ihminen ja luonto,
kaksi maailmankaikkeuden sivullista,
viattoman eläviä,
hetken olevia, heitä jotka pyrkivät
elämään juurillaan,
omilla vahvuuksillaan,kasvattamaan huomisiaan,
ovat kuitenkin vain tähdenlennon veroisia,
heiveröisiä,
sillä maailmankaikkeus on enemmän kuin me,ympäristömme ja
huominen,sillä luojamme kotimökki on pilviverhojen tuollapuolen,jonne
on melkonen matka,niin pitkä,ettei se yhden ja kahden hetken päästä valjastuta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti