vuoden loppu häämöttää,
enkä ole miksikään
muuttunut,
paitsi
isommaksi varttunut,hitaammaksi
nuhistunut,,
mutta luontoni on yhä huomisen
kirkas,siksi haistelen yhä
suurella mielenkiinnolla avautuvia
hetkiä,kuten olen tehnyt aamujeni alusta
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti