pohjoistuuli heiluttelee
ikimetsän latvoja,
raivoten niin,
että viljaniityt lakoaa,
suvenkukkaset polvistuu,
linnut puun kolosiin piiloutuu,
sillä nyt on luontoäitee hirmuisella tuulella,
pahansisuisena,
niin ärtsykkänä, että se saa heinäseipäätkin vapisemaan,
rantakaislikot taipumaan,
kaiken elollisen hiljenemään,
muttei ukko-kallea,
joka on erakkomies saaressansa,
sillä hän on nähnyt tuulet ja tuiskut,
myrskyt ja jumalattomat salamaniskut, siksi hän piippuaan
imeskellessään naurattelee ja silittelee kölli-kissaansa, joka viiksiään vahailee,
muina miehinä myhäilee,
sillä saihan se ukko-kallelta syödäkseen voissa paistettua särjenselkää,
joka oli marinoitu peltopyyn uunikastikkeella
aamu valkeni ukko-pekan saaressa
tyynenä,
hieman ahavoituneena,
mutta idästä pilkottava aurinko
tapansa mukaan hymyili
ukko-pekalle ja kissalle,
jotka aamukalalle soutelivat ja samalla
luontoäiteekin vilkutteli heille ja toivotteli
kalaonnea
padasjoenselkä on tyynen kaunis,
hiljaisen äänekäs,
mutta sen aistivat vain ukko-pekka ja köllikissa,
sekä evakkolintu härskihartikainen, joka on omaasukuaan
merimetso, joka lyöttäytyi veneen nokkaan istuskelemaan,
sillä se ei viellä luottanut kölli-kissaan,
joka kattelikin sitä joskus sillä silmällä.
auttosten suunnasta näkyi tuulimyllyjen siivet,
jotka tasaisen tahtiin
pyörivät.
ukko-kallelle ne olivat seuralaisia,
kavereita, samanlaisia kuin
luonnon muutkin,
mutta niihin hän oli erityisesti tykästynyt sen vuoksi,
etttä ne olivat säännöllisiä
vastuullisia,
täsmällläsiä.
jotenkin hänelle myllyt merkitsivät
vastuunkantoa luonnosta,sillä hän oli nähnyt nekin ajat
jolloin savupiiput tupruttelivat mustaa savua ilmakehään,
jauhatessaan energiaa yhteiskunan tarpeisiin.
ukko-pekka seurueineen
souteli tuulimyllyjen siipien
tahdittamina rantaan.
saalista tuli juuri sen verran ettei seurueen tarvinnut
muniaan pataan laittaa, vaikka ei sen puoleen,
vain ukko-pekalla ne olivat tallella, sillä merimetso ja kölli-kissan
vehkeet olivat jo joutuneet keittoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti