21.4.1925

sateinen maanantai,

pääsiäispyhien viimeinen,

vapaaapäivä,jolle ei ole

yhtään suunnitelmaa,siksi olen ja

katselen mieltäni,

ulkoilmaa ja heitä jotka näyttävät

minua harmaimmilta,

kahta heinälatoa, jotka viettävät

satavuotispäivää, siksi tuuliviirinsä

pyörittävät iloisesti tunnelmiaan,

vuosilukuaan 21.4.1925

 

se oli varmasti erillainen

maanantai,

pääsiäispyhien viimeinen,

sillä silloin ei Esaa ollut,

eikä Esan Emoakaan,

vaan Heidän Emonsa, jotka

laittoivat minutkin näkemään

tämänpäiväisen,

maanantain,

pääsiäispyhien viimeisen,

tuuliviiren ja ladot,

siksi olen hiljaa,sillä he kuuntelevat ja

näkevät, vertailevat minua itseensä,

sillä semmoinen tapa heillä oli