yhteiskunta joka huolehtii
vähemmistään on
hyvän pesä
elää
hänenkin joka on siipirikkoutunut,
eikä kohtalonsa armoille joutunut,
sillä siellä ei hyvällä katsota
ihmisiä jotka eivät pysty
yhteiskunnan täytyy kohdella
kaikkia tasapuolisesti,
tarjoamalla jokaiselle kykyjensä
mukaiset mahdollusuudet,
myös heille, jotka korkemalla liitävät,
arjen alimmilla sinnittelevät
hyvinvointikuntien rooli on
enemmänkuin kuin niiden
rakenne,
sillä niiden kautta hyvinvoinnin
ensimmäinen askel otetaan,
siksi niiden resusseja ei tule karsia,
vaan luoda kestävämpi pohja
yhteiskunnassamme on liikaa
päättäjiä jotka hyvinvoinnittavat
vain itseään,
siksi heikoimmat voivat heikommin,
rikkaat vauraimmin,
myös sosiaalipolittisesti,
mielen-ja kehon terveydessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti