan,
pystyseinien tulevan,
silloin,
kun polvet notkuu,mieli horjuu ja
elämän tasapaino horjahtelee
en ole heikko
ennenkuin katseeni lasittuu,
matkani pää lähestyy,
lähemmät hämärtyy,
en ole heikko,
sillä olen elämäni peikko,satu,
aamusta iltaan matkaaja,
tyynyttynyt nukkuja,
ihmisrotuinen elämänmatkaaja,
minä ja sinä, sekä kaikki
ole aika,
hetkinen tahi
pidempi,
kaikki tai vähäsen,
kunhan oot ja sipaiset
minua
hymylläsi,
sillä se täyttää onneni
valtion ei pidä olla
kaikkien juttujen
huolehtija,
vaan sateenvarjo, jonka alle
voi suojautua myrskysäillä
älä ole itseäsi
mahtavampi,
sillä jos sellaisen
kohtaat,
niin olet kohtanut
itseäsi todellisemman
menestyvä yritys
huolehtii ympäristöstään,
välittää luonnostaan,
siksi tykkään Koneen
tuotteista,
toimivista hisseistä,
satamapalveluista ja kaikista
Herlinien tekemisistä
yhteiskunnan otto
lapsista on monesti
enemmän hyötyä kuin
haittaa,
siksi maahanuutto ei ole
joka kulmaltaan
haitallista
jokapäiväiset,
pienet
jätteet saastuttavat
eniten,
salakavalammin,
sillä ne maatuvat heikoimmin,
sillä luontojuuret eivät
havaitse kaikkea ennenkuin ne ovat
itseään suuremmat
en mä kone ole,
en monistelija,
vaan tarinankertoja,
runoilija,
pienten asioiden muotoilija,
suurempien pyörittelijä,
minä,
ihan tavallinen esa,
vaikka x-muuttaa esittää
sulkemalla ovensa
minulta,
tavalliselta
aikaa et voi harventaa,
lyhentää,
pidentää,
sillä se kulkee omia polkujaan,
niitä teitä, jotka eivät oikoile,
lyhene,pitene,
vetelehdi, eivätkä ole
pekkasilla
raita on puu tahi pensas,
aikaisin kukkiva,
hyönteisten
mieleinen,kevään ensimmäinen,
puu tahi pensas,
joka elää kauaksi,
jos sitä ei sahata
poikki halki pinoon,
sillä se on usein
puu tahi pensas, joka ei kiinnosta kuin
elämämme ylläpitäjiä
on onni olla olemassa,
tässä elämässä
näkemässä,
on onni,
olla
mennä tulla,
mitään sanomatta,kertomatta,
sillä kaikkialla ei ole niin
kirpputoreilla tuoksuu
entisyys,
siellä aistii
kestävänkehityksen,
kierrätyksen merkityksen,
sillä niiden tuotteet eivät
ole kehittyvien maiden
massatuotantoa,
hetken kestäväviä,
turhanpäivän
puolituotteita,
vaan ne on ihmiskäsin
kudottuja,harkitusti
parsittuja, jotta kestäisivät,
tuhat kertaa venyisivät,
pyykkärien käsissä yhä
uudelleen,uudelleen
peseytyisivät,
seuraavia ihmisiä
pukisivat
pitkänmatkan tulija
eläjä,näkijä
ei suuria puhele,
pitkiä loikkia ottele,
vaan tyytyy
olemassaolevaan,
sillä hänhän on nähnyt
kuullut
ihminen ja luonto,
kaksi kaverusta,
toinen ahneempi
toista,
toinen, loinen,
mutta ilman toista ei olisi
toistakaan,yhtäkään
valo on
elämänjuuri,
hyvänpäivän lämmittäjä,
kukkasten suuri ystävä,
valo on herkkä
mielinenkin,
sillä joskus se kääntää
varjopuolensakkin
esille,
mutta silloin se ei ketään
haittaa, sillä pian yökin
koittaa
Kerimäki on
lähellä Savonlinnaa,
siellä jossa
Norppakin köllöttelee,
Puruveden muikkuja
napostelee,
Maailman Suurimmassa
Puukirkossa hyviä
kuuntelee,
siellä on Kerimäki,
ihmisen kokoinen
mäki
ajan päästä olet
vanhempi,
kokonaisempi,
sillä olethan kulkenut
eilisten läpi,
eilisten jotka ovat olleet
kohtalokkaita,
siksi kiitä luojaasi,
mieltäsi ja tuuriasi,
sillä niiden ansiosta
olet vanhempi,
kokonaisempi
yötäpäivää et voi
olla jokahetken
valopilkku,
tähdenlento,
sillä ihminen tarvitsee
hetken levätäkseen,
toisen verytelläkseen,
kolmanneksen virittäytymiseen
yhteiskunta vanhettuu,
sairastuu ja vaivaantuu,
siksi kulut suurenevat,
nuoruus ja suoruus
jäävät aikojen taakse,
sinne jolloin elämä oli
edessäpäin, kaikilla
siksi huomisemme tarvitsee
maahanmuuttoa,jotta meistä huomisen kehnoista
jotkut huolehtisivat
tosi salaisuudet eivät
leviä,
sillä niitä ei voi
muualle levitellä,
koska sanansaattajien
huulet ovat sidotut
kaikki tärkeät solmitaan
aakkosjärjestyksessä,
sillä vain siten ne
pysyvät
herrannuhteessa
valehteleminen kannattaa silloin,
kun kertoo niin meheviä juttuja,
joita ostetaan pestsellerimäisesti,
muuten siitä on vain mainehaittaa
jotkut asiat menevät
ennen muita,
sillä ne omaavat
kulkuluvan silloinkin,
kun muilla on tulenpalava
kiire
ihminen joka ei sano
koskaan mitään,
kuulee enemmänkuin
suulaammat,
sillä hän ei syleksi sanojaan
työläiset ovat sekoittuneet
herroihin
narreihin ja niiden
välimuotoihin,
siksi vappumarssit marssittu,
työväenlaulut laulettu ja paljon muutakin
unohdettu
onni on hetki,
jolloin mikäään ei paina
itseään enempää,
se on tuokio,
jolloin valokin näyttää
kirkkaamalta,
ikävät paremmilta, siksi onnea kannattaa
jokapaikasta kaivella,
haravoida ja muualtakin etsiä
ihminen on nisäkkäistä
petollisin
saalistaja,
sillä se ei tapa pelkästään
nälkäänsä,
vaan huvikseen,
ajankulukseen,
siksi sille ei pidä
kääntää selkäänsä
älä sorru alimitoittamaan
ketään,mitään, itsesikään,
sillä meissä kaikissa on
vipuvartta,kestävyyttä,
elämänvenyvyyttä
kesä loppuu
syksyn tuomiin
sadepisaroihin,niihin
hetkiin,
retkiin jolloin yletyt
talven reunalle,
hetkiin jossa keräät
kampees,pukeudut
itseäsi lämpimämpiin,
iltoihin,jolloin rakastut
kynttilän liekkiin,
takkatulen loimuamiseen,
villasukkien tuomaan
läheisyyteen,
sinne se yltyy,
mutta joskus
enempäänkin
yhteiskunta ei saa
etääntyä
kansalaisistaan,
vaan sen täytyy olla
lähellä arkeaan,
jokapäiväisiä
toimintojaan,
siksi hyvinvointialuiden
palvelutkaan eivät saa
keskittyä turhien matkojen
päähän
eilinen,
yön jättämä,
näköiseni,siksi
katselen usein
nuoruutta,
eteenpäin pyrkijyyttä,
haaveita jotka ovat viellä
tänäänkin kaukana,
mutta en kanna kaunaa,
sillä olenhan suurin
osallinen
jokaisella sukupolvella
on keinot selviytyä,
sillä ihminen on
luotu kestämään
sietämään,
uusia virittelemään,
joten sukupuuttoon
emme kuole, vaikka
siemenet haalenee
ihminen on
julma
peto,
ihmispeto,
siksi se sotii,
varastaa ja vangitsee,
onneksi sitä sitoo
kuitenkin
pelko siintä että itsekkin
voi olla,
joutua
julmuuden kohteeksi,
siksi se
rajoittaa halujaan
kun et turhista
välitä,
jää sulle aikaa,
tilaa
uusiin,
elämänkukkasiin
hetkiin,
sattumiin,
kulman takana oleviin,
niihin
jotka ovat kaivanneet
sinua
elämä on askeleita,
otettuja,
ottamattomia,
eteenpäivieviä,
pysähtyneitä,
harhaaskeleita,
askeleita jotka kuuluvat,narskuvat,
niitä jotka seuraavat edeltäjiään
älä kylvä eripuraaa,
sillä se kasvaa
pian etupihallasi,
siksi pyri sovittelemaan,
ole se hän, joka ei alennu,
eikä alenna
maahanmuuttajat ovat hyviä
ihmisiä,
sillä he ovat nähneet
pahempia,
siksi heidän
lapsensa ovat usein
heitä joiden asenne on
elämänmyönteinen
ensimmäinen työpaikka
on
koko elämän
mittainen,
vaikka työpaikat vaihtuisivat,
sillä sen jälkeen jokainen
tietää mihin mennä,
mistä tullaan ja milloin,
mitä tehdään,jätetään tekemättä,
sillä se vastuullistaa
tekijäänsä
luonto on
monelle yhtäkuin
jumala,kaikkivaltias,
eivätkä he ole siinä väärässä,
sillä sen kautta elämme,voimme
elämäsrytmisi
kuljettaa sinua
sovituista toisiin,
odottamattomiin,
sillä se on askeltes isäntä,
renkipoika juoksuttaja,
omantunnon tikittäjä,
siis
ihan viimeisen päälle oleva
tahtiukko
jokapäiväisiä ei tarvitse
mullistaa,
sillä riittää kun
kävelee joutusammin,
ohittaa reunalta
karikot
pienen kunnan
kannattaa satsata
luonnon antamiin
maisemiin,
myös niihin joihin voi
istuttaa energiataloutta,
sillä se luo yhteistä
hyvää,
vaikka myllyn siivet
iltaauringossa
jatkuvasti moikkailisivat
jos koko elämä
on kiinni
tontin arvosta,
niin sanonpa vaan ettei
sille
kannata rakentaa
yhtäkään
elämä syntyy
aamusta
vaikka olisikin ollut
aikaisemmin melkoinen
tekijä,mahtailija,
sillä yö huitasee
kaikki aikaisemmat
veks,
siksi aamulla
aloitetaan puhtaalta
pöydältä,
eläminenkin
kustannusarviot ovat
suunnilleen jonkin
painoisia
pituisia,kestäviä,
siksi niiden lopullinen
hinta hinautuu aina
ylöspäin
ajan päästä
asiat ovat harmaantuneet
väljähtyneet ja ovat
muutenkin johonkin suuntaan
kallistuneet,
poispäin
notkahtaneet
vanhanaikaiset ihmiset
ovat nurkkasokeutuneet,
muutosvastarintaistuneet,
siksi he puhuvat
kuuluvalla äänellä,
sillä äänensävyllä josta
huomisetkin pelästyy
kaikki päätökset joista
on enemmän hyötyjä
kuin haittoja ovat
kestävämpiä kuin
tekemättömät
padasjoella on
nyt kaikki se
mikä kiinnostaa
ihmisiä,
katto on siis saavutettu,
siksi sinne pitää rakentaa
tulevaisuutta josta uudet
ihmiset kiinnostuvat,
siksi tuulivoiman
tuomat verot
ovat monen asian uusi
askel
kateelliset ihmiset
ovat heitä
jotka eivät itse
viitsi
pysty,
vaan mieluimmin
räknäävät muiden
aikaansaannoksia
kun teet päätöksiä,
harkitse myös
niiden huomisen
kestävyyttä,
sillä tusinatavaroita,
jonninjoutavia elämä on
pullollaan
pahimmat elämän
esteet kannattaa ylittää
niiden jyrkimmistä
kohdista,
sillä niistä ovat
hauraimmillaan
padasjokelaiset
tuulivoimalat
pyörittäisivät
kunnan taloutta,
kouluja,
varhaiskasvatusta,
katuvalojen kirkkautta,
sataman
houkutteluvuutta,
se myös hämmentää
ihmisten mieliä,
sillä eihän heillä
samanlaisia
siipiä,
siksi monet vastakarvaan
hiipivät,
esteitä kasaavat,
mut tuo kaikki on turhan
vaivaa,sillä lopulta järki
voittaa pahimmatkin
pelot,nuo itse aiheutetut
ikävien yli pääsee kun
kävelee rauhallisesti,
ei huutele äänekkäästi,
mellakoi kuuluvasti,
sillä ikävät eivät havaitse
siivosti kulkijaa
kaupunki,
kaikki näkösällä,
äänet ja hiljaisuus,
kulkijoita,
saapuvia,heitä meitä,
orvonteitä,elämänkukkia,toivoa,
pettymystä,
vaiennutta itkua,ilotonta iloa,
kaikkea,sillä kerrostaloihin sopii
enemmänkuin mummon mökkiin,
sinne padasjoen nyystölään,
elämän ja kurjuuden pesään,
sinne jossa voi ilosta nauraa,surusta itkeä,
eikä hiljaisuuskaan mökötä,
sanat hiljene,
jumalattomat rupea jeesustelemaan,
vaan elämä soljuu luojan tahtiin,
ukkojumalan mahtiin,
kunhan ei tuijottele liian pitkälti
taivahan tähtiin,sillä siint tulee niska kippeeks
elämä on
hetkenlehti,
kevään ja syksyn lapsi,
pitkäntalven aikuinen,
kunnes iltansa saapuu,
äänet vaipuu ja kohtalonkukat
kukkivat,
sinitaivaanlinnut kauniisti laulelevat,
kurrenpoika hiljentynyt,
jänis pysähtynyt,
ketturepolainen pesäänsä
kääriintynyt
katso ain valoisemmin
päin,
sillä niist
jää vienommat varjot,
toivoa herättävät huomiset,
taivaanisän tuomiset,
eikä niistä jää mitään
hampaankoloon,
mitään sellaista joka vaivaisi
uudelleen kohdattaessa,
vanhoja muistellessa,
uusia piirrellessä
ajankanssa tehdyt
ovat
ikuisesti
viittävaille valmiita,
siksi ne eivät jää valtateitten varteen
muistomerkeiksi,
vaan jokapäiväisiksi
asiat eivät ole
yksinkertaisia,
vaikka siltä näyttäisivät,
sillä kaikkien takana on
elämä,
ihminen ja muut luontomme
jäsenet,
siksi emme saa karsia,
oikoa,
aukkohakkauttaa elämäämme,
meitä,toisiamme
vauraammatkin ihmiset tahtovat
läheisyyttä,
tukea,
ymmärtymystä,
siksi emme saa erotella
ihmistä ulkoisten olosuhteiden
mukaan, vaan meidän tulee ottaa
ihminen ihmisenä,
kaikkineen
sosiaaliset suhteet ovat
ihmiselle tärkeitä,
sillä niiden kautta peilautat
itsesi itsellesi,
muille,
huomisille, hetkille , kaikille,
kaikkialle, siksi niiden kautta kulkevat ihmiset
ovat avarampia,
läpinäkyvämpiä, eivätkä ole ensimmäisiä,
jotka tahtovat piiloutua
itsetään,
toisilta,keltäkään
vanhetessaan ihminen hiljentää
tahtia ja rupeaa tarkkailemaan
tuntemiaan,
lähempiään,
heitä, niitä näitä
jotka jäivät
nuorempana muitten juttujen varjoon,
elämänkiireitten vierustoiksi
nöyrtymisen jälkeen
olet
vapaampi,
sillä olet päästänyt turhat pois,
nekin,
jotka takataskussasi olivat
nuorena ihminen on oksaton,
rypytön,sillä häneen
ei ole viellä
elämänvaiheet tarttuneet,
ne hetket jotka tekevät
ihmisestä ihmisen näköisen
ole arki,
tavallinen
hetki, ne tuokionkuvat jolloin kaikki
sujuu,
eikä yhtään kompastujaa,
mielensäpahoittajaa,
surusilmien pyyhkijää,
katumuksiensa kertaajaa,
ole he,
jotka iloitsevat pienistä,
niistä jotka hymyilevät aamun sarastaessa
alemmaksi et voi alentua kuin silloin,
kun kavallat äitisi,
synnyttäjäsi,
isäsi,siittäjäsi,
muut läheisesi,
itsesi,
sillä silloin olet vajonnut arvottomuuteen,
sinne jossa on vain
kelvotonta jätemaata
jalorotuiset ovat
herkkiä
altistumaan,
kaikille,etenkin ne ihmiset
jotka ovat itsensä ylentäneet
ihmisen kannattaa
sopeutua
ympäristöönsä,
muttei karsimalla,
elämää
aukkohakkaamalla,
vaan sovittelemalla
itsensä muiden joukkoon
rikastakin pitää
kohdella
tasapuolisesti,
sillä muuten he syrjäytyvät
yhteiskunnasta ja piilottelevat
loputkin
usko itseesi,
usko, vaikka tuntosi horjuu,
jallkasi vapisevat,
sillä se on paras
voimanlähteesi
ajan kuvittama riihi
on siniharmaissaan kauniinpi,
kuin komeinkaan,
sillä hällä on monenmoista
kerrottavaa,
kauuempana olevia kohtaloita,
elämänsilmukoita,
niitä näitä,
jotka eilinen peitti,
sillä se on jököttänyt paikallaan
vuosisadan,
sen ajan jolloin elämää kynnettiin
hartiavoimin
sodat alkavat
vahingossa,
vaikka aseita kalistellaan,
sotakirveillä uhitellaan,
sillä jokainen tietää ettei
sodalla voiteta
ketään,mitään, vaan
luodaan uusia,
uhkia,turhan tuhkia
ihmisen ei pidä
kaikkea kehittää
hyödykseen,
sillä se on elättäjiltämme
pois,
ympäristöltämme, sen
pienemmiltä
syys,
sadepisaroitten
kuu,
harmaan kaunis,
luonnonmarjojen
kuu,
jolloin päivä ja yö ovat
ajallaan,
elämä kulkee
tavallaan,
omalla sarallaan,
siksi sammakon
poikanenkin hyppii
kosteikossa jalat hajallaan,
tahallaan
ongelmat laimentuvat
jos puhut,
esität harmit näkyville,
muuten ne muhivat,
isommiksi paisuvat
liikumatila merkitsee
vapautta,
seinät turvallisuutta,
siksi älä sulje itseäsi
pois,
mutta pysy kuitenki
itsenäs
vallan huipulle
pitäisi päästää
vain heidät
jotka näkevät myös
pienen ihmisen,
hänet joka ei itsestään
voi
jos pitäisi valita
putinin ja toisen hullun
väliltä,
islamin,
niin putin olisi
inhimillisempi
ihminen on
normaali silloin,
kun jatkaa
eilisiään,
paitsi he jotka
eivät tunnista virheitään
israel tekee
tekoja jotka kääntävät
katseita pois,
hyväksyttävävästi,
sillä vastapuoli on
terrorijärjestö
menestys voi tulla sattumalta,
olla tulemattakin,
mutta lähempänä se on
heille jotka uurastavat
viitsivät ja kumarien hetkienkin
jälkeen nostattavat ryhtiään,
menevät ja tekevät
itseään ei kannata
eksyttää,
sillä
löytäminen on vaikeaa,
koko loppuelämän pituinen,
siksi pidä itestäs kiinni,
varsinkin silloin kun elämä
rajuimmin pyörittää
särmikkäät ihmiset
kolhivat itseään,
mutta
sulautuvat vähemmän,
mutta heidän sanoistaan
teoissaan ei ole yhtään mitään eteenpäin
pyrkivää
rakentavaa,
poikkiteloin olevaa,
siksi he tuntuvat vain hyvänhetken
ilmavilta
yksinvaltiaat kallistuvat,
supistavat ja harmaannuttavat
elämää,
siksi kilpailu on
hyväksi ihmisille,
kaikille,
metsän puillekkin,
sillä yksin ne jäisivät
käppyröiksi
samalla tavalla ei kannata
koko elämäänsä
talsia,
sillä se on puuduttavaa,
siksi rytmin vaihto eri elämänvaiheissa
avittaa kokonaisilmettä,
vaikkei yhtään mihinkään
menisikään
nälän poisto on
useimpien ihmisen
päätehtävä elämässään,
sitten tulee janon ja muitten
vuoro,
siksi monet ihmiset lähtevät aikaisin aamusta,
saapuvat illan hämärtyessä,
paitsi he jotka
pärjäävät muilla tavoin
älä kurmuuta
pienistä,
suurista,
sillä ne luovat synkänhetkiä,
jotka varjostuvat hyviinkin
nuorena
et ylety tavoitteisiin,
vaan siihen tarvitaan aikaa,
uhrauksia ja taipumisia,
ryhtiä ja enemmän, sillä elämänherkut,
tavoitteet eivät valmistu
tuosta vaan,
vaan elämän jälkilämmössä,
silloin kun ilta hämärtyy,
tähdet syttyvät,
kuutamo luo tunnelmansa,
silloin on vuorosi,
jos viellä olet hereillä
rikkaat eivät
kyllästy,
sillä he haluavat
itseään enemmän,toisilta,
heiltä jotka eivät saa
vähästäkään,
sitä josta huominen sarastuis
sodat eivät tuota
hyvää huomista,
tulevaisuutta, tähtihetkiä,
vaan surusaattueita, niitä joissa ei yhtään
ilon kyyneltä
sotimalla tuhoat
itsesi ja kaikki haaveet,
sillä ne kuolevat,
vaikka voittaisit
hänet,
joka oli vastustajasi,
hänet joka oli sinun kaltaisesi,
ihminen
kun on vähän,
siitä täytyy pitää kiinni
kynsinhampain, sillä jokainen
vähänen
on enemmän kuin tyhjänkuvat
älä karkoita itseäsi
sieltä missä
tuntosi
viihtyy,vaan rakenna sinne
majasi,
elämäsi ja huominen,
sillä siellä viihdyt huonoina
hetkinäsikin
kaikkien jälkeen
saapuu alku,
kukan ensimmäinen
päivä,
se hetki jolloin seuraavana
on huominen, alun
toinen
ole hetki
myöhemminkin,
mutta älä ole eilinen
vanhempi,
sillä minä haluan
nähdä huomisen
myöhemmätkin,
kaikki tulevat
muuttolinnut,
syysmuutot ja talveni
narskuvat latusein,
hetket jolloin kuuran
kukka hymyilee mielen
maljakossain ja sinut,
joka villasukissasi
hymyilet,
hymyilet niin että
onnesta torkahtelen
kaikkitietävät
ovat
nurkkasokeita,
saamattomia, sillä
heillä ei ole arkipäivän
tietämystä,
sitä jokamiehen
oivallusta,jolla selvitään
nälästä toiseen
pystyyn ei saa
ihmistä haudata,
ei myöskään
sivuttaain,
mahalleen,
sillä vainajan täytyy
nähdä kaikki jotka
vollottavat kummullaan
pelko syntyy
tietämättömyydestä,
hetkistä joissa
mielikuvitus laukkaa
enemmänkuin suomen
hevonen
isänmaa on
enemmänkuin maa
jossa on pelkkiä
voikukkia,
sillä isänmaa on
rakennettu kuokkimalla,
tuhannen perkeleellä,
sisulla ja rakkaudella,
joissa itku ja nauru
hymyilevät,
jos jaksavat
syksyinen sadepisara
pudotessaan
lammen pintaan
tekee kauniin ympyrän,
joka hetmiten sulautuu
jälleen lumpeenkukan
kuvaksi,
tyyneksi hetkeksi, joka
saa mielen mukavavan
kiireettömäksi,
ajattomaksi
nimetön ihminen
on viaton,
siksi hän ei ota
kantaa päivänpolttaviin,
jonninjoutaviin,
vaan hiukomiseensa
kesäkauden
herkullisemmat
hetket ajoittuvat
syksyyn,sillä silloin
herkut kypsyvät,
turhanliikkeet hiljenneet
kansanedustajat
edustavat itseään,
ei kansaa, siksi he
eivät saa palkkaa,
vaan palkkioita,
turhan kolikoita
puruveden muikku
on
puhtaan veden
muje,
maukas ja ravitseva,
sillä sen ruodotkin ovat
suussa sulavia
punkasalmi on
punkaharjun
pääkaupunki,
huviniemi sen lystipaikka,
harjunsa elämän kaunis,
luonnon
ihme,
harju jossa kannattaa
kävellä paljain jaloin, sillä
siten aistit elämän
lämmön,
luonnonkauneuden
syvemmin
aina ei ole
kivaa,eikä sitäkään,
mutta aina kannattaa
säilyttää mielensä
ryhti,
sillä se on
henkilökohtainen
mahti
aika kypsyttää
kasvattaa,kuljettaa
mihin elämäntuuli
puhaltaa,
siksi ole ennakkoluuloton
taipuisa ja katso asioita
nurjaltakin puolelta
hyvinpäin
kerimäki,
suuren kirkon
komia
mäki,niin komia
että kun sen ensimmäinen
ihminen näki,
tuli perässään suurempi
väki ja luonnon
käki,
sitten yhdessä rakensivat
maailman suurimman
puukirkon,
semmoisen johon mahtui
koko seutukunnan väki
ja se luonnonkin käki
älä katkaise
keskusteluyhteyttä,
vaikka
kuinka sapettaisi,
sillä aika vaihtuu,
asenteet väljähtyy,
tavat paranee,
siksi silloin on kivempi,
kun ei tarvitse kauempaa
osoitetta hakea
espoon mankkaa
on
elämänkukka,
asuinalue jossa
vähätkin voivat,
sillä sinne on asuttautunut
ihmisiä joiden
elämänarvot ovat
sisäsyntyisiä
ennakointi hidastaa
vauhtia,
vähentää onnettomuuksia,
mutta ei pysähdy,
sillä eihän sillä
mitään hätää
ihminen on
pieni,
vaikka olisikin
kaiken kokoinen,
sillä hänellä ei ole
läheistä suhdetta
luojaansa,
vaan heihin jotka eivät
kestä edes itseään
pakanat eivät
mahdu kirkon
penkkiin,
vaan tavallisiin pöytiin,
sillä he eivät ole
ehdottomia,
heitä jotka ovat
jumaltuneet
herkät ihmiset
havahtelevat kovista,
niistä joiden katse
on vuorten jyrkänteillä,
eikä siellä missä kevään
ensimmäiset puhkeavat
jos käyttäisit
kaikki vuoden päivät
rakentaaksesi
itseäsi,
olisit ohuempi kuin
he jotka elävät silloin kun
huvittaa,
koska et ole ylettynyt
mutustelemaan elämän
hedelmiä
kuunteleminen on jalo taito, sillä sen avulla avautuvat sanomattomatkin