ihmisluonto harvenee iän
myötä,sillä keväät ovat
harvenneet,
yöttömät yöt vähentyneet,
nuoruuden uteliaisuus
tämänpäiväistynyt,
siksi ihmisluonto on syksyllään
vähäpuheinen,eikä se jaksa nuoruudenlailla
egoaan heilutella
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti