vuoden loppu häämöttää,
enkä ole miksikään
muuttunut,
paitsi
isommaksi varttunut,hitaammaksi
nuhistunut,,
mutta luontoni on yhä huomisen
kirkas,siksi haistelen yhä
suurella mielenkiinnolla avautuvia
hetkiä,kuten olen tehnyt aamujeni alusta
ihminen ei pääse kuuhun yksinään, sillä hän pystyy ihekseen rakentamaan vain itsensä verran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti