katselen kellokosken hullujein huoneita,
ulkoa päin,
sillä olen viellä vapaa
isot on tilukset,
sillä hullut tarvitsevat
tiloja ja paksuja seiniä,
tilavia tiloja
hullujen huonet ovat tyhjenneet,
sillä asukkaansa on laitettu
ulkoilemaan,
muitten kanssa kävelemään
mannerheimintietä
eestaas
oli varmaan rankkaa olla entisajan hullu,
sillä silloin ihminen sidottiin,
tänään
saamme käppäilä ihan pyhissäkin
mestoissa
olen kiinnostunut kohtaloista,
rakennuksista,
ihmisistä,
mutten itsestäni,
sillä minussa ei ole mitään
merkittävää,
ei ole edes senvertaa,
että mua seurattaisiin,
vahittaisiin,
siksi saan nytkin istua rauhassa
kellokosken puistonpenkillä,
siinä samassa jossa kellokosken
prinsessakin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti