hyvät hetket syntyvät
hetkistä joita tehdään
korjaillaan,
ajankuvaan sovitetaan ja
etenkin niistä joissa jokainen
luopuu jostakin toistensa vuoksi
hyvät hetket syntyvät
hetkistä joita tehdään
korjaillaan,
ajankuvaan sovitetaan ja
etenkin niistä joissa jokainen
luopuu jostakin toistensa vuoksi
paketoi
hyvyys ja rakkaus,
lämmin halaus ja huolenpitosi
pakettiin,
jonka luovutat hänelle,
jonka perään
eniten katsot
metsäjänis valkoisissaan
joulukuusen hakijaa
tervehtii,
hyvää joulua toivottaa
metsä mies kiittää
jänöjussia ja samat
hälle toivottaa
metsämies hymyilee ja lupaa
itselleen ettei hän asettaan
kohdista tuohon kauniiseen
metsäjänikseen,
joka valkoturkissaan
hälle hyvät joulut heiluttaa
katselen yön tähtitaivasta,
kuutamon varjossa,
on kylmä, mutten tutise,
sillä minulla on lämpöisiä
ajatuksia
ylläni
katson tuhansia tähtösiä,
jotka ovat ikuisesti paikallaan,
mutta aina ne saavat minut mukaansa
hetkiin,
jotka vievät maailmanääriin,
sinne mihin ei tikkailla ylety
yö,
on enemmänkuin
valoisammat,
sillä se loistaa vähemmissään,
siksi katselen usein tähtitaivasta,
sillä silloinhan olen suurien vierellä
ennenaikojaan ei kannata
loppujaan valmistella
vaan antaa se ajan tehtäväksi,
arjen pyhän kudottavaksi
ilo ei syty
turhasta,
vaan
pikkuisista
kivoista,
niistä , näistä murusista jotka eivät ole
ennalta
suuniteltu, arjessa päivettyneet
maailma on meri,
jossa on monta satamaa,
niemennokkaa,
saaria ja tavallisia laitureita
joissa voit pysähtyä,
hetkeksi ankkuroitua,majoittua,
mutta maailma on samalla elämäsi polku
jossa joudut luovimaan
jotta pääsisit kohtalosi rantamaisemiin
ole hetki,
älä pidempi,
silä en pidä arjesta, enkä vastatuulista,
sillä joudun niitä halkomaan
aamusta iltaan,
tyynyttämään yökaudet hirmumyrskyjäni,
siksi ole vain hetki, tyynen poikanen joka ohimennen
valostuttaa hetkeni
kun katsot itseäsi,
näet kuluneet kasvot,
aikasi reissut,eletyt
vuodet, näet ja tunnet,
muttet valita,
pyhitä
vangitse itseäsi,
sillä olethan itsesi näköinen,
oloinen,
reittiesi ainokainainen,
luonnonlapsi jolla ei ollut
alunalkaenkaan muita tienhaaroja
kuljettavakseen
lapsenlapset ovat
elämäni tähtihetkiä,
niitä joisssa loistaa huominen,
kevään ensimmäinen ja kaikki
kulkemani hetket,retket joista hekin
alkoivat
paras lahja on
käydä kylässä,
tulemalla viereen,
sillä sitä tunnetta et voi
verkokaupasta ostaa
joulunaika,
hiljaisuuden kauneus on
tähdittynyt yötaivaalle,
pohjantähden kainaloon,jossa
kuutamokin unelmiaan
paketoi
asuntojen ikkunoissa kynttilät
loistavat,vapahtajan syntymääpäivän
muistoa
lämmöllä valaisevat
luonto on tyyntynyt,
aremmatkin metsäkuusen juurelle
käpertyneet,
pesiinsä vetäytyneet,
mutta päästäinen vipeltää
hankisella,sillä hällä kiire
hevostallille,jossa on
luontoäiteen kattama
jouluateria odottaa
joulunaika lähentää,
vaikka matkat ikuisuuksia,
sillä silloin yhteydenotto on
tunteiden kuljettamaa,
muistojen lämmittämää
rakkauden tähdittämää
Joulukynttilät akkunoilla
loistavat,Yötähdet Taivahalla,
kadut tyhjää täys
onhan Joulupäivä uus
kuus,
eikä yhtään varhaisjakelijaa,
ratikkaa kaduilla kuulu näy,
sillä onhan joulupäivän aamu uus
kuus
jolloin lapset lahjoineen unimailla
makoisilla,vanhemnat joulupöydän
tarjonnasta kyllästyneet,
vatsat pullollaan kuvettuneet
mutta on yksi jolle tämä aamu on yksi
aamu muiden joukossa,jokaisen vuoden
päivän aamussa,
sillä hänen joulunsa on
yksinäisyydellä koristelttu,
lahjoitta vietetty,
jätelavoilta toisille kiertelemistä,
elämänsä eineksiä haeskelemista
hän on myös ihminen,
joka jotenkuten siedetään,
vaivihkaa kierretään,
onhan hän ajautunut ihmiselämän
pohjakerroksiin, sinne johon eivät eksy
laupiaimmatkaan,sillä eihän hänestä
pienen hyödyn yhtäkään,
sillä hän on heillekkin turhan jätettä
joulupäivän aamu uus
kuus
hiljaisen kaunis,
unelias,
vapahtajamme aamu uus
kuus
jota pohjantähti valaisee,
kuutamo unelmoittaa,
mutta ne eivät kurotu
roskakatoksesta elämänsä
eineksiä etsivälle,
sillä niillekkin hän on liian
kaukainen
aika monet elämäsäsi
jutuista
tapahtuvat sattumalta,
siksi mitä innokkaampi
olet elämään,
sitä suuremmin sattuu
haaveet käyttävät hetkiä jotka
eivät täytä arkeasi,
syrjäytä
todellisuuttasi,
mutta ne ovat niitä jotka saavat
sinut hymyilemään yksinäisinä
hetkinäsi,
siksi ne ovat kullantärkeitä,
niitä näitä joita ei mitata
arvonmittareilla
kaikki mikä saa mielesi
hymyilemään
ovat hetkiä,
joita sinun tulisi hyvin
hoitaa,sillä ilman huolenpitoa
nekin lakastuvat tavallisiiin
mitä vähemmän elämässä
on
surua ja kärsimystä,
sitä
jaloimpia on hetket
jotka heräävät aamuisin
monet ovat tuntemattomia,
heitä jotka täyttävät
elämänhetkeni,
mutta tärkein olet sinä
jota en rinnalleni nostaisi,
sillä olet arvokkaampi,
hän joka ei tilojani vie,
aatoksiain sido, vaan
kuljet rinnallain hymyillen,itkien ja
muutenkin,
vaikka suuntia olisi tuhansittain
jos minulle tarjottaisiin
jotainmuuta kuin nykyisyyteni,
aattelisin varmasti ulkoisasti parempia,
mutta tietäen ettei kukkan minua täyttäisi,
tyytysin kuitenkin itseeni,sillä en tunne toista
samanlaista
älä ole liiaksi
itsesi
ylirakas,
sillä silloin et näe
kevään kauneimpia kukkasia,
niitä näitä joka vierelläsui
hymyilevät
silloin tällöin käydä
ihmishuoltamossa, niinkuin
hän käy parturissa,kampaamossa,
autokorjaamoissa, sillä vaikka ihminen
on aikalailla muutautumiskykyinen, niin aina
jossakin kohtaa avittaa toisen ihmisen läsnäolo
ihminen on aina
vaillinen,
ainakin he jotka pyrkivät
parempaan,
sillä he eivät vähään tyydy
puolinaisuuksiin
hyydy
pyrin hyvään,
kykenen
vähempiin,
mutta minulla on vahva
tahto, jotta pystyisin riippumaan
edes niissä
elämä alkaa aamusta
hetkistä joilla on eilisten
tavat,
hyvät tavat ja akkunasta
tirkistelevä
päivä, joka tahtoo sinut
mukaasi,
hetkiin joidn kautta vierrytyt huomisiin
kun etenet pienien
kautta,
on sulla aina
jotain
rinnallas, jos taasen suurien,olet
vähäisin
joulunlämpö syntyy
läheisistä,
sen hyvänmielen valo
toisistansa,
tunnelmat läheisten
katseista,
sanoista joita ei tarvitse
loihtia,
sillä ne sanotaan mielenkielillä
kylvä ympärillesi
hyväämieltä,
sillä siten sinun on helpompaa
myös hetkinä jolloin vastatuuli
myrskyää,
elämä ympärilläs näyttää nurjan
puolen,ne hetket jotka eivät
hymyile
joulunaika on vuoden
huipulla,
melkein sen korkeimmalla
kohdalla,
siksi sinne on pitkä matka,
mutta kun sinne pääsee,
elämä näyttää avaran hyvältä,
lämpöiseltä,sillä siellä tapaat
läheisesi,hetket jotka ovat kokoontuneet
viereesi,elämän tähtihetkeesi
kuuntele luontoas,
katsele taivaanrantaa,
kosketa nykyisyytesi pintaa,
sillä niiden avulla hahmotat paikkas,
ne hetket jotka eivät koputa, eivätkä
justiinsa tuu
elämä on kylmän
yksinäistä,
ellei sillä ole ympärillään
avuliaita käsiä,
lämpimiä sylejä
ihmiset ja datakeskukset tarvitsevat
vettä,
jäähtyäkseen,
siksi tuhannen järven maa on
heille unelmien kannas,
sillä siellä on myös elämänvirtaa,
tuulimyllyjä jotta he
talvinen luonto on
kauniin hiljainen,
kuiskausten oloinen,
joka hymyilee hiihtäjälleen,
luontokulkijoilleen,
ikimetsän samoilijoille, heille
luonnonlapsille jotka ovat tulleet
syntysijoilleen,
tänne ikimetsän kainaloon,jossa
luontomaisema on aidoimmillaan
joskus on hyvä katsoa
itsensä taakse,
niin pitkälle kuin muistot kantavat,
sillä sieltä monet tämänpäiväisetkin ovat
syntyneet
joulu on ruuan tuoksuja,
iloista menemistä,
tulemisia,menemisiä,
muistoja ja kaipauksia,
sillä joulunaika yhdistää
mennet ja tulevat
sinitaivaan tähdet ovat
ikuisia,
sillä
ihminen ei yllä niihin,
siksi elämää on silloinkin,
kun luonnottomuutemme on korkeimmillaan
ihminen ei tätänykyä
käy enää
olemassaolotaisteluja,
sillä heillä on perusravintoa
vyötäröllään,
joilla pääsee laihempien
hetkien
~ohitse
elämän huipulla olet silloin,
kun huomaat
kaiken,
nekin,jotka arjessasi pysyivät allapäin,
eivätkä kehdanneet katsoa silmiisi
vastustamalla tulevaisuutta
vastustat heitä
joiden vuoksi aherrat
arjessasi
ihminen on tosissaan vain
silloin kun hän ei tahdo perääntyä,
vaan mennä ja elä,
enemmänkin
sananvapaus ei ylety heihin,
jotka haluavat sanoa
asioita,
joita ei korista seikat jotka
kuuluisivat hempeimpiin hetkiin,
sillä tunteitten somistamat ajatukset istuvat aina etupenkillä,
lehtien lööpeissä ja kunnantalon
valtuustosalissa
pyhän jälkeen aukeaa
maanantai,
arjenäköinen, tuttu nuttu
ja kaikki,minäkin,siksi meen
tuun kuten muutkin,sillä vain siten
voimme
yhtä totuutta ei ole,
onvain
tuhansia hetkiä,
jokaisia päiviä joiden kanssa
sinun täytyy olla hyvissä
väleissä,
sillä niiden kautta huomiset sarastuvat
saavuttaaksesi jotain
sinun ulla olla
ensimmäisenä paikalla,
tehtävä enemmän ja poistuttava
viimeisenä
tavallisissa päivissä teen
samat kuin eilenkin,
mutta vähintään kerran
kurkistan uusiin,
sillä olenhan
elämänutelias,
vaikka muuten unelias
huonoilla asioilla ei ole
esteitä,
sillä sinnepäin ei halua kuin
he jotka eivät halua parempaa
menestyvä yhteiskunta
tarvitsee toimiakseen infraa,
niinkuin ihminen ja ikimetsäkin,
siksi ihmisen täytyy ja on velvollisuuskin
elää niin että kumpikin voi hyvin,huomennakin
tuuli-ja aurinkovoimalat
ovat usein maisemahaittoja,mutta
kaikille luonnollisempia kuin
fossiiliset energialähteet
ihminen on luonnonlapsi,
lapsi jonka tulevaisuus
riippuu yhteisymmärryksestä,
ympäristönsä kanssa,
teoista joissa ei karsita liiaksi,vaan
kestävästi
hae voimaa hetkistäsi,
niistäkin,
joissa ei ole yhtään
mitään,sillä niiden kautta pääset
seuraaviin,
niihin joihin ei ole muuta tietä
koskemattomassa luonnossa,
kansallispuistossa,
olet elämäsi äärellä,
siellä tunnet vapauden,
hetket joita et ole kohdannut,
sillä siellä elämä ei ole
aitautunut
ihminen on yksi osa luontoamme
kaikkea,
vaikka me näytämmekin suuremmilta,
mutta todellisuudessa juuremme ovat
yhteisiä
rakkaus on hetki,
jolla ei ole
alkamis,eikä viimeistä ennen päivämääriä,
sillä se alkaa kun katseet kohtaavat,
sydänten tahdit yhteen lyövät
älä pysähdy
yhden pulman kynnykselle,
älä useimmankaan,
vaan riennä seuraaviin,
jotta kerkiät omasi luo
elämäntaivaan
kauniimmat rannat näet ja koet
hankisilla hiihtämällä, siellä kuurankukkaisilla
hankisilla,joista hohduttuu luontokauneus
puhtaimmillaan, jossa arki ei luo latusiaan,
vaan sisimpäis,ne mieles hetket jotka vapautuvat aistiessaan
elämäntaivaan rannat, sen puhtaan äärettömyyden,hetket jotka
kutsuvat lähelleen
talvinen luonto
on mielenkeveä,
jokahetken luistavainen,
jossa on ahtaammankin ihmisen
vaivatonta liikkua,sillä siellä ei synkkyys
jätä jälkiään,vaan elämän kevyet askeleet jotka on hyvinpäin
kävelty,luontokauneudessa samoiltu,arjen mieliä
tuuleleltu
joulupöytä notkuu
herkuistaan,
sillä on se katettu herkkuistaan,
niistä näistä jotka on joulumielellä valmistettu,
maukkailla mausteilla maustettu,
hyvällä mielellä koristeltu,
siksi sen herkut maistuvat
läpi yön,
vaikkei nälkäkään
jouluinen luontometsä
talvipuvussaan,
hiljaisen ylväs jota
tähtitaivas tähdittää,vieno pakkanen
huurruttaa,tyyntyvä lounaistuuli tuudituttaa
se on luontolintujen koti,
metsän ariempin suoja,
ja meidän jotka haluamme
karistaa arjen kiireet ja hiihtää
itseämme mielenkevyiksi,
sellaisiksi joulupukin tonttujen vertaiseksi,
joista huokuu elämänvapaus ja usko elämään
joulunaikaan ei tarvitse
olla
etäisten valtias,
vaan läheisyyden,
sillä siellä on lämpöisten hetkien
lähteet
joulukynttillä lämmön
valoa luo,
katseet lähelleen tuo
sillä ympärillään joulumieli
hyvillään voi,
sillähä
onhan jouluyö,
hetkistä herkin, jolloin kaikkialla
rauhanmieli voimakkaimmillan,
hyvätahto puolellaan
jouluntähti kuusen
latvassa loistavin,
mut pohjantähti yön sylissä
kirkkaan
lämpöisin,siksi jouluyö hohtaa
hyvänmielen lämpöään
jokaiseen tupaan odottavaiseen,
sillä pian joulupukki reellään pihaan
pyrähtää,
oveen koputtaa ja lahjoineen
sisään rymähtää,kaikille lahjat
ojentaa, hyvät joulumielet toivottaa
jouluntuokut tuksuvat
jokahisen
silmät loistuvat,
pohjantähtikin
kirkkaimmillaan,siksi minäkin
hyväntuulisena hiihtelen
latusillain,jonka kinoksilla
kuurankukat hohtavimmillain,
sinivalkoinen luonto kauneimmillan
joululintu hentoinen,
pakkasilmojen hymymieli
koputtelee akkunaani,
joulumieltä siivillään viestittäen,
joten riennän tuotapikaa lintulauan
luo,auringonkukansiemeniä levittäen ja
siin samassa koko lintuparvi ympärilläin
hyvää joulua visertää,
saaden mieleni jouluisaksi,hyvänmielen
oloiseksi
demokratian heikoin
kohta on
hetket jolloin
tyhjät yhteen liityyvät,
näin
on käynyt purran ja orpon
löytäessään toisensa
maaseutu on
purran hallitukselle
kustannustekijä, hankala
pala pääministerillekkin, siksi
he lahtaavat ihmiset tiettömille teilleen
ihminen ja ympäristönsä,
samannäköisiä,tapsaisia,
mutta vain silloin kun
pystyvät yhdessä pihakeinussaan keinumaan,
arjessaan toimimaan,huomisiaan synnyttämään,
sillä
kaikissa muissa tapauksissa he ovat itsestään erakoituneet,
aroseuduiksi aavikoituneet
ihmistä et voi
kilopunnita,
metrimitalla arvoaan mittailla,
sillä ihmisen arvo punnitaan
elämänvaalla,
joka mittaa teoillaan,
tekemättömyyksillään,
niilllä näillä teoillaan jotka
jäävät elämään,itsenään
elämässä pärjäät vaivattomimmin
kun kuljet tuttuja polkuja,
niitä joissa ei ole
sivuhaaroja
ken suuriin tähtää,
hänen on osuttava
sen pienempiin, alkunsa
lähteisiin,sinne joita ei voi havannoida,
vaan tunteilla hahmotella
ihmisen tulisi olla
elämänpehmeä,
veitikkasilmä,
jotta hän pystyisi
umpihangessa kävelemään,
arjen jyrkimpiä kiipeämään,
sillä elämänpehmeät eivät jää
kulmikkaisiin tilanteisiin hiipumaan
pelkkä oleminen ei passaa,
mutta jos jotain
rassaa
niin aikakin puolittuu,
unet tyytyväisiksi
tyynyttyy
kun elät niin ettet
törmäile vastaantuleviin,
et aiheuta mustelmii,
muistelmii, niin oon melko hyvin
ujutellyt etappis läpi
sosialismi ja kapitalismi
ovat
ääriaineksia, jotka
pyrkivät unohtamaan
tavallisen ihmisen tavalliset päivät,
siksi kumarrun syvempään
sekatalouteen nojautuvalle
yhteiskuntapolitiikalle
katseet kannattaa
kääntää hyväänpäin,
valoon joka hymyilee,elämänmieltä
nostattelee,
sillä sielläpäin on kevään ensimmäinen
puronen,
jossa soutelee kevätmieli keijukainen,
suvimielen tulijainen, joka herättelee
kevätmielen ympärilleen
luonto kasvaa juurillaan,
hetkillään,
eikä se humise vuoksesi,
vaan itsensä,
sillä hän ei tykkää halkopinon
tekijöistä,aukkohakkaajista,
luonnottomista karsijoista
anna tilaa itsellesi,
läheisellesi ja kauimmaisillekin,
niin huomaat että pian olette
yhdessä,
kaikki,olemattomatkin
silloin kannattaa elää,
kun
siltä tuntuu,
sillä niitä mahdollisuuksia ei tule
loputtumiin
julkisuus on avoimempaa
kuin verhotut,
mutta
se
luo foorumin heille jotka eivät halua
asioiden sujuvan,
vaan vaikeutuvan valituksillaan,
sillä he eivät voi hyvin vieraissa hetkissä
ihmiskauneus loistaa kauneimmin
hädän hetkellä,
tukiessaan lakastuvia,
sillä se on elämänsiistii,
välittämistä,
joka saa meidät
luottamaan toisiimme
nurkkasokeutunut puolue ei
kylvä hyviä huomisia,
sillä se vierastaa
uusia tuomisia
tekoälyinen ihmiselämä
on
ihmisen seuraavaa kehitysaskel,
heitä jotka jotka ovat periytyneet
entisistään,
meistä heistä ja seuraavista,
siksi hiostorian kirjat ovat
ajallaan
pullollaan alun alkajaisiaan
elämä on
altistumisia,
uusiin aamuihin heräämistä,
kaikkea ja senkin jälkeen uusia,
sillä elämällä on mahtava mieli ja äärettömät
tilukset, hetket joihin jokainen sopii, kunhan vain
astuu kynnyksilleen
älä luovuta ainakaan silloin,
kun olet vähemmilläs,
sillä eihän sulla mitään
mukanasi vietävää
yritä sytyttää
hiillostuneet unelmasi,
sillä ne liekehtiässään luovat
elämänriemua,joka saa heikommatkin
hetket hehkumaan
ajatusten juoksua ei
saa estää,
ei edes sen pieniä virtaamiikaan,
sillä niiden avulla keinumme huomisiin,
sinne jossa ajankohtaisia ratkotaan
karpalonvärinen elämä
on
pirteän oloinen,
sellainen,jossa päivä paistaa
pahimmankin läpi,
siksi tykkään karpaloista
talvi on kylmän viileää,
valkean pehmeää,
kinoksii ja hiihto
latusii,jälkiä,
jotka eivät näy kesäisin,
siksi olen tottunut tuntemaan
pihapiirini ujoimmat vierailijat,
ohikulkijat
tänäänkin huutelin huomenet
kärpälle,eilen isokissalle, toissaaamuna
ihmeekseni näin suden tassutelleen kauriin
jälkiä seuraten,
laitoin sukset jalkaani ja seurasin jälkiä
kauriin kohtalonmutkaan asti.
olin surullinen,mutta sittenkin onnellinen,sillä
luonto on julmuudessaankin rehellinen,sillä se ei
karsi itseään tuhonportille,kuten ihminen tekee
aukkohakatessaan,soita ojitellessaan,ikimetsiä
karsiessaan
talvi on rehellinen hetki,
puhtaan valkoinen,
kuurankukkainen,
hetki jolloin
elämä
on
sijoillaan
paikallinen sopiminen
tuottaa enemmän kuin
pidemmältä sanellut,
mutta se vaatii jokaiselta
enemmän avoimutta,
rehellisyyttä,toistensa
kunnioittamista,
sillä omistuspohjasta riippumatta
silloin taotaan yhteisön tulevaisuutta
sopivan kokoiset
ihmiset
mahtuvat itseensä,
siksi heidän ei tarvitse tartututtaa itseään muualle,
jokaiseen
joulu,
kinkku ja sinappi,
hartaita lauluja,tokmannilta
ostettuja lahjoja,
jotka ovat seuraavana arkipäivänä
alennuksessa
mutta on joulu muutakin,
mutta se riippuu ihestä,
läheisistä ja muista
sitojaisista
joulu on hetki,
jolloin arjen rattaat
pysähtyvät luojansa lähteelle,
siksi minäkin,sillä enhän olisi
ilman sitä yhtäkään
yö on minulle tilavaa aikaa,
hetkiä jotka eivät vangitse,
kävelytä määrättyyn suuntaan,
ohjaile muiten haluttuihin,
ennalta sanellettuihin,
vaan voin vapaasti valita ajatukseni,
sillä enhän törmäile silloin päivällisten
viettäjiin,
normien pyhiin seinämiin
oikea palkka on sen
suuruinen,
jonka jälkeen
seuraavakin
on oikean kokoinen
alipalkatuilla tehdyt tuotteet ja palvelut
eivät ole kestävänkehityksen tuotteita,
sillä niiltä puuttuu tekijöiden sielu
ylipalkatut työt murenevat
ensimmäöisessä laaduntarkkailussa,
vuosikatteessa,
eikä ne muutenkaan ole mukaansa
tempaisevia,sillä onhan saumansa
hataraakin hatarammat
joulunaika,
on tuhannen tähtösten
piirtämiä unelmia,
kuun valaisemia toiveita,
niitä näitä hyvänmielen
aatoksia,jotka hymyilevät
lämpimästi,
siksi jokainen mielenaskelkin rakastaa
seuraavia,
täyttyvät hetket ottavat tyhjät syliinsä
sano hyviä,
katso lempeästi,
ymmärrä teoillasi,
sillä niiden kautta pääset
tilanteisiin,jotka kukkittavat
huomisia
elämäni on liian usein
pukeutunut ohikulkijaksi,
häneksi joka näkee vain
itsensä,eikä heitä
niitä jotka mielellään olisivat
seurassain
tänään kuten eilenkin
olen itseni juoksuttama,
sillä minut on kasvatettu
olemaan,tekemään,muttei
siihen että pysähtyisin ja katselisin,
tunnustelisin elämää,sen jokaista
minun täytyisi pystyä
valjastamaan itseni
hetkiin,jolloin en ole jokapaikan
ensimmäinem
menevin,
sillä se aika tulee,jollei luontoni
tule tuekseni,
luononi, jonka olen liian
usein olankohautuksilla
ohittanut
ihminen tarvitsee
turvaa,
hetkiä,
jotka ovat vahvempia kuin
hetket jotka jättävät tyhjää
joulu on
läheisyyttä,
hetkiä
jotka koskettavat syvemmin,
usein vain olemalla,
hetkillä jotka nojaavat toisiinsa
yksinäisyys kokoontuu
suurilla juhlapäivillä,
sillä kaikki ovat toistensa
luona,
siksi jäljelle on jäänyt yksinäinen,
hän,
jolla on arkenakin seuranaan vain ohikulkijat
ihmisen ei pidä
ajautua tilanteeseen
jossa hänen hyvinvointinsa on
tukirakenteista kiinni,
sillä ne ovat vain pahanpäivänvara,
kädenojennus yhteiskunnalta,
jotta joskus voisit paremmin
tekemättömyys on kalleinta
olemista,
sillä silloin ei synny
mitään uutta,
huomista,
vaan olemassaolevakin
nuutuvat,
itsestäänpoispäin kääntyvät
joulunaika herättää muistot,
kauniimmat mielet,
sillä joulunaikaan
hyvät kokoontuu,
yötaivaan tähdetkin
hyvinmielin joulumieltä
tähdittävät
talvi on lumen
pehmoinen,
vuodenhetki jolloin hiihellään,
lasketellaan, tahi muuten vaan
lumihiutastellaan,
sillä latuset syntyvät lumesta,
tuosta luonnonkauniin pehmoisesta,
johon on kiva pyllähtää,
koska
sillä on pehmoinen mieli ja
punaset posket
aika avartaa
tämänpäiväiset,
kuten se teki eilisillekkin,
sillä aika ei entisiin punkkeroidu,
vaan tahtoo eteenpäin,sinne jossa
valonlapset juoksevat kevätniityillä
ihmislapsessa on
aimoannos
vanhempiaan,
mutta pääasiassa hänestä huokuu
huominen
kaikkineen, sillä hää ei taho
enää kuleksii sarkahousuis,
tehä töitä joist ei saa kun selän kippeeks,
ohan
kalpiaks ja muutenkii hää
tahtoo nykyaikaseks
ilo on
hyvistä viritetty,
toivolla sävelletty,
hyvällä tahdolla kirjaultu,
siksi ilolla on herskyvä nauru ja
uteliaat silmät
joskus on
syyttelyn sijaan hyvä
katsoa peiliin,
sillä useimmiten sieltä kuvastuu
osasyyllinen
ihminen ei synny
ihekseen,huvikseen,
vaan hän on tunteitten
tulkki,
tyyppi joka kantaa ympäristöään,
menneitä,
ellei rupee heittiöks
yhteiskunnan kannattaa kohdella
kaikkia jäseniään tasapuolisesti,
sillä sen avulla se pysyy koosssa,
hyvinvoi ja sen jokaisessa aamussa
loistuu hyvinvointi
vaihtoehdoton elämä
on
yhtä elämänränniä,
päivästä toiseen,
sillä siinä ei ole yhtään hyppyriä,
mutkakohtaa,
hetkiä,
jolloin joutuisi tuumailemaan,
vaan yhtä ja samaa ränniä
tahallisesti väärinymmärtäjät
eivät ole kestävänkehityksen
suurimpia faneja,vaan heitä
jotka haluavat hetken hyötyjä
yhteiskunnallisesti on
kestävämpää
kun asiat syntyvät kaikkien
tekeminä,
mutta aina kaikki eivät voi,
kerkiä,jaksa,
siksi heidän valtuuttamat ihmiset
kantavat heitä mukanaan
kun katsot kanssaeläjiäsi
myönteisesti,
et vastustajina,
pääset juttuun paremmin,
laadukkaampaan lopputulokseen ja
huomisiin,
sinne josta alamme jälleen
jokainen ihminen on syntynyt
toisestaan,
jossakin vaiheessa,
siksi meidän tulee olla
toistemme läheisiä
elämämme jokaisessa
kohtalonmutkassa
jokainen on
enemmänkuin näyttää,
ainakin he jotka eivät
verhoile itseään suurempiin
elämän suurimpia hetkiä
on se kun
tunnet
koskettaneesi ihmistä syvemmältä,
sieltä josta hän viattomimmin hymyilee,
katseensa loistuttuu niin,
että hyvänolon tunne leviää kauemmaisiinkin
rakasta elämäsi jokaista kohtaa
kipeintäkin,
sillä ovat
osa sinua,sillä muualla olisivat
mitäänsanomattomia,
niitä näitä,
jotka eivät hyvänkään päivän
sarastaessa hymyilisi,
hyvinvoisi
joskus on hyvä,
ettet ole kasan päällimmäisenä,
vaan tarjoat paikkaa heille,
jotka eivät alimpana olisi
vähääkäään
ihminen on itsensä
pituinen,
vahvuinen,
jokainen,jokaisessa kohtaa,
niissäkin jotka vasta syntyvät
jokainen näkee,tuntee
ympäristönsä
luontonsa itsensä lailla,
hekin jotka eivät aisti siitä
mitään
demokratia sallii laidasta
laitaan,
mutta siihen ei tule mahtua
väkivaltaa,
minkäänlaista,
missään,eikä koskaan
kun elät ilmavasti,
et tunkkaannu,
itseesi altistu,
vaan olet elämänpyöreä,
jokasään kestävä,
hän joka tuntee ja aistii mistäpäin
milloinkin tuulee
ihmiset vastustavat
vahvemmin niittä heitä
näitä
joita tuntevat vähiten,
siksi he marssivat ja kerääntyvät
toisten tietämättömien
lähipiiriin
ihminen on jokasään
kestävä,
muttei hetkien,
jotka tulevat sisältäpäin,
sieltä,johon hän eniten luottaa
ajaajassaan elävä ihminen ei tarvitse
päivittäiseen elämäänsä
vetokoiria,
heitä jotka kiskovat
häntä hetkistä toisiin,vaan hän hakeutuu
niihin luonnostaan
ennenvanhaan ihmiset olivat
harvemmassa kuin
nykyään,
siksi heitä ei näkynyt
iltapäiväruuhkassa
vaivaksi asti
yöt ovat tilavia,
sillä sen seinät ovat
aamun
illassa,
katto ja lattia
vuoteen välissä,
joita tähtitaivas tähdittää,
kuutamo unelmoittaa,
äänettömät äänet tanssittaa
joskus kaikki käy
kädenkäänteessä,joskus
ei huomennakaan,
siksi ole valmis hetken syntyviin, tahi
vartoamisiin
arki on tavallisia,
niitä näitä,
tuttuja,mutta joskus myös
niitä näitä,
jotka saavat tutut kuviot
uusiin päivittymään,
tavallisuuksista näyttävimpiin
pukeutumaan,
sillä nehän ovat tervetulleita vieraita,
heitä jotka eivät eksy syyspimeässäkään,
sillä näkeväthän luonnostaan luoksesi
onnelliset ihmiset ovat
eläneet
muualla kuin onnensa
kukkuloilla,
siksi he ymmärtävät
hyvän päälle
hyviä aatellessani
kiertelen vähempiä,
niitä joissa piilee jotain
harmaampaa,niitä näitä
jotka saavat mieleni matalaksi,
tahi ainakin sellaiseksi jossa aatokseni
eivät mukavia hyräile
elämä on hetkiä jolloin
tuulee puiskittain
~muutakin
elämä on tyyniä
tyyntyneitä,
myrskyn edeltäviä
~muutakin
mutta ennenkaikkea elämä on
hetkiä jotka koskettavat,
vaikkeivät suuremmin heiluisikaan
monet ihmiset ahavoituvat
ulkoisesti ja
sisäisesti,
siksi he näyttävät kovilta,
välinpitämättömiltä,
heiltä jotka eivät tunne elämänkipua,
itseäänkään vaan menevät,
kunnes aika korjaa omansa
älä ylimitoita itseäsi,
sillä
se johtaa ennenpitkään
hetkeen jolloin olet tyhjää täynnä
kaikki eivät ole
keskettavia,
läheisiä,sillä ne ovat mieleltään
huolettoman ohimeneviä,
silloin tällöin eteen sattuvia,
siksi älä tartu niihin pysyvän ikuisesti,
vaan kokapäiväisen huolettomasti,
sillä ne eivät halua leimoja kannettavakseen,
murheita raahattavakseen
älä vuole kultaa
toisten selkänahoista,
vaan omastasi,
sillä sen arvo vanhetessaan
paranoo,toistenkin mielissä
jalostuu
ihminen voi vaikuttaa
elämänsä kulkuun
siirtelemällä olosuhteitaan,
taivuttamalla tavalliset erikoisiin,
erikoiset tavallisiin,
mennet eilisiin,
tulevat huomisiin ja muutenkin
olemalla elämänväkkärä
päivät jotka eivät ala
ryminällä,
tuhansien kipinöivinä,
ovat pehoisia ääniä,
niitä tyynyn tyynyttämiä,
joita aamuauringon ensisäde
keinuttaa
älä synnytä elmänparsia
joita joudut
myöhemmin pyyhkimään,
vaan pysy totuuden
intutuutiossa,
hetkiesi päivällisillä
ystävät,
kaikki ja sitten yksin,
vapaa,eikä yhtään aikataulua,
menemistä,turhan huopaamista,sillä
aamuni aukiaa hetkistä jotka eivät kysele
turhista hymyile,
verhon takaa lymyile,
vaan etenevät,tulevat kuten minäkin,
tahi olemme tulematta
ihmeet syntyvät silloin kuin
käännät mielesi pois
päin,
silloin, kun olet alimmillas.,
silloinkin,
kun aamusi hymyilee,
sillä ihmeet tykkäävät hetkistä,
jotka eivät ole entisenlaisia
jos haluat valloittaa
elämän,
valloita ensin sen
ensimmäinen aamu,
myrskynhetki ja huonotuuliset,
sillä sen jälkeen ovet avautuvat
älä kumartele ylisuurille,
vaan pienille,
niille jotka tahtovat
syliisi,
sillä olet heidän
ainoansa
kaikkien asioiden yli
pääsee,
kipeittenkin,
jos vain antaa tunteittensa
jäähtyä,
aloilleen jaloittua
kaikki mikä näkyy
ylihuomisten takaa on
tavoiteltavaa,
sillä ne eivät ole olleet
tämänpäiväiväisiin kosketuksissa,
siksi ovat puhtaita,kevätpurosten
kuljettamia,niitä näitä joilla ei ole
elämänkolhuja otsassaan
onni on sanomattomat sanat,
ääneen huudetut mietteet,
hetket jotka eivät ole
kerääntyneet
eilisiltä
onni on hetki,
lyhytkasvuinen,
siksi se tarvitsee elintilaa
silloinkin kun murjotuttaa,
jotta hyvänpäivän sarastaessa
vois nousta ommaan pittuuseensa
onni on pieniä juttuleit
joskus käsinkosketeltavii,
mutta ne eivät ole ikimetsän
ikäisii,sillä sitä karsitaan vähän välii
onni on hoppeen värinen
silloin kun se on pukeutunut
tavalliseen päivään,
mutta värikkäimmissään se on
tulenpalavan riehakas
joka ei mahu yhteen huoneeseen
eläminen on
puoliksi automatisoitua,
mutta jos sen toimintaan
sijoitat ihtes
~saatat viihtyäkkin
sovinnon kautta
auenneet solmut
kiristyvät jälleen helposti,
jos jollakin on jäänyt jotain
hampaankoloon
kevät on elämän jalointa
aikaa,
sillä silloin voi heittää
menneet pois ja
aloittaa
puhtaalta pöydältä,
pöydältä jossa
kevään kukka maljakossaan hymyilee
yö on päivän
viimeinen,
siksi se on väsynyt,
hiljainen ja tyynyttyy
helpommin kuin päivän
ensimmäinen
aamu
ihminen on elämänsä
eränkävijä,
aikansaeläjä ja sitten
pois,
poiskuin lapinkukka,
kaunis ja haavouttuvainen,
herkkä,
mutta samalla karun
vahva,sinnikäs,se joka keväisin
hymyilee makiasti
ihminen voi syntyä
kahesti,
enemmänkin, mutta
se vaatii venyvää elämänasennetta,
uusien edessä muuntautumista,
kykyä pystyä korjailemaan
vääntyneitä asenteitaan,
luutuneita mielipiteitään
hetket jotka eivät
tule suurella ryminällä,
hienoilla kulkuneuvoilla,
ovat mukavia hetkiä,
sillä niiden jälkeen on
vähemmän siivottavaa
ole elämäsi urhein sotilas
rauhan ja rakkauden
lähettiläs,
hän joka jättää jälkeensä
hyviä,eikä kaatuneita unelmia
aina kannattaa yrittää,
huomisia tavoittaa,
sillä luovuttamalla
hylkäät itsesi
lapsia ja nuoria
kannattaa kuunnella,
sillä heidän suustaan
tulee mielipiteitä jotka vain
tunteen ja sydämmen voimalla
ovat mahdollisia
jenkit hoitivat syyrian
uuteen asemaan,
venäjä taasen kotiutti
marionettinsa,
siksi syyrian kansa on monen edessä,
mutta toivotttavasti se ei valitse seuralaistaan
valtioterrorismista,
iranista
evontiedekansallispuisto
hankkeet kaatajat
puhuvat hyviä luonnonsuojelusta,
mutta tosiasiassa
ojittavat surutta,
aukkohakkaavat ja karsivat
mielivaltaisen luonnottomasti,
sillä sehän on heidän tilipussinsa,
vaan ei elämän,
kestävänkehityksen
kokoomus nylettää
perussuomalaisten
avulla vähävaraiset tilanteisiin,
joissa heidän on pakko luopua perustarpeistaan,
oikeuksistaan,
sillä raha ja rahkeet eivät riitä,
vaikka
mutta sama raha jonka nämä kaksi kelmikästä
ottavat tavallisilta ihmisiltä
jaetaan maailmanääriin,
sinne missä pyhinvaeltajat lymyilevät
ihmisen täytyy mennä
eteenpäin,
vaikka aloillaan.jalollain.
ois,
sillä jos jämähät paikoilles,
makuuhavoitut
venäjän mahti heikkenee
lähi-idässä,
sillä eiväthän he halua
elämäänsä valloittajaa,
kermannuolijaa,
luonnonrikkauksien anastajaa
syyrian vuorilla elää kansa,
joka ei ole saanut jalansijaa
missään,
mutta nyt heillä on mahdollisuus,
mikäli kulkevat sovinnon tietä
ihminen on elämänsä asukas,
tyyppi,
joka pärjäilee itekseen,
mutta ei suuremmissakaan porukoissa
väljähy,
mutta häntä ei pidä nimittää
ympäristöpäälliköksi
sillä he syövät takuuvarmasti kuormasta
eteenpäin katsominen
on huomisten vuoksi
välttämätöntä,
mutta peruutuspeilistäkin näkee
uskomattoman paljon
karvila on pyyhkäisty minulta
pois,
maantasalle,
muutta muistonsa ovat juurtuneet
juuriini saakka,
eikä ne sieltä repimälläkään
lähde
muistot ylettyvät
sinne saakka
jolloin ne syntyivät,
sillä ne olivat silloin
viattoman pieniä, myöhemmiltä
ajoilta suojeltavia,
siksi ne muistuvat kolkkojenkin
taipaleittan takaa
elämä on retki,
hyvä hetki,
sillä silloin saa ihastella
itseään suurempia,pienempiä,
heitäkin joita ei viellä ole,
sillä vain elämä tarjoaa tälläisiä
näkymiä
joulun aika tarjoaa
hetken jolloin
etäisyydet lähenevät,
sillä joulunaika on muisto
elämämme pyhimmistä, se on
muisto joka herää elämään jouluna,
pohjantähden loisteessa,ystävien
läsnäollessa, vaikka he olisivat
tähtitaivaan
kiertoradalla
ihmisen ei pidä alentua
kunniansa alapuolelle,
sillä se on niin matalalla,
ettei sieltä kehtaa nousta
ylös
yksinään ihminen ei tee
suuria pahojaan,
mutta samanhenkisten
kanssa hän pystyy
alempaan,
siksi diktatuuriset yhteiskunnat
ovat pelottavia,
sillä onhan ne koottu paljon
pahoista
harmaa on rauhallinen
hetki,
huopatöppösen värinen,
vanhakin,
muttei taipumaton,sillä
hällä on rauhalliset silmät,
utelias mieli,eikä se aiheuta
häikäisyjä,jotka peräännyttäisivät,
sillä se kerää lämmöllään kaiken
lähelleen
loppuvuoden päivät ovat
lyhyempiä kuin yöt,
mutta kello ei niistä välitä,
vaan lyö tahtiaaan, vaikka
linnutkin vähemmän
elämä on
hetki,jolla on aamunsa,
hetkensä ja loput, se on kävelyretki
kevään ja arjen maastoihin
tunnelmiin,ihmisen kokoinen,
vaikka siihen mahtuu huomisetkin,nekin
jotka ovat puolta isompia,
mut silti se on
sopivan mittainen,joskus
ylimatkainen, joskus vähemmän,
mutta aamunsa on hieno
syyriassa alkoi
elämänkevät,
kevät joka on ollut
pitkään lopunmusta,sillä
karkuun lähti pahanilman lintu,
lintu joka oli ihmiseksikin outolintu
pienet ovart vilpittömiä,
eivätkä ne kaatuessaa
romahda,suuria heiluttele,
vaan nusevat yölös ja jatkavat
avarakatseisuus ei sulje pois
heitäkään jotka eivät viellä
näy,
lisäksi se tarjoaa nurkattoman ilmapiirin,
hetket joissa ei ole kynnyskysymyksiä,
eikä mitäkään vastustuslankaa
tavallisina päivinä tehdään ne jotka tarvitsee tehdä,
mutta muut jätetään
erikoisihmisille,
seuraavanpäivän aliurakoitsijoille,
heille,
jotka kyttäävät missäpäin eniten on
itseensä pulskistuneita
oma etu ei sittenkään
ole itselleen
parasta mahdollista,
sil siint vyötärö laajenee,
vaatekoko suurenee,
kauppalaskut suuremmiksi saldottuu,
joten jos pystyt elämään
niin ettet ole aina jonon etummaisena,
on se edullisempaa sinulle ja heille,
meille jokaiselle,
sillä yhdessä voimme paremmin
juhlien jälkeen on
hiljaista,
hauraaan kalpiaa,
eikä yhtään suurempaa,
sillä jokainen on muuttunut
heiksi jotka eivät paikalla olleetkaan
jos et ole valmis
herraksi,
niin,
älä siksi muutu,
sillä se vaatii tolkutonta elämää,
tyhjää ja kumisevaa,
hetkiä joita ei olekkaan,
elämää jossa ei yhtään
sopuisaa aamua,
iltaa,päivänpaistetta,
eikähä ainoatakaan kevätniityn perhosta,
joka juttelis kesäheinälle,
juolavehnälle,noille joita koreilijat eivät
maljakakoihinsa kimpsuta
diktatooriset yhteiskunnat eivät ole
kestäviä,
sillä ne haurastuvat,
koska ihmiset näkevät enemmänkuin
puhuvat ja odottavat sitä keväänaamua,
jolloin mittansa on täysi,
niin täysi, että sen edessä yksinvaltiaat
pienenenevät,eilisiksi vaimenevat,
pahoiksi muistoiksi haihtuvat
elämä jatkuu,
vaikka sitä välillä uuvuttais,
sillä elämä on huominen,
aamunälkäinen,joten päästä
luontos irralleen,niin sinäkin lentelet
sen siivillä siivilöimättä ,sinne minne luontos
johottuu
olet yksi muitten joukossa,
olet jokainen heistä,
meistä
vaikka joudutkin nyt odottamaan
vuoroasi
Maaseutu tyhjeni kun
ihmiset lähtivät
luotaan
tänään nuo lähtijät
ovat sulloutuneet
Kerrostaloihin,joissa
viljelevät Elinkelvottomia
jos Isänmaa pysyisi asuttuna,
pitäisi Maahantulijat
synnyttää lappin
oloihin,
Kantasuomalaiset siroteltava
kolkasta kolkkaan ja loput joille
EU ei löytäisi sopivia asuinsijoja,
sullottaisiin Padasjoelle,
jossa nämä voisivat käydä
uimassa Juotavan Hyvässä
Päijänteessä
tavallinen ihminen on
elämännero
sillä hän pystyy parsimaan,
uutta neulomaan,
joutohetket olemaan
jokapäiväinen elämä on
kasa
tarvikkeita,hetkiä ja olemattomia,
jotta se pystyisi
yöhön tyynyttymään
isot kokonaisuudet
sytyttävät pienempiä
elämään,
sillä nämä tarvitsevat
sateenvarjoa,
isomman suojelua
ihminen elää itseään varten,
mutta kyllä hän ajattelee
muitakin,ainakin
heitä jotka ovat
tiellään
jungerin ristiretket
ovat kohdanneet kokomuksen,
sen jäkeen hän matkustaa
vassurien luo,
sitten uskovaisten ja vihoviimein
pekka haaviston luo,
jos muita puolueita ei puolukartalle
huominen tuo,
kohtalo suo,
sillä se kuuluu ystävyyden patsaan
tervaajan ohjelmistoon
loppuun ei pitäisi ketään
mitään
ajaa,
ei edes autoaan,
sillä se saattaa väsähtää
ruuhkaisiin liikennevaloihinkin
joulussa on parasta
sen suunnittelu,
askelten ripeys,
hyvänmielen tuulisuus,
kiirekkin, mutta se on pukeutunut
hyväntahtoiseksi jokapaikan
muistajaksi
vuoden huipulla on
keinuttelevat
vanha vuosi ja uusi,
toinen haikailee,toinen
myhäilee
kansakunnan hyväkkäät
juhlivat kerran vuodessa
presidentinlinnassa,
useat vuodesta toiseen,
mutta presidentillä se on rajoitettu
kahteentoista kertaan,
sillä kättelykäsi puutuu
monet mukavat
maistuvat parhaimmilta
vuosien päästä,
siksi ihmisen kannattaa jo
alussaan tehdä tulevaisuuden eteen
hyviä
yksinkertainen elämä
on mutkatonta,
sillä siinä ei tarvitse
tanssia pilvien päällä,
vaan arjen kamaralla
elämämme on taiteilua,
korren kantamista,
pinnalla pysymisiä,
vanhojen korjaamisia,
uusien etsimisiä,sillä se on
muurahaispesä, se sama koto
jossa todelliset elämäntaiteilijat
asuvat
älä hylkää heikompaa
hetkeäsi,
käytöstä poistettua,
sillä tarvitset niitä kun
kohtaat niiden syyt ja juuret
arvokkaimnat tavarat ja hyödykkeet
on tehty pestäväksi,
usein käytettäviksi,
vuosien kestäväksi,
siksi ne ovat arvokkaita ja etenkin siksi,
että loppupäästään ne vain paranevat,
komistuvat,
hinnaltaankin alenevat
on edukkaampaa pysyä terveenä
kuin sairastua,
vaikka
se vaatiikin monia
ponnistuksia,tavallisten yli hyppelemistä,
sillä ne ovat hinnakkaita ja vaativat
kieltäytymisiä,
nautintojen hylkäämisiä,
hetkiä,
jotka eivät ole tavallisen päivän hintaisia
kun pysyttelet poissa
elämänkiistoista ja
pyrit elämään
niin ettei
jälkesi näy huomisten rasittteiksi,
niin olet oikealla polulla,
siellä jossa eivät paholaisen niittäjät
viljele alusmaitaan
väkivalta on saanut
demokrioiltakin luvan toimia,
sillä se oli ennen vain tyrannien yksinoikeus,
tämä siksi,
etteivät nämä kuolemankauppiaat tottele muita
kuin vahvempiaan
valtioterroristiset toimijat
kunnioitttavat vain
vastapuolen
tehokkaimpia aseita,
yksi näistä on jalkaväkimiinat
ääriryhmät ovat
vastenmielistä väkeä,
kumpikin,kaikki ja vähemmätkin,sillä
he eivät sopeudu tavalliseen elämään,
vaan ristriitaiseen
ajankuluun,
jossa ei voi huomisia suunnitella,
pitempiä rakennella,
sillä näiden vieteri saattaa katketa
vähemmästäkin
vuoden loppua kohden
elämänvauhti kiihtyy,
sillä silloin on
juhlittava itsenäisyyttä,
kaheltava telkusta pressan kemuja,
käytävä pikkujouluissa,
joulunajan ostoksilla,
kaiveltava tavallisten tuttujen
joulukortti osoitteet ja sitten
kaikkkien päälle juoksenneltava
lahjaostoksilla
tokmanneilla,tahi tilattava verkkokaupoista
jotka lähettävät paketit minne milloinkin ja päälle
päätteeksi joulun jälkeen tulee uusvuosi, jolloin
loputkin lentää taivaan tuuliin
arjen jälkeen saapuu
toinen arki,
sillä elämä on yhtä
tarkenemista,päivästä
toiseen seilaamista,
siksi on tärkeää ottaa silloin
rennommin,kun nämä vaihtavat
vahtivuorojaan
todellinen ystävä on sellainen joka
on aina läsnä,
vaikka häntä ei missään
olisikaan,
sillä fiktiivinen ystävä
elää kanssasi,
siksi häneem voi luottaa enemmänkuin
arkisempaan
tämänpäivän maailmassa
ei enää pärjää
suuret ja ahneet,
vaan he joilla on
tulevaisuuden tietolähteet,
avarat innovaatiot,
rajattoman vapauden oleskeluoikeus,
sillä fossiilisilla luonnonvaroilla
valamme tulevaisuudessa vain
eilisten kansioita kiinni,
kuntaas tulevaisuutemme perustuu
kestävänkehityksen elinpolkuun
ihminen on ympäristönsä
lapsi,
sillä sen kautta hänestä tulee
huominen,
seuraavien huolehtija,
ellei
häntä ei ole elämältä
karsittu,
aukkohakattu,
polttopuuna poltettu
kun pidät itses kunnossa,
voitat ainakin
heikommat hetkes,
ne jotka tulevat ja menevät
katselen huomiseen,
mutta en voi sitä koskettaa,
hipaista vain,
siksi pidän itseni ryhdikkääänä,
sillä sen tiedän ettei sinne kannata
lyyhystellä,
selkärangattomana laahustella,
mitäänsanomattomana hiiviskellä
jokainen hetki
on
tuokionkuva ennen seuraavaa,
joskus se on isompi,
raskaampi,
vaivaloisempi,
mutta kuitenkin sen kokoinen
että voit ottaa sen huomisiisi
jälkikäteen asiat ovat
toisia,
sillä ovathan ne
mukautuneet
siksi hetket jotka syntyvät
hetkistään,
sanotaan ajallaan,
tehdään tavallaan ovat
sen hetken parhaimpia,
välttämättömiä,
ex-temporeen synnyttämiä
jälkikäteen syntyvät
eivät ole voineet
nähdä ja kokea
hetkiä,
sillä he olivat vasta
matkalla,
siksi kaikki kunnia
hetkillään oleville,
ajallaan tekeville,
heille joille kaikki lankesi
vapaus ei ole
syntynyt ilmaiseksi,
vaan se saavutettiin elämän
raskaimmilla,ihmismielen
sankarteoilla,
niillä jotka veivät terveyden,toivat usein
kuoleman, mutta loivat jälkipolville
mahdollisuudet olla
~tänään
siksi syvä kumarrus veteraaneille,
kotirintamille,että kestitte
~tähtemne
kuudes joulukuuta,
hiljaisen rauhallista,
on keskiyö,
kuutamo kattovalaisee
seutukunnan,
luoden sinihohtoisen tunnelman
hangelle jossa hiihtelen ja muistelen
heitä, isänmaamme veteraaneita
jotka aikanaan joutuivat
samamanlaisessa valaistuksessa
hiihtämään,
mutta pelon vallassa,sillä silloin
vihollinen vaani rajoillamme,
tänään hiihtelen vapaana, täynnä
kiitollisuutta heitä kohtaan,
sillä ilman heidän urheuttaan en
minäkään tänään vartioisi rajojamme
vapaudestamme nauttien
en ole aamun ensimmäinen
vaikka yöllä sataneessa
lumessa en havaitse het'alkuun yhtäkään
jälkeä,
mutta,
kun katson tarkemmin,
pientareella on hennot jäljet,
niin pienet ja hennot että juuri ja juuri
ovat
hankeen painautuneet,
otan kameralla kuvan,
suurennan ja tutkin eläinkirjaa
josta selviää että jäljet ovat kärpän
tahi lumikon,
hymyilen ja olen onnellinen,
sillä lähelläin on jotain minua
arvokkaampaa
Kiitos Isänmaa että olet
olet Vapaa,
niin vapaa että pystyt olemaan
maailmojen kansojen kaveri,
jäsen,
Kiitos siitäkin että mihin meenkin,
saavun, oon,
Sinut tunnetaan Hyväksi,
Luotettavaksi,
sillä siten helpompi on
minunkin,
kiitos ja enemmänkin,
sillä ilman Sinua ei olisi
meitä,yhtäkään,vaan heitä jotka
eivät tunne näin
parhaiten menestyt kun kuuntelet,
kuuntelet jokaista pilkkuakin,
hetkenjuurta, sillä kautta
avvautuvat enemmät,
ne jotka eivät
muuten
luoksesi osanneet
suomi on tuhansien järvien maa,
ja monien kalaisien lampien,
metsäpurojen,
luontometsien maa,
maa jossa ihmiset ovat
luontonsa näköisii,
pökkelöitä,taipumattoma ja rehellisiä,
jääräpäisiä tervaskantoja,
hallan punoittamia,
pakkasten palehettumia,
suvituultenkeinuttamia hyväkkäitä,
luonnokkaita, joiden kanssa ikävämmätkin
mieluusti viihtyvät,
sillä suomalaisuus on elämänkestävää,
joka on synnytetty neljällä vuodenajalla
miusta on tullut hoikka poika,
sillä en enää syö
ketään,
enkä mittään,
vaan lounastan kevyesti,
sillä tavalla siveästi,
ettei huulistani valu rasvatippoi,
enkä oo pöhöttyneessä mielentilassa,
silla kantapöydässäni lukee
veke
oppikirjamaisesti ei kannata
elää,
sillä usein sen kirjoittajat
olivat erittäin
rajoittautunutta väkeä,
enimmäkseen peräkammarin poikia,
tahi uskonlahkojen hartaimpia
sata seitsemän vuotias,
aika vanha
nuoreks,
elämäninnokkaaks,
sinivalkoisaksi elämänsä hymyilijäks
hyvien asioiden nyhtäjäks
onneksi olkoon isänmaa,
kohtaloitten kovettama
jääräpää,
meidän jokaisen suomalaisen kotimaa
suomi on kaikkien luontojen maa,
tuhansien järvien,
aatosten,
tulikivenkatkuisten
keskustelujen maa,
maa jossa saa sanoa sanottavansa,
muttei niittää luvattansa
suomalaisuus on vapauden
tuulia,
pysyviä arvoja,
luontoarvojen ja nykyisyyden
vaalijoita,
yhdessä kävelijöitä,
sillä olemmehan yhtä ja samaa
luonnonluomaa
ihmiset ovat eripituisia,
mahaisia,
sukuisia ja monia
muitakin,
mutta yhdessä asiasssa he
ovat toistensa näköisiä,
kateudessa,
kuka vähemmän,
kuka enemmän,
mutta kukaan ei ole yhtä sinivalkoinen
kuin suomalaisuuden alunpanija,
jukolan jussi
ajatukset ovat elämämme
sytyttäjiä,
niitä elämänlieskoja jotka
ruokkivat uusia tuulia,
havaintoja ja toimintoja,
jotka johtavat entistä parempaan
ajan sammaloittamat ikimetsän
kivet ovat täynnä
elämää,
sillä siellä on
elämämme mahdollisuuttajien
koti,
heidän jotka eivät suurta ääntä pidä,
kauaksi kuulu,
mutta silti ovat elinehto elämällemme,
kaikille,
myös huomisille,
siksi älkäämme karsiko luontoamme aavikoksi,
sillä silloin hävitämme myös itsemme
jos pystyt kääntämään
huonommat hetket
paremmiksi,
vaikka väliaikaisesti,
raotat tulevaisuuttasi,
sillä ne aukenevat vainmyönteisillä
avaimilla
onnellisempia ovat
he
joilla on varaa
unelmoida,
sillä täysin tyytyväisiltä
se ei onnistu
joulu tuo mieleen
lapsuuden,
vaatimattomuuden,
kuurankukkaiset ikkunat,
paukkupakkaset,lumikinokset,
se tuo lähemmäksi asiat
kuinka pienistäkin saatiin suuria
hyvänolontunteita,
kuinka jouluruoka maistui hyvältä,
joulusauna makialta,
kuinka kodin lämpö tuntui mielen
syvimmissäkin, kuinka
pienempikin lahja oli suuren suuri,
miten kuusen hankkiminen oli
enemmänkuin muut tavalliset toiminnot,
sillä silloin oltiin vähään tyytyväisia,
niin vähään,ettei niitä tarvinnut hakea
verkkokaupasta
historiaa on hyvä tuntea
ainakin
sen verran, että pystyy
hahmottamaan eilisiä,
niiden toimintoja
joulunaika on
heki jolloin hiljennymme
suurempien ja kauniimpien
arvojen ees,
sillä silloin annamme tilaa pyhille hetkille,
ihmisyyden syvemmille,
rauhan ja rakkauden tunteille,
joissa emme sodi toisiamme vastaan,
emme kilvoittele paremmuudesta,
korota itseämme toistemme yläpuolelle,
vaan olemme yhtä ja samaa ihmispolvea
joulu ei ole
yksinäiselle ,
poissuljetulle hyvää aikaa,
sillä silloin viimeinenkin on kadonnut
läheistensä luo,
on vain ikkunoista loistavat jouluvalot,
rappukäytäviin tuoksuvat jouluherkut,puheen sorinat, lämpimät
hetket,
joita yksinäinen ei tavoita
ihminen ei synny
uudelleen,
kuten luontokukka,
joten hänen kannattaa olla
edustavimmillaan sillä ainoalla
kerrallaan
omia pelkojaan ei kannata
levitellä,
vaan hoitaa ne
terveysviranomaisten kanssa,
joskus siihen auttaa myös
asioihin perehtyminen,
faktojen esiin kaivaminen
maailma on
pahasti kallellaan
kun yhteiskunnat joutuvat nostamaan
puolustusmenojaan,
se on pahasti syrjällään,
koska
ihmisyys joutuu
taistelemaan itseään vastaan,
sillä olemme joutuneet jumalattomuuden
vangeiksi,
heidän joilla ei ole ihmisyyden arvoja,
vaan kulkukoiran tavoitteet
yhtä oikeaa tietä ei ole,
sillä niitä on yhtä monia
kuin on päiviäsi,
hetkiä,
askeleita,sillä oikea tie on se tie,
jonka päätepysäkillä olet itsesi kanssa
onnellinen,kaikki muut tiet ovat harhateitä
lääkkeillä ja tuulimyllyillä
on
hyödyt ja haittansa,
mutta koska hyödyt
ovat
kummassakin
suuremmat niin
pyörikööt ja parantakoot
joulu on
joulupukin kuu,
se on myös hyvänmielen kuu,
hetkien jotka hyräilevät hyväntahtisesti,
sillätavalla myötämeilisesti,eikä
äkkijyrkästi, kuten ahneimpina
kuukausinaan,
siksi jouluna elämä on
sovinnollisempaa,läheisempää
ihminen ei ole
viaton,lepeämätkään,
sillä,ihmisellä on aikaisempien
sukupolvien taakat
kannettavanaan,
koska
synnit vanhenevat vasta
seitsemännen sukupolven
~erääntyessä
kahdeksas polvi olisi
siten
synnitön ja pennitön,
elleivät vanhempansa olisi
erehtyneet tienaamaan
jälleen uutta seisemän sukupolven
taakkaa,pikavippii
mutta sitä pelkoa ei ole
sillä ihminen on
erehtyväinen
heikkoina hetkinään
ihminen ei heilu kuten
heinämies,sillä hän
pyrkii enempi
pysymään
aloillaan
silloin olet täysiikäinen
kun rupeet näkemään
unia asioista joiden
parasta ennen
meni aikoja
sitten
ihminen on normaalisti
jonkun jälkeläinen,
mutta on niitäkin
jotka eivät ole
mistään kotoisin
varo toisia ihmisiä
näkymättömästi,sillä pahanilmanlinnut
tahtovat sinut alimaisekseen,
sillä eivät itse pysty edes
kannattelemaan itseään
olet itsesi näköinen,
kokoinen,
elämäsi esikoinen vain
silloin kun
olet
jaloillas,hetkillä jolloin
hallitset itseäsi,
pystyssäpysyttelet,vaikka vaivankassisi
olisi täytenään
älä kiirehdi huomiseen
vaan täytä nykyisyytesi,
näytä ja hurjastele,
sillä huomenna on uudet
kujeet,
kuteet,jotka vaativat ryhdikkään
edustajan
kun arkesi on istutettu
paikoilleen,
kaikki tarpeelliset järjestetty,
huomiset turvattu,
olet joutunut hetkeen,
jolloin on elämäntyyni,
hiljaisuus,eikä yhtään
vaillinaista kohtaa,
sillä olet ohittanut ne hetket jolloin
kävit selviintymistaistelua
ajattelen vain sinne saakka,
kun älyni kantaa,
siittä eteenpäin
riennän
tietolähteitten luo
itseään ylemmällä olevia
ei kannata palvoa,
vaan katsella heidän
tekojaan,
sillä niistä raottuu hyvät ja huonot
huominen on ain erilainen
kuin nykyisyys,
sillä aika muuttuu,
olosuhteet ja ihmiset,
aikansa olijat
älä kesyynny,
vaikka olisit kaikissa
mukana
jokaisessa yhdessä,
sillä alkuperäiset ovat
massojen hohdokkaimpia
vain laumautunut
yhteiskunta elää
huomennakin,
sillä yksinvaeltajakin tarvitsee
itseään enempiä,
siksi demokraattiset yhteiskunnat
voivat brutaaleita laadukkaimmin
jokaisen ihmisen
tulee hyväksyä
itsensä,
kaikkineen, jotta hän
pystyy arvostamaan toisia,
heitä jotka eivät ole kopioita
itsestään
suorapuheist ihmiset
eivät jätä arvailuille
sijaa,siksi heidän
kanssaan tulee
harvemmin
ongelmia
heikot uhittelee,
siksi en
päätäni käännä
väkäleuvoille,
räkänokille, minkään
tekemättömille
unelmat ovat
mielen kukkasii,
pyhittäjii, huonojen hetkien
tyynnyttäjii ja ihan ilmasii,
siksi ota tiukanpaikan tullen
asento jossa ummistat silmäis ja
annat mieles liikkua kahleitta
kaikki johtavat johonkin,
niin hyvät kuin pahatkin,
tyyntyneet ja myrskyisämmät,
sillä kukaan ei tahdo
seisahtua keskenkaiken,
katselen elämää hyvillä
mielin,
kevyin askelin,vaikka ne
silloin tällöin juoksuttavatkin,
eivätkä aina huomioi minua,
mutta ymmärrän,sillä
onhan minunlaisiani
enemmänkin
joulu on
valon hetki,
lämmin
mielenliekki,joka lepattelee
hyväntuulisesti,kaikille,sillä elämä on
kaikkia
elämä on kuin
kirja, sen sivut
sillä aina uusi tuo
jotain uutta
käännetyt jättävät muistot
joiden tyynyllä on
illalla pehmoisempaa
nukahtaa,
jotta
aamun ensimmäiseen sivu
aukeaa
joulukuun kolmas,
aamu,
kaunis luminen aamu,
sinivalkoinen,hentokainen,
tuulikin tyyntynyt,
talviasusteiset luontopuut
hyräilevät,minäkin,sillä
luontokauneus on juuri tämännäköistä
katson kuihtuvaa
luontopuuta,
puuta joka oli ennen
elämänsä kunnossa,
tuuhea ja täynnä elämänlehtiä,
joita myötätuuli tuhisutteli,
tänään se on kuihtunut ranka,
eikä sen oksilla yksikään
elämänlehti,
laulava lintunen
nyt puu on surullisen näköinen,
niin minäkin,
sillä puun ohikulkiessani
vuosien varrella se on tervehtinyt
aina elämäntuulisesti,niin mukavasti
että mieleni on hymyillyt lopunpäivät
jatkan matkaani,muistellen,
sillä ne juoksuttavat minua,
sillä auttoihan puu minut
aikanaan lenkkeilyn pariin,
silloin jolloin olin elämäni alamaissa,
lopunkulunut,
kiitos, elämäni luontopuu
politiikka on
ihmisten näköistä,
kaikenlaista,ihan samalaista
kuin ihmisten väliset jutustelut,
sanomatta jääneet,
kiivaat ja kiivaamattomat hetket ja
seuraavat,
siksi politiikka on valtiotason näyttämölläkin
tutuntuntuista
en aluksi rohjenut,
mutta sitten ojennuin,
tein ja ahersin,
loputtomiin yletyin,
kunnes
huohahdin ja ymmärsin, että mitä
hittoa minä kaikilla teen,
miksi minä haluan ylettyä itseäni kauimmaisiin,
siksi asetuin,
itseni viereen istahdin,kuuntelin luontoain,
tuntojain,
ympäristöäin,ohikulkijoita ja heitä jotka menivät ja
silloin vasta hymyilin,vapautuneen kevyesti
avoimet ihmiset ovat
heitä joiden luokse
enemmät menevät,
sillä umpinaisilla ihmisillä
on niin paksu kuori,ettei
niitä kannata koputellen
tunnustella,sillä ovathan
he tunteiden läpipääsemättömiä
arki alkaa aamusta,
päättyy päivän
jälkeen,
sillä
yö on sitä aikaa jolloin ihminen voi
liidellä kauempanakin
hyviä hetkiä kannattaa etsiä,
jokapaikasta kaivella,
sillä niistä saatava
hyöty keventää
huomisenkin
mieltä
ihminen ei kuole sukupuuttoon,
sillä aina muutama jää
mielettömyyksien ulottomuuksiin,
mutta vaikeaa heillä on,
sillä joutuvathan he
kerjäämään luonnoltaan,
siksi siihen tilanteeseen ei pidä
antautua,
vaan pyrkiä olemassaolevien
hyvinpäin huomettumaan,
jälkipolville vihertymään
kohtalot tulevat myös
heidänkin luo,
jotka eivät eväänsä
heiluta,
mutta näkyvämmin ne kiintyvät
eläväisiin,
heihin jotka haluavat nähdä ja kokea
huomisenkin
en enään totuutta etsi,
sillä olen löytänyt monia,
siksi pyrin olemaan heidän
lähellään jotka eivät näytä
vastarintaisilta
kevät on nuori,
hetkinen,kunnes aikuistuu
suveksi,
rypistyy syksyksi,
nuutuu nuttu niskassaan
talveen,
siksi haluaisin olla ikuisesti
keväänlapsi,
pientareen ensikukkanen,
purosten ääni,
muuttolintu liitäväinen
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...