minä ja yö
kaksin,hiljaisesti,
aikakin hidastuu, vaikka
tähdet tanssivat,kuu luo varjojaan,
valvon,sillä olen yön tuttu,kaveri,
siksi yöllä olen avoimempi kuin
pitkänpäivän selkosilla,sillä silloin on
kädet täynnä työtä,menemistä ja
olemista
yö on isompi kuin päivä,
sillä silloin siihen mahtuu
enemmän ja
vähempiä
yöllä ihminen ei juokse
äänekkäästi.minäkään.
tuskin yhtään,
sillä yön läpi pääsee vain
kuiskaamalla äänettömästi,
ajattelemalla ja unelmoimalla,
siksi piirtelen sieluni silmillä
tähtitaivaalle oman tähteni,
sen jonka kanssa haluaisin kulkea
lopun matkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti