suo ja tuulimylly,,

suo,

kanervien tuoksu,

usvanmieli,huokoinen hetki,

joka saa karpalot punastumaan,

suon asukkaat elämään,

sillä onhan varhainen aamu,

luonnonhetki jolloin

luontoäitee on mietiskelemässä,

entisiään kutomassa,

uusiaan punomassa,siksi huuhkajanpoikanenkin hiljakseen

käppyrämännyn oksalla istuskelee ja katselee taivaanrannalla

pyörivää tuulimyllyä,

joka sillon tällöin tuhisee,

luonnostaan välkähtelee, mut lintu ei ole moksiskaan, sillä se on tottunut 

kaikennäköisiin ihmismielen härpäkkeisiin,

siksi se ei piittaa tunteettomasta tuhisijasta tuon taivaallista,

vaan jatkaa oksalla keinuamistaan