marraskuun viimeiset
hetket,
pienen pakkasen huurruttamat
maisemat,alastomat,sillä luonto
talveensa pukeutunut
on avaraa,hiljaista,eikä yhtään
elävää ruohontupsuakaan,
vain minä ja muut talven
kestävät,mutta ainoastaan minä olen
juureton,sillä enhän ole
mistään kotoisin
taivas on pilvien peittämää
siniharmaata,jossa viimeiset
joutsenet muuttolintuilevat,
myös hanhet ja muut myöhäismuuttajat
pilviverhon suojassa liitelevät lämpimään
minä jään ja kaikki he jotka
voivat pukeutua lämpimiin,
mutta poissa on kevään
riehakkuus,suven hyväntuulisuus,
syksyiset kirjavuudet,
sillä nyt kaikkialla on siniharmautta,
harmautta joka ei elämäntanssituta,
vaan asennoittuuaa hiljaisuteen,kaiken kestävään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti