lauantaiyön
viimeinen bussivuoro
ajettu,
ihmiset kotiin haettu,
joitakin tuettu,puettu,
mutta useimmat omilla jaloillaan,
kaikki iloisella tuulella,
vaikka joitakin väsyttää,
nälättää ja vähäsen harmittaa,
mutta se kuuluu viikonloppuihin,
näihin yövuoron viimeisiin,
siksi työvuoroni ja minä hymyilemme,
kuten olemme usein tehneet yhteisen matkamme
aikana johin on mahtanut kilometrejä,yöttömiä öitä,
hetkiä joita ei päivänvalossa näe,
siksi tänäänkin painan pääni tyytyväisenä
tyynyyni, omaan tyyliini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti