ne hetket jotka
tyyntyvät,
ovat suvantohetkiä,
tuokioita, jolloin mieli
virkkailee, elämää tarkkailee,
vanhoja paikkailee, joskus haikailee,
muttei juutu ja juuretu, sillä mitäpä sitä menneitä
kaipailemaan, vaan huomista aamuilemaan, jottei mieli
alkaisi haamuilemaan, itsestään poispäin kaahailemaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti