useimmiten olen
elämälle kosketusarka,
joskus en,
siksi poltan näppini usein
tavalliset ihmiset eivät
voita mitään
sodissa,
vaan he jotka eivät
muuten ole hyvissä
väleissä
aina ei kannata ottaa
isoja askeleita,
vaan lyhkäsiä,
sillä niillä
sipsutellassaan tulee ympäristön
pienemmätkin tutuksi
kaikkien puutarhat kukkivat
häneltä.itseltään.
kaikki,
kitkemättömätkin,
siksi ne ovat elämänkauniita,
luontonsa lapsia
ihmisen paras huohahdus paikka
on
kotinsa,
alkupesänsä,
se jossa hän ensimmäisen kerran
huomasi itsensä,muut ja huomisetkin
vannat rakennukset
ovat arvokkaan kauniita,
sillä ne ovat nähneet
muutakin kuin
ohikulkijoita
kaikkien keskipisteenä
oleminen on
raskasta hommaa,
sillä kaikki paaluttuu
sinuun,
maailmanlintu,vapaudenlapsi,
siksi älä kiinnitä itseäsi
kaikkien maalitauluksi
etukäteen ei kannata
olla valmis,
vaan
tekojen kautta,
sillä siten hahmottuu tekemisen
jäljet
kesäloman toinen päivä,
melkein kaikki
tehty.nähty.
paitsi ei kirkasta lomasäätä,
joka paistais sisältä
päältä,
mut mitäpä tuosta,
sillä saanhan piirrellä ukkovarpaallani
laiturilta veteen ja jutella vesisirkkojen
kaa jotka luistelevat veen pinnalla,
ihastella lumpeenkukan kauneutta,
seurata kuinka koskeloemo uittaa
lapsiaan, kuunnella kuikan lauluu,
tuoksutella kaislikon vienotuoksuu
kaupungeissa kaiki
on
mittojen
mukaisii, paitsi rappukäytävissä
kävelevät,
jotka ovat kotoisin
maaseudulta
yöt ja päivät ovat
tavallisia,
jos et
muuta tapojas,avaa hakojas ja
ole kuin luonnon luomat, jotka
tulevat,menevät olosuhteittain
menestyneet ihmiset ovat
ulkoisesti
varakkaimpia, mutta
loppujen lopuksi heillä ei ole
yhtään mitään itseään
täsmälliset ihmiset eivät lopeta
parittomiin,
vaan pyrkivät
täyslukuihin,
sillä siten he pysyvät
aikansa kärryillä
iloinen itä-suomi hehkuu
luonnollisuutta,
aikojensa kuvaisii,
alkuaikojen ensimmäisii askeleita,
ikihonkia,niiden poikasii,
kuusenkin käppyräisii,
ihmisten tekemiä sopimuksia,
niiden peruumisia,
kaikkea elämää,
sillä sielläpäin hymyillään
sydämmelllisesti
myös heille jotka eivät enää istu elämämme
eturivissä
luonto tarvitsee toipuakseen
aikaa,
siksi olisi hyvä jos nykyisyys
olisi sen ensimmäinen
päivä
kun meet tavallisen
elämäsi ulkolaidoille,
havaitset kaikkea sellaista
joista näkyy hetket joita jotkut
ovat ottaneet,sillä siellä et havaitse
nykyisyyttäsi, osa kiehtoo, osa luontaan
työntää, siksi hymyilet makiasti nykyisyydellesi
kun ajelet läpi suomen
hitaasti,
näet samanlaisia kohtaloita,
unohtuneita,
kesäkukkia ja talven saattamia,
siksi kun pääset perille
havaitset .olevasi.
jos vertaat turhia ja
hyvempiä,
niin kiinnitä huomiota
niiden huomisiin,
sillä vain ne ovat kevään ja
huomisten näköisiä
suuret ovat usein
pienempiä,
sillä he eivät tunne
itseään alemmaksi,
niitä näitä jotka
ovat kuitenkin
elämänjuttujen
tukijalkoi
ihminen on pienempi kuin aikansa
enempikin,
mutta se riippuu siitä
kuinka elämänvikkeä olet,
kuinka monenmutkan takaisiin
ajaudut,
suurempia päiviä haaveilet
älä ajattele mitä muut ajattelevat
sinusta,vaan ajattele
heitä jotka
antavat sinun olla omasi
ihminen ei ole yksikseen
mitään,
ei tyhjääkään,
vaan hän tarvitsee
kaikkeen kaverin,
mieluimmin useimman
elämääsi pystyt suurelta osin
säätelemään
itse,
siksi ohita ne pysäkit joista
avautuvat muut
en tiedä mitään
nykyisyyttäni
parempaa,
sillä olen
terve ja sama tyyppi, joka jo
lapsena päätti,
etten tahdo isona tulla toiseksi
sadepisarat saavat lammen
pinnan elämään, sillä vesisirkat
luistelevat vierellään,
lumpeenkukat
ympärillään,
kun yhden pisaran jättämä
rengas
peiliintyy lammenpintaan,
toinen syntyy,
siksi koko sateensumuinen lampi
elää enemmänkuin tuuleton
poutapäivä
yltäkylläisyyden pojat
eivät suuria
rakentele,
sillä
asuvathan he valmiisi
tehdyissä
elämää suurempia
ääniä ei ole,
siksi,
älä häiriiny
elämänäänistä,
niistä ihmisten kolisuttamista
esi-isämme eivät
mahtuisi
meidän
nykyisyyteemme,
sillä he pyörittivät elämänsä
palettia,
jossa kaikki piti tehdä omin
käsin,
vaivojaan valittamatta
älä etsi vikoja muista,
älä itsestäsikään,
vaan mee niine
hyvineen,
sillä
on
vaivattomampaa mennä
lomittain
rehelliset ihmiset kestävät pidempään,
sillä he eivät jää valheiden nalkkiin,
eivätkä väsy selittelemällä
toimintojaan
hyvinpäin
menestyäkseen ihmisen kannattaa
eturyhmittyä,
sillä suuremmalla eturyhmällä
on
enemmän äänivaltaa kuin
ainokaisella,
siksi vaalienkien alla ehdokkaat pukeutuvat
.miellyttämisiinpäänsä.
kun tulevat työmaasi portille
luoja loi isieni maan,
heidät ja minut
monet muut,
loputkin,
siksi en kehtaa olla hälle poikkiteloin,
sillä isoisäni oli kunnian mies,
isäni enemmän,
joten minun osani ei ole olla
poikkiteloin,
elokapinana, anarkistina, vaan haavojen
parsijana, solmujen aukojana,
vaikken ole käsistäni kovinkaan
taitava
luonnonlähteitä ei enää
ole,
sillä niiden paikalla on
moottoritie,
joka vie
ihmiset pois luonnostaan,
sieltä,
missä elämänlähteet,
sieltä missä elämä ei karsi itseään
tänään on perjantai,
viikon viimeinen
arkipäivä,sillä
minun rattaat ovat voideltuja
maanantaista perjantaihin
kevät kasvaa kesäksi,
elämän evääksi,
kauniin luonnolliseksi,
kunnes tulee syksy joka korjaa
sadon,kastelee ladon ja laittaa
elämänmietteet talvisiksi,heiksi jotka pukeutuvat
lämpimästi
älä koskaan elämän
ahavoidu,
kyyniseksi kutistu,
vähäsanaiseksi sanotu,
vaan ole aina elämäsi ensimmäisen
aamun sanailija,hän jolla on sielunmielesi
eino leino oli tavallinen
mies,
mutta oli hänessä jonkunverran
runonpolkujen taivaltajaa,syvien asioiden
oivaltajaa, jotka hän kirjoitteli somian komiasti,
siksi tänäänkin runonsa koskettavat, tahi ainakin
sivumennen laittavat ajattelemaan, lukemaansa taivuttelemaan
arki on
pikkujuttusia,
mutta ne ovat aina
aamuvirkkusia,koko päivän
kestäviä,jotka illan tullen tyyntyvät,
sijoilleen tyynyttyvät, yöpuulleen nukahtavat
tuulivoimaloitten vastustajat
kannattavat kiihkeäsi
atomivoimaloita,
sillä he eivät näe
niissä riskejä
jos kuljet elämässäsi
vastakarvaan,
et ole muitten ihmisten
ensimmäinen, sillä siinä hommassa
tarvitaan kravatillinen merkonomi, joka
etsii elämänsä paikkaa
jokainen päivä on
melkein samanlainen,
mutta aamuisin ja iltaisin
me pilkistävät eri kohdista,
etenkin suvisina hetkinä niilllä
on omat heräämis ja nukahtamisajat
monet asiat riippuvat ilman
tuulista,
hetkien tuurista,
jotka sattumalta pyyhkäsevät
kohtalosi
syliin
ole hetki,
älä kauempi,
sillä silloin on
toisin,
kaikki ja huominen,
lopunalutkin,siksi ole vain hetki,
älä kauempaa
kesäloma on
tuhat odotusta,
menemistä,väsymystä
innokkuutta ja sadepisaroita,
se on myös aikaa jolloin katsotaan ja
tunnetaan väljemmin, sillä onhan
lomalla paljon menemistä, lomarahojen
kestämistä ja tuhannen itikan pistämistä
rikkaat ostavat laadukksampia
tuotteita,
niitä näitä jotka kierrättyvät
ennenpitkään
alempienkin ylle
~joten tasapeli
tuulimyllykunnat jäävät
eloon,
sillä niillä on
myötäset takanaan,
muut joutuvat odottamaan
parempia säitä,
heitä jotka eivät sitten
tulleetkaan
savonlinna kasvattaa
jääkiekkoammattilaisia ja
muitakin luontoihmeitä,
kuten saimaannorpan,
myös miut se sutas joutohetkinään ja
monen monta muutakin
tähellistä
joskus on hetkiä
jolloin mitkään eivät ole
esteitä, mikään ei
ole yhtäkään,
mutta onneksii vain joskus,
sillä ne hetket ovat
joutavia
luonnon pienimmät eivät
puitten latvoihin
kurkota,
sillä ne haluavat heilua heinikossa,
omissa leimikoissaan,siellä jossa niiden
syvemmät juuret,kohtalonkukkansa, siellä,
jonne aamuaurinko tirkistää ensimmäisenä,siellä,
jonne ahneimmat tulevat viimeisinä
kiinalaiset veivät talteen
irakin uraanit,
sentähen,
jenkit saivat aikaan vain
louhoksia,pelotteita ja hyvänolontunteita,
jotka laimentuvat,kunhan kiina ja iran yhdistävät
sukulaissuhteitaan
entisaika oli fyysisesti
raskasta,
tänään henkisesti,
siksi meidän pitäisi keinutella
ikuisesti iloisella seitskytluvulla,
jolloin ajeltiin puolvaloilla
ajantasalle pääseminen
vaatii
ryhdistäytymistä
tahi päivettymistä,
palaamalla elämänaamun
tunnelmiin,
koko päivän kestäviin
aheruksiin, yöuniin makoisiin
älä mittaa jokaista
päivääsi elintasomittarilla,
sillä ne on tarkoitettu heille, jotka
eivät osaa erottaa itseään ympäristöstään
harvaan asutuilla alueilla
on paljin ulkohuusseja,
sillä siellä ei oe kaupunkien
vesiverkostoja, eikä
hometaloja, sillä talot ovat luonnon
hataria,
juuri sellaisia,
joista elämä näkyy läpi,
siksi ihmiset eivät kysele,
katselevat vain
mielentuntijat ovat
viisaita,
sillä he näkevät pienestä
mielenliikkeestä
tuhat totuutta ja miljoonan
verran muuta, siksi jos meet tämän ammatinharjoittajan
kanssa yksiin,
kerro heti alkuunsa, että suhteessa eletään,
niin ettei kumpikaan tongi toisiaan,
kaivele niitä näitä,
vaan mennään tunteitten keinuttelemina,
sillä siitä yhteiset hetketkin tykkäävät
katseet kannattaa aina
kääntää hyvään
suuntaan,
sillä sieltä avautuvat enemmät,
ainakin ne jotka tahtovat kanssasi
tanssia tahi muutenvain mukavia niittää ja
niitähän riittää, kun asenne on kohdallaan,katseet elämän
valoisat
ihmiset haluavat toistensa
lähelle,
mutta kuitenkin
niin ettivät
halua kuulla muista
pihaustakaan,
tämä johtuu siitä etttä ihminen on
susi,
laumasielu,
mutta tarvittaessa toistensa pahin vihollinen,
mutta sen pelon he häivyttävät sillä,
etteivät asutu samaan rappukäytävään
alfan kanssa
olen arvokkaassa seurassa
muinamiehinä,
sivustakatsojana, sillä eiväthän muut
minua ympäröi
tunnistan nimihenkilöt,
puolisotkin,
sillä olen nähnyt heitä
monissa elämänvaloissa,
mutta näin livenä hekin näyttävät
melkein minulta,
mutta ovat pikkaisen liian keinuvia
pärjätäkseen siellä missä heillä ei ole
palvelusväkeä
katselen ihmisten käsiä ja kasvoja,
huomaan että kädet ovat hauraat,
kasvot valvotut,
siksi päättelen,
että heillä on elämänviluisuutta
olen vaatimattomasta suvusta,
heistä jotka eivät loistaneeet
parrasvaloissa,
vaan työnsä jäljistä,
siksi itsetuntoni kasvaa hetki hetkeltä
kun seuraan elämänkirjavia
jos elämänpäivistä puuttuu haasteita,
niin ne ovat pian
haaleita,sillä ihminen
tarvitsee kiipeilypuita,
elämänpitkospuita, jotta voisi hyvinmielin
heilutella mieltään silloin kun on vähemmän
kiirettä
vaivojaan ei kannata
liiaksi valitella,
aamutuimaan esitellä, sillä
pian ne valtaavat koko
ilonniityn,sen jossa viihdytään
heikkoinakin hetkinä
kaikkia asioita ei kannata
ottaa syliin,
yönyli säilytellä,
sillä pian niistä syntyy
ylimääräisiä ruuhkan poikasia
ensimmäisten täytyy
olla esikuva,
suoraryhtinen ja melkolailla
nuhteeton,
jotta jonon viimeinenkin
pysyy pystyssä
älä hylkää menneitä
sillä ne ovat sinua,
huomisia ja lapsen
lapsiasi, sillä ne
ylettyvät sinne missä
vasta aletaan elämään
koko elämä on
ohimenevää,
siksi nauti hetkistäs,
eteentulevistas,sillä ne
ovat ainutkertaisia,esikkoja
kunnioita heitä
jotka tekivät itseään
enemmän,
arvosta heitä,
jotka eivät kiitosta
pyytäneet,
sillä he olivat heitä joita sinun
tulisi vaaleissa äänestää
ihmisissä ei näy
enään todellista köyhyyttä,
sitä joka nälissään teki mitä vain leivän
tarjoaja pyysi,
sillä tämänpäivän
köyhät elävät pikavippaamalla,
siksi he ajelevat näyttävästi loistoautoillaan,.
kävelevät itseään arvokkaimssa asusteissa
ihminen voi tulehtua,
itestään turvota,
siksi aina
kannattaa pitää mukanaan
kusiaisia, noita punertavia muurahaisia,
joiden rohdot pystyvät laimentamaan
kaikenmaailman tulehdukset ja kutinat, sillä
nämä veikkoset ovat kehittäneet terveysaineen, joka
tappaa pahimmankin tulehduspesäkkeen murjottajan
normaalit ihmiset ovat
elämänsiistejä,
sopivan kauniita,
eivätkä he herätä kysymyksiä,
mutta
ne jotka eivät yhteisissä
elämän näyteikkunoissa kaulaile
kaikkien kanssa,
ovat heitä joista kerrotaan maukkaimmat
vitsit,alentavat jutunparret,
sillä
he ovat myös niitä joiden syyksi epäonnistumiset
ensimmäiseksi pinotaan
herrat haluavat pienentää
tuotantokustannuksia,
siksi he kääntyvät
puoleesi, elämäsi
ahertaja,työlläsi toimeentuleva,
perhettäsi elättävä,
yhteiskunnalle osasi antava,
sinun,
joka olet suurin kustannustekijä
itke itsesi tyhjäksi,
pyyhi itkullasi eiliset,
turhanpäiväiset,
itke niin että sielusi hymyilee,
elämäsi tärisee,
sillä itku on ihmisen paras
puhdistaja, pahojen siivooja
pyri heikkoina hetkinäsikin
olemaan itsesi herra,
sillä hänen ansiostaan
omantunnontuomari ei saa
koputusoikeutta
ihmiset jotka eivät
pystyttele itselleen
patsaita.asemia.
ovat heitä joista koko
yhteisö hyötyy,
sillä he ovat tavallista väkee,
siksi heitä
harvoin etuoikeutettujen
tilaisuuksissa näkee
en kirjopita työkseni,
vaan ajan
kulukseni,huviksein.tosissaan.
mutten työkseni,
sillä siellä tarvitaan
kirjanoppineita
pitkän päivän iltana olet
kaikkes antanut,
nekin jotka
sinulle
kuuluisivat,mutta laitoit nekin peliin,
elämään,
sen yhteen päivään,
hetkeen
jolloin kaivoit itsestäsi enemmän,
hengenpelastajan
älä pidä mitään
päivänselvänä,
sillä usein on pilvisiä päiviä jolloin
myrskynsilmät siirtävät
pilvilinnoja
elämä on rikasta aikaa,
sillä silloin voi katsella ja
tuntea yhtä aikaa,
käydä siellä
täällä,
tahi olla käymättä
ihmisestä ei riitä
kaikkeen,
siksi jokaisen täytyy
etsiä oma pesäkolonsa,
lähimpänsä,
joihin voi asettua
kalastaminen on
hieno juttu,
koska se
antaa muutakin kuin ahvenii,
sillä
suuremmat vonkaleet ovat
suuria mielialan vonkaleita,jotka
maistuvat myöhemminkin
loppukiri on mahtava juttu,
mutta jos matkanopeutesi on
ollut jonon
viimeinen,
niin ei se kirikään ole
näyttävintä
jokainen ele ja liike
jonka teet
ystävällisesti tuo ja luo
sinut lähemmäksi heitä,
jotka haluavat sinusta
ystävän, yhteistyökumppanin,
siksi lähesty kaikkia aina
hymyssäsuin,tuhansien
mahdollisuuksien
lähteinä,
äläkkä kaatopaikkoina,
ohikulkumestoina
turvallisuus ei vahvistu
välinpitämättömyyksillä,
olan kohauttamisilla,
toisaalle katsomalla,
vaan avoimuuden rakentamisella,
antamalla tilaa heillekkin, jotka
uivat vastavirtaan
kesällä sataa pehmeästi,
siksi sen kanssa kannattaa
olla hyvää pataa ja juosta
elämänsä sisärataa
faaraot kylvivät
väkivallan
siemenet,
sillä he eivät käsittäneet,
että muutenkin voitaisiin sopia,
kuin sotia,
siksi tänään faaraoitten alusmaissa
on ikuinen ihmiselämän valtataistelu
jossa ei sovulle sijaa, koska sille ei ole
tilaa
lähi-itä on
ikuinen tulipesäke,
sillä se sijaitsee
uskontojen laaksossa,
elämän ja kurjuuden
tienhaarassa
väsyneet ihmiset kulkevat
suoraviivaisemmin,
kuntaas levänneet
kiertelevät sielllä täällä,
jos ovat sillä päällä
villieläimet ovat
kaupunkilaistuneet,
sillä ne ovat
havainneet,että
täältä saa helpommalla
evästä,
onhan puistot täynnä pöhöttyneitä
rusakoita,kesyyntyneitä pulusii
lämpimin maantienvarsikuva
on siniharmaantunut
heinälato,
jonka räystäällä istuu
räystäspääsky,
oviaukossaan repsotrava
puinen haka,
sillä se kertoo ohikulkujoille
elämästä jolloin vähemmän
mentiin
demokraattinen valta
ulottuu
muuallekkin kuin
alenevaan
sukupolveen,
mutta kuitenkin se kanavoituu
saman lähteen äärelle
kukat ovat ikuisia,
ihmiset eivät,sillä kukilla on
läheisemmät välit
syntymänsä alkutekijöihin,
kuntaas ihmiset syntyvät
hetken ihastuksista jotka pikkuhiljaa
vanhenevat ja haluttomiksi
kiikkustuolistuvat
kun elät sovitusti
toistenkin on
parempi,
siksi
sanasodat vähenevät,
ristiriidat hälvenevät ja huomisetkin
aukenevat sopuisammin
muutosvastarintaiset ihmiset
aristelevat nykyisistä
poikkeavia,
siksi heitä vieraanväriset
ihmiset etäännyttävät,
tuulimyllyt puistattavat
kun on tarpeeksi avaraa,
silloin on vähemmän
tavaraa,
siksi väljästi asuvat
elävät leveämmin,
sillä heitä ei ahista
sodat alkavat
kiivastuksesta,
saavat voimansa
menestyksistä,loppuvat
kun panokset vähenevät,
voittajia ovat kuitenkin he jotka
sivummalla olevat,sillä he vähiten
haavoittuivat
pumpulissa kasvatetut lapset
eivät selviä ehjin nahoin
elämästään,
sillä elämä on raaka laji
voimasanat avittavat
mielenryhtiä,
jotka keinuttelevat
tuskanhiessään ,
siksi kaikkia perkeleitä ei pidä
vaimentaa ,
vaan antaa niiden kuulua
sydänjuuriaan myöten
yhtä totuutta ei ole,
mutta se mikä tänään näyttää
aidoimmalta on lähempänä,
siksi mentäköön näillä
eväillä huomisiin ja jos
tilanteen muuttuvat,
katsokaamme
totuutta uudelleen silmiin
iranille koittaa suuri mahdollisuus
jos se luopuu terrorismistaan,
rikollisten rahoittamisesta
kaikkea ei voi mitata rahassa,
sillä se on arvotonta
silloin kun tunteita
punnitaan
onnelliset ihmiset ovat
eläneet niitäkin
hetkiä,
jolloin suru on
peittänyt mielen,
siksi he tietävät valonpisaran
merkityksen,
toivonkipinän mahdollisuudet,
sen tähden he hymyilevät kun on aihetta,
halaavat kun hellyttää,
itkevät ja nauravat
kun niiden aika on
ihmiset jotka elättävät itsensä,
perheensä työn teolla,
ovat elämänvaltiaita,
heitä jotka jättävät
jälkensä positiiviset huomiset,
kuntaas kaikenmaailman notkuilijat
kuluttavat ikuisuuttakin
voittajien puolelle ei kannata
suinpäin
heittäytyä,
sillä usein he eivät
jaksa arkeaan
aikaa ei kannata kypsentää,
sillä se on parhaimillaan
kun saa käydä omillaan
ympäristökin tykkää
järjestyksestä,
hallitutusta karsimisesta,
sillä se helpottaa niiden
jokapäiväistä elämää,
siksi esimerkiksi kulotusten jälkeen
luonto elinvoimistuu,eliöltään runsastuu
ihminen suurenee tahi
pienenee tekojensa kautta,
kaikki muu on
keinotekoisen haurasta,
kestämätöntä, eikä niitä
havaitsekkaan elleivät
ole huomisten varjoina
sateen jälkeen
tulee levollisuus,
sillä tuuletkin tyyntyneet,
taivaanranta rauhoittunut,
hyvänhenkiseksi vaihtuneet,
siksi
ilma on elämänraikkan kevyttä,
siksi
mieleni on höyhenen kevyt,
lätäkötkin hymyilevät,
poskipäitäni hyväilevät
ihminen ylettyy
elämän
ylähyllyllekkin,
mutta on parempi että he
eivät venyttelisi itseään sinne
saakka joista saa ihtensä kippeeks,
sillä nikamat ei tykkää jos niitä
venytellään,sivulta sivulle
heilutellaan
rakkaus on ensikosketuksessaan
parhaimmillaan,
mutta
loppuakohden ne tavallistuvat
ja vihoviimein hyppäävät
vihreimmille niityille
kaikkia sanoja ei ole
viellä synnytetty,
sillä ne tahtovat
syntyäkseen
~ennenkuulumattomia
itsestään viisastuneet
eivät ole
käyneet oppikouluja,
vaan elämänkouluja,
koska siellä opitaan kantapään
kautta
älä kääri kaikkia
elämäsi asioita
samaan pakettiin,
sillä se voi kadota,
jolloin joudut etsimään
itseäsi,tyhjästä
jos ihminenn pumppaisi
jokainen aamu
itseensä
elämäniloa, niin hänen ei
tarvitsisi koko päivää ajella
tyhjällä mielellä
uskovaiset ihmiset eivät
kirkoissa viihdy,
vaan suurseuroissa,
telttakokouksissa,
sillä siellä näkee
enemmän
~hymyileviä
irtonaisia ihmisiä on vaikiaa
hallita muuten kuin
bonuskorteilla,
sillä he eivät
kulje laumoissa kuten piisonit ja
polseviikit,
kettutytöt ja muut kaduilla istuskelevat
ihminen ulkoistaa liiaksi
ihtiään,
sillä tiukanpaikan tullen
hän ei pysty pyyhkimään
ees pyllyään
ihminen on syntyessään
hennompi kuin
lähtiessään,
mutta keskivaiheillaan he
täytyttyvät maailmanmenosta,
jotkut jopa tuplaantuvat,
sillä elämän kulkureitit tarvitsevat
jokasään kulkijaa
aamut ovat raikkaita
sillä ne eivät
ole
päivän tohinoista
pölyttyneet,
siksi aamusella kannattaa
rientää happihyppelylle, sillä
niistä saa eläväisen ilmeen
älä komentele aikaa,
sillä se tykkää
mennä ajallaan,
siksi käänny itsesi puoleen
ja kysy,
miten olisi jospa itse?
silloin on elämä
ajankohtaisimmillaan,
kun tunteet ovat herkimmillään,
aistit valppaimmillaan ja anoppi
kannoillaan,
tekemättömyydet tunnoillaan,
sillä elämä tarvitsee säpinää,
olemassaolon tuhinaa,
jokajutun sutinaa
kun perusasiat ovat
suurinpiirtein
lähietäisyydellä,
voi ihminen seikkailla
siellätällä,
valottomienkin maassa,
sillä onhan hällä
raamit tukenaan
älä vangitse itseäsi itseesi,
vaan anna hänen
mennä,tulla ja
olla tulematta, sillä vain siten
kumpikin voitte paremmin
elä hetkistäsi,
jokaisistas,tyhjistäkin,
sillä vain siten saavut seuraaviin
.olosiin.
tunnelmanpalasiin, joissa viihdyt tahi et,
mutta tärkeämpää on liike,
elämän vaistoliike, sillä vain sen kautta
seuraavat syntyvät, tahi ovat syntymättä
älä ole aina
etumaisena,
vaan silloin kun olet
joukon lyhyin,
sillä silloin kaikki hyväksyvät
.olosi.
olen yksin,
mutten yksinäinen
sillä onhan mulla lähelläni
monta tähteä,
enemmänkuin yötaivaalla,
siksi minulla on elämänseuraa,
ystäviä,menneitä ja tulevia, heitä meitä,
joita saan halata,
tavata ilman että siitä sen kummempaa,
siksi laulan usein
itseksein,
piirtelen elämätauluja seinillein,
unelmoin ja haaveilen, jokaisen eteen
polveudun,
sillä kaikki minussa on heitä
meitä, hetkiä, menneitä ja tulevia,
siksi hymyilen ja itken,
elämääni hyväilen,
rakkauttani jakelen
huippuravuri syntyy
tosi
laiskoista vanhemmista,
joista jommankumman
suvussa on ollut
joku pirteämpikin menijä
irtonumerona et vaaleissa
pärjää,
vaan sun täytyy kuulua
uskonryhmiin,
joista helluntalaiset ja lesut
saavat läpi kaikki tyrkyllä olevat
ihminen hapettuu,
elämän
kiilottomaksi vahautuu,
jos hän ei silloin tällöin
käy siellä missä pyhimmät tyypit
eivät
kehtaa etuperin katsella akkunasta,
hautaustoimistossa
jokaisen ihmisen pitäisi
omistaa
lehmä ja hälle läävä,
jotta he ymmärtäisivät
mistä maitolitra liruttuu,
silloin ihminen myös ymmärtäisi
alkuelinkeinojen herkän luonteen,
luonnon ja ympäristön merkityksen
kunnon juhliminen
väsyttää enemmän
kuin
urakkatyöt,
joten viihyn enempi täst
edes
jälkimmäisissä
juhannuksen jälkeen
alkaa
arki,
pikkuhiljaa,
kunnes saavuttaa
syväntalvella itsensä
jatkuva ylämäkeen eläminen
vie voimat
hetkiltä
jolloin voisi muutakin
olla,
elämää taivutella,
olosuhteitaan kohennella,
oloaan leppuutella
älä pyri elämän ylimmille
vaan niille josta näet
tunnet joka
suuntaan,
eilisiinkin, mutta etenkin
sinne mihon katseesi johtaa,
sillä vain silloin sun on hyvä,
heidänkin jotka vierelläsi olevat
ajanpäästä tänään on
eilistä,
siksi tänään täytyy
tehdä kaikki se mitkä
ehtii, ainakin ne pitäisi duunata,
jotka huomista vartoilevat
ihminen oppisi itsekkin
elämään,
mutta se olisi liian
lähiökeskeistä.itsekeskeistä.
siksi suuret kuviot taluttavat,
sitouttavat
bonuskortteineen arkielämän
lähteiden pikakassoille
kirkko tarvitsee
massoja ,
isoja maseja,sillä eihän se yhden kolikolla
mitään tee
huominen toimii
enemmän
luontaisemmin, kuin aiemmin,
sillä silloin karsitaan vähemmän,
savutetaan hallutuimmin
älä sulje
elämänporttejasi,
vaikka meet
toisesta toiseen
sillä koskkaan et voi tietää
huomistas
hetket jotka eivät tee
maamerkkejä
ovat tuokionkuvia joiden
kanssa viihtyy, sillä
ne ovat elämänviljavia
juhannuksena koko
suomi humppaa,
sillä onhan
yötönyö,
jolloin
suomalainen muuttuu
alkuperäisekseen,
ikikorpien touhukkaaksi
jos ei olisi yhtään
itikkaa,
ei olis ainoatakaan
linnun
poikasta,
eikä sen jälkeen aikuistakaan,
sillä me kaikki liitymme toisiimme,
me kaikki, sivulla olijatkin,
eri vehkeissä kävelijät,
sillä kaikkien elämä on yhteinen juttu
kesällä on vehreää,
sillä puut ja pensaat ovat
pullollaan
elämäniloa,
luontolinnut pesäkoloissaan,
huuhkajat salakätöissään,
tikanpojat kasvattikodeissaan ja minä
elämänkulkuri omissa olossain
kesällä elämä on renmnompaa,
väljempää,
sillä nyt ei tarvitse hytistellä,
palttoitten sisuksissa lämmitellä,
vaan voi olla joka rauhasellaan
avoin,kaikin tavoin
kesä kestää
keväästä syksyyn,
siksi silloin kannattaa olla
hereillä jottei koko vuosi olisi yhtä
putkee
kesäsateen luonto
on täynnä
elämänpisaroita,
herkkiä hetkiä,
jotka hymyilevät,
puitten lehdillä keinuilevat,
kunnes tipahtavat
ruohontupsulle ja siitä
tupsun varpaille,
juurilleen
sade ropisee retkeilyauton kattoon,
se on rauhoittavaa,
muttei unettavaa, sillä
mieli tykkää tyynyttyä pisaroiden tahtiin
käki kukkuu kauempaa,
tasaisesti,
tarkka tyyppi,
nuuka ainakin,sillä pesiihän se
muitten lintujen huusholleihinkin
olen puskaparkissa,
metsälammen rannassa,
yön sylissä, suviyön
kainalossa, jossa kuulen elämänäänet,
nekin jotka on sanottu aikoja sitten,
virkotaan myöhemmin
olen yön tässä,
sitten siirryn syntymäseudulle
savonlinnaan, sen jokaiseen, kiertelen lapsuuttani,
sukujuuriani,
kuljen ja kahtelen.fiilistelen.sillä olenhan
luontoäiteen onnenpoika, joka arkisin
elää brosessien hallinnoimissa ympäristöissä,
siellä missä elämä on aikataulutettua,
mutta täällä olen kuin syvimmässäin
elämässä on hyvä olla
tavoitteita,
korkeitakin,
mutta sillä ei ole niin väliä
pääsemmekö niihin,
vaan suurin merkitys
on niillä jutuilla jotka
syntyivät,
lähtivät tavoitteita kohden
taivaltaessa
ihminen ei voi olla
luonnostaan hyväntuulinen,
sillä silloin hän ei kestäisi
vastakkaisempia,
siksi heihin on säädetty
elämänlaadun termostaatti,
joka reakoi kulloisiinkin
olosuhteisiin
suviyö,
luonto ja ihminen,
yhdessä ja erikseen,mutta
vain toinen jättää jälkensä,tähtensä,
toinen jää,elää jos ei ole pystyyn kaulittu
juhannuspäivä,
tyyntynyt
vuodenhetki,jolloin luonto
aikuistuu,
keväästään kesään lehdittyy,
se on suvenhetki,
vuodenaikojen
retki,
jolloin ei tehdä suuria,
vaan venytellään elämää
pihanurmikolla
kesämökeillä,
luonnon syvimmissä,
se on suvisävelmää jota lintuset
solistavat,yltönyö somistaa,
muttei kukaan omista,sillä
onhan se hetkenlapsi,elämän esikoinen
joka syksyä kohden aikuistuu,
talvipakkasilla vanhemmaksi varruttuu
käsittele eteentulevat
asiat
siinä järjestyksessä
kun tulevat,
sillä muuten ne lihovat,
itseään suuremmaksi paisuvat
ajanpäästä kaikki
näyttävät
tyyntyneiltä,
heiltä jotka eivät
ensimmäiseen hankalaan
osallistu,
siksi älä sinäkään
kiperissä paikoissa hyppää
kuumimpaan hetkeen
älä hauku
kiusantekijääsi
~pataluhaksi
vaan katso häntä silmiin ja
pyydä kylään,
sillä sen vuoksi hän on sinua
koputellut
ennakkoluulottomat
ottavat
ensimmäisen ja viimeisen
askeleen,
jotta muutkin voisivat
onni on
muutamia hyviä
asioita,
puolihuolimattomiakin,
joilla on hymykasvot ja vapautunut
etenemisrytmi
juhannus,
kesänhetki, uuvet perunat
voisilmä,
tilli ja kala,elämänpala ja
sitten maanantai,
mutta ennen sitä juhannuksen paluuliikenne,
vittu,
kyllä on kesä on
vaiherikasta
ihmisen tulee sovituttaa itsensä
ympäristöönsä,
kaikkiin,
niihinkin,
jotka eivät ole
luonnonkauniita, sillä niiden kautta
huomiset tulevat
arkeaan ei kannata
paeta,
sillä se tavoittaa sinut
ensimmäisessä
mutkassa, siinä kohdassa jossa
sinun pitää päättää mitä teet
juhannus on
maaseutua,
järvenrannan laitureita,
kesämökkejä,
tyhjiä tölkkejä ja itikoita,
yötöntä yötä, joka ei tanssita juhlijoita
herättyään,
sillä usein juhlijat ovat rentoutuneet
syvempiään myöten
ihmiset jotka pystyvät
pyyhkimään eiliset
nukahtamalla,
ovat onnellisten tähtien
poikasii,tyttärii, ovat heitä joita sanotaan
keväänkukkasiksi,arjen ahertajiksi,
eikä yhtään mielensä pahoittajiksi
kuuntele katsellen,
hymyillen vastaile,
sillä niiden kautta
ei synny meteliä,
vaan hetkiä jotka
kuiskaavat oleelliset
kompromissihakuiset
.yhtiöt.yhteisöt.
ihmiset ovat
heitä
joiden kautta vähemmät
enemmät voivat jatkaa
yhteistä matkaa
uupuvien kuntien
poliittinen päätäntäelimet
on täytetty itsellään,
heillä joilla ei ole mitään
omaa sanottavaa,
vaan toisten sanelemaa,
siksi nämä kunnat eivät
voi hyvin,
mutta päättäjänsä paremmin
päämäärätietoiset ihmiset
ovat loppusuorallaan johonkinpäin
kallellaan,väsähtäneitä kevään kukkasii,
mutta ne jotka elävät
hetkistään,
voisivat ihan hyvin jatkaa matkaansa pidemmällekkin,
jos elämän ikärajoitusta ei olisi
toisistaan erottuvat ihmiset
ovat enemmistön
pilkkaamia,
heitä
joihin kohdistetaan se likainen
mielipidekuorma joka joutaisi
olla olematta.näyttämättä.
oikein rehelliset ihmiset
valehtelevat senkun
kerkiävät.ehtivät.
mutta joikapäiväisewt ihmiset vain silloin tällöin,
yleensä tiukissa mutkissa,
sillä se loiventaa täystuholta
jotkin asiat vain ovat,
ikuisesti,
ikuisia, siksi niihin on mukavaa
nojata,
huoliaan ripustella,
vaivojaan valitella,
sillä ne eivät säpsähdä yhtäkään
jos elät ainoastaan sattumankaupan
antimilla,
olet elämänohut,
ihminen,
joka on aina kytiksellä,
armopalojen kynnyksellä,
eikä koskaan omissaoloissaan,
siellä missä voi katsella
unelmiaan,
piirrellä seuraaviaan
ole elämänvalpas,
mutta älä
kurki ikkunastas jokainen
hetki,
vaan ainoastaan aamuisin,
silloin kun aamuaurinko
hymyilee,
sillä siitä saat elämänvoimaa,
kimmokkeita juttuihis,
kaikkiin,
niihinkin jotka kansioit
unelmien kansioon
ikäni oon tehnyt,
mennyt ja tullut,
elämääni parsinut,
hyvästi ja vähemmänkin voinut,
mutta tänään laskiessani
mahdollisesti niitä kahtakymnentä
kuukautta jotka saan olla
viellä työelämässä
niin ihmettelen luontoäiteeni
hyväntahtoisuutta että olen saanut
näin paljon hyvää
aina ei huvita,
eikä viitsisi,
mutta silti on mentävä
tehtävä, jotta joskus
viitsisin,helposti tekisin
kun katsot asioita
myötäsittäin,
et jouvu
tämäntästä turhan
hankauksiin,
niihin jotka ovat elämän hikisimpiä
päiviä
juhannukseni tuoksuu
saunavastalle,
kaislikolle,
veneen
tervalle, sille puuveneelle jolla
pappavainaan kanssa souvettiin,
ongittiin,
elämänkuvia maalailtiin,
luonnonääniä kuunneltiin
siitä on aikaa,
mutta yhäkin niitä muistelen,
sillä ne ovat jääneet minuun
tänään meen samalle
rannalle,
kaislikkoon,
tunnen samat tuoksut,
kalojen nykimiset,
mutta tänään minä olen se
pappa, jonka kanssa aikanaan
souvettiin,
ongittiin, niitä näitä rupateltiin,
sillä
tänään olen vaihtunut lapsen lapseeni,
koska
tänään on paljon toisin,
olemne
uudempaa vuosikertaa,
mutta tunnelmat tuoksuvat
yhtä eläviltä kuin aikoja sitten
vaikkei vene tuoksu tervalta,
kaislikko kahise samalta,
käkikin taitaa kukkua toisin
yötönyö,
suvi,saunan tuoksu
leijailee lahden yllä,rannoillaan,
josta huokuu hetkien pehmeys,
elämänrentous,
sillä kiire ei tänne saakka ehtinyt
luonto on tyyntynyt,
muttei käki, kuikka, eikä koskelon
perhe,
sillä niillä on elämän kiireisintä
aikaa,
muttei se lomalaisia haittaa,
vaan tuottaa luonnollista elämän
iloa,sitä jota ei arki suo
niemen kärjessä
latotanssit
suvisoitossaan,
ihmiset innoissaan yötöntä yötä
tanssittavat,
lomafiiliksellä pyörähtelevät
juhannukseni saunottuu
saimaalla,
puruveden äärellä,
maailman suurimman puukirkon
alusmailla,
siellä jossa savusauna aamusta lämpiää,
saunavasta tuoksuu helsingin erottajalle,
elämäni nykyhetkeen,
siellä juhannukseni on,
sillä en tiedä paikkaa luonnollisempaa
jossa minä ja luonto olisimme kietoutuneet
yhteiseksi,
elämäksi.hetkeksi.
tuokionkuvaksi,jonka lumo säilyy
läpi pitkän talven
.kaikkien.
pyhäpäivän reunalla elämä
näyttää
hyvältä,sillä
siellä ei ole kello herätämässä,
velvollisuudet odottamassa
rakuunat ovat
maajoukkojemme urhoilliasimpia
sotureita,
sillä hehän ovat syntyneet
hevosen
selässä
jos et löydä vapautta
isänmaastasi,
sinun on haettava sitä
muualta,
usein valtamerten takaa,
sieltä jossa kahleet ovat vankimmat
ihmisen pitäisi uudistua kesällä
elämänsä
lapseksi,
siksi tyypiksi joka olisi
keväänkukkanen
syyspimeistä,
talven arkisimpiin hetkiin
alkutuotanto ei kannata
yhteiskunnissa,
joissa ihmiset ovat nykyaikaistuneet,
valitettavasti, sillä he ovat sen
suurinta käyttäjäkuntaa
liian monet hyvät
ideat latistuvat
ensireaktioista,
heistä jotka vastustavat
sumeilematta kaikkea
ennenkuulumatonta,
siksi kannattaisi ideoista puhella ensin
heidän kanssaan jotka on alas
painettu,
sillä he tuntevat tien jonne päin kannattaa
uutuuksien kanssa ensin kävellä
jalokivet syntyvät
pitkänajan kuluessa,
tuhansien painojen alusilla,
siellä jossa on aluksi hiostavan
kuumaa,lopuksi pelkää elämänkiiltoa
vanhempana et näe
kovin kauaksi,
sinne mihin nuorempana
ylsit,
mutta eihän sun tarvitsekkaan,
sillä olethan jo sen portilla
matkat ovat tärkeitä,
sillä sieltä saavutaan
kotiin,
kaikilta matkoilta,
sieltäkin, jotka
eivät tunne kotia
ikuisesti ei kannata vihoitella,
riehakoidakkaan,
sillä ne masentavat koko
seutukuntaa
ja käyvät pitkänpäälle
väsyttämään
kun joku asia kyllästyttää,
hyppää toiseen,kolmanteen,
mutta älä unohda
kyllästyttäjääsi,
sillä
hällä ei ollut silloin
idearikaspäivä
vastusta vain niitä,
mistä ei mitään hyvää
seuraa,
älä niitä,
jotka kylvävät
onnenpisaroita,
niitä vähäisempiäkin
vaikeimmat jutut syntyvät
välinpitämättömyydestä,
sillä ne kasvavat
kun niitä ei
kaitseta
iran ei lähetä enää
venäjälle
lennokkeja,
sillä se tarvitsee niitä itse,
joten jotain positiivisuutta on
havaittavissa,
sillä nuo ruohonleikkurien
moottoreilla lentelevät aparaatit ovat
israelin ilmapuolustukselle helpompia torjuttavia kuin
ukrainalle, jolle länsi ei ole suonut samanlaista suojakupolia taivaalleen
iran pommittaa siviiliväestöä,
israel
sotilaskohteita,
mutta silti israel saa nuhteita
aleksilta,
suomen suurruhtinaalta
populistit pyrkivät valtaan
toisten vaikeuksilla,
valtaanpäästyään
he toimivat
kuten
perussuomalaiset
.nyt.
valehtelevat ja selittelevät,
olosuhteita syyttävät,
sillä eihän heistä ollut
alunalkaenkaan
enempään
kaikella on hintansa,
ilmaisellakin,
siksi ihmisen tulisi
punnita tarkoin
elämänsä eväät
älä kiikuttele itseäsi
turhien kimpassa,
vaan pyörittele itseäsi valoisanpaikoissa,
joissa elämä on läpinäkyvää,
sillä siellä eivät mieliharmit hihoihin
tartu
älä jää ikuiseksi haaveeksi
itsellesi,
vaan elä jokainen
hetkesi,
ahnehdi jokainen elämän
hetki itseesi,
sillä vain siten voit
kuten haluatkin
älä automatisoi itseäsi,
sillä silloin menetät minuutesi ja
muutut hahmoksi,
tsombiksi,
koneeksi, jolla ei ole mieltäsi,
haihtuvia hetkiä,
uusia ideoita,
hätäpäissään valehdeltuja
sanoja,
ensirakastumisen oireita
hiljaa kuiskaava suo
on kukittanut itsensä
syksynkirjavaksi,
kauniin oransiseksi,
kävelen varoen,tunnustellen,
sillä niin tulee suolla tehdä,
sillä suo ei metelejiöitä kaipaa,
vaan humpsauttaa suonsilmäkkeeseen,
sinne ikuisuuksien kätköön
lakkaämpärini täyttyivät
hetkessä,
sillä osuin hyvään kohtaan,
nyt huilaan ikimännyn
käppyrällä,
kuunnellen suon tuhinoita,
samalla kun huomaan
kurkipariskunnan
popsivan karpaloita,
harmittaa kun ei ole enempää
ämpäreitä,sillä suo onb´ punaisenaan
marjoja
talsin takaisin jälkiäni myöten,
ilta tummenee arvokkaasti,
luonto hiljenee
tyylikkäästi,
luontolinnut vetäytyneet
pesiinsä,
on hiljaisuuden herkullisin hetki,
aika jolloin kaikki sanat on
sanottu
olen aina tiennyt
missä maailmanherra
asustelee,
olen aina tiennyt,
aistinut,
lähestynyt, mutten koskaan ole
hennonnut pyytää häntä kotiini,
sillä ymmärrän ettei mahtuisi,
juurettuisikaan,
siksi meen tämäntästä hänen
luokseen,
lähimetsään,puistoon, souteleen
järvensä selälle, sillä näin on
luonnokkaampaa
katsele elämää
ylöspäin,
sinnepäin jossa loistaa
huominen ja sen sadat pikkuiset
mahdollisuuden kipinät,
sillä sieltä sinäkin saat oman elämäntähtesi,
polun jota mielihyvin kuljet,rakentelet
oikotietä ei ole
mihinkään,
paitsi sinne, josta et voi
palata,
siksi haravoi elämääsi hyvällä mitalla,
katsele ja kuulostele,
mutta älä oikase,
kallionkielekkeillä
taivuttele,
sillä ne eivät johda elämänkevääseen
ihmiskunnan on
pyrittävä
kestävämpään huomiseen,
sillä pian meiltä loppuvat
siemenperunat, hetket jolloin
vuodenajat väsyvät,
ympäristömme allapäistyy,
synkät pilvet elämäämme
varjostavat
keväällä kukkivat hekin
jotka ovat
muut ajat alaspäin,
siksi keväällä näet
enemmän iloisia ilmeitä,
notkeita ihmisiä,
niitä heitä,meitä,
jotka pysyttelemme muulloin
itseltämmekin alaspäin.allapäin.
maapallolla on menossa
uusjako,
siksi kaikkialla siellä
missä on luonnonvaroja
on
ahdasta,
kolutuilla maanosilla taas väljää,
kaikesta
aidot karjalaiset ovat
hämäläistyneet,
siksi heiltäkin
kestää jonkin aikaa
virkkoa mitään
muurahaiset eivät kulje
metrossa.yleensä.
paitsi silloin kun ovat
eksyneet jonkun housun
lahkeeseen
tänään näin yhden eksyneen,
oli onneton,
kalpeakin,
siksi laitoin sen taskuuni
ja vein pellon reunaan,
jossa on iso muurahaiskeko
en tiedä tuntevatko toisiaan,
ovatko lähisukulaisia,
mutta siitä se nappas
havunneulasen ja kipitti
kekoa kohden muiden
mukana
olin ylpeä,
sillä teinhän tänään
edes jonkun onnelliseksi
kuu on puolessa välissä,
kalenteri
kuu,
kaksiviikkoinen meni tost
vaan.silleensä.
en tiijä miten
seuraava, mutta allakan sivut odottavat
kääntäjäänsä,
minua,
itseni kaitsijaa,elämäni taistelijaa,
joka on suuremmat kahahakkansa käynyt,
mutta aina löytyy päivänpolttamia
aiheita, sillä olenhan sitä sorttia,
joka ei ohi katso
lauantai yö kääntyy
sunnuntaiaamuksi
katu täynnä
väsyneitä,
nuoria,
puolialastomia,itsensä etsijöittä,
joiden katse on sumea,
vaikka meikkikerros hohtaa
mannekiineiltä
elämä juoksuttaa heitä meitä,
sillä vain kokemuksten kautta
hahmotamme omamme
valitettavasti
medioista omimme liian usein roolimallimme,
kun sallimme niiden tulevan meiksi,
siksi arjen koittaessa emme löudä
itseämme,
vaan kuljemme roolitettuina,
tyyppeinä joilla on ähemmän,
kuin faaraoiden marioneteilla
sunnuntai ja
elämäni kevät,
uusi lehti elämässäin,
niinkuin kaikki aikaisemmatkin,
siksi olen elämänonnellinen,
kevääni kokoinen ja täynnä
tulevia huomisia, jotka nekin
alkavvat elämänkeväistä,
sillä muut ajat kasvan ja olen,
olenkuin yhteiskunnan useimmat,
vähemmät ja enemmät, ihminen
persut eivät tykkää
fazerin sinisestä,
sillä sen isoisä oli ulkomaan
tuliainen,
he eivät pyyhi pyllyään vessapapereiin,
sillä enso gutsein ei ollu härmäläisii,
stokmannilla eivöt myöskään käy,
sillä sekin oli rantautunut
muualtapäin
naura pienille
hyvinpäinolijoille,
hetkille, jotka ovat
elämänhyväisiä, niitä näitä,
jotka lykkäävät sinua seuraavien
hetkien seutuville,mahdollisuuksille,
joskus myös mahdottumuuksille, sillä niiden
kautta elämäsi värittyy hyvinvoivaksi,kevään ensi
kukkasten värisiksi
jos meinaat hyvinpäin
elää,
älä nosta haaveitasi
ensimmäiseksi, vaan
niitä joiden kautta
seuraavat päivät aukenisivat
kun tuhannesti alistetaan,
totut,
eikä se satu,
mutta jättää jäljet joka
eivät millään hyvity,
mutta silti et pakene,
sillä ethän sinä ole se joka
antautuen poistuu,vaan
kestät ja itket, itket ja jäät,
vaikka viimeisemmätkin terälehtesi
karisseet
nuoruuteni eräs juhannus oli
tosi makee juttu,
sillä silloin mentiin
suurlavalle,
huviniemeen, josa
jammailtiin maailmantähtien
säestyksellä,
samanikäisten kompatessa
läpi yön ja sen jälkeen käveltiin kerimäelle,
jonne matkaa oli juhannuksen verran
jokainen on oikiassa,
ainakin silloin,
kun hän ajattelee
mitä sanoo, vaikka
itse asia olisi toisin,
sillä totuus on aina
vilpitön katse
yhteiskunta yksilöityy
jokaiseksi,
sillä enää ei ole muodissa
solidaarisuus,yhteisöllisyys,
ammattiliitot, eivätkä ainakaan työpaikkojen
työhuoneet,
sillä duunareista on tullut palkkionmetsästäjiä,
heitä jotka ajattelevat vain itseään,
mutta tiukanpaikantullen orpoja,
sillä eihän heillä yhteisönsä tukeakaan
nykyään suositaan
kantasuomalaisuutta,
mutta meidän kannattaa muistaa,
että emme ole itsemme jälkeläisiä,
vaan heidän jotka kiintyivät
toisiinsa
seuraava sukupolvi
voi aina vauraammin
kuin edeltäjänsä,sillä
heidän ei tarvitse kyntää
samoja vakoja, vaan
uusia laitumia, jossa
kasvaa huomisen sukupolvi
vaiherikas elämä
ei jätä jälkeensä
tylsistyneitä vanhuksia,
vaan hiton komiasti
muistelevia tyyppejä,
jotka osaavat nauraa,
itkeä,sillä hehän ovat
eläneet
ennen oli pyhä
lepopäivä,
mutta
sitten keksittiin
kolmivuorotyö,joka ei sammu
mihinkään vuorokauden
aikaan, vaan takoo tunnista tuntiin,
päivästä toiseen, vuosista seuraaviin,
siksi ihmiset ovat tulleet elämän
levottomiksi, kun heillä ei ole enään
yhtäkään omaa päivää,pyhäpäivää
ajatteleminen on semmoinen
toimenpide, jota
kannattaa harjoittaa,sillä
siinä pääsee jokapaikkaan, sinnekkin
jossa on jykevät lukot
suurvallat eivät enää
tee
valtioshoppareita,
vaan
mineraalisopimuksia,
sillä ne ovat kultaakin
arvokkaimpia
tietononeet veivät
kyniltä
jokamiehenoikeudet,
siksi ihmisisten kädenjälki
ei pärjäisi kaunokirjoitus
kokeissa
ihmiset jotka eivät
ohita oivalluksia,
vaan nipistävät niitä
kainalosta,
löytävät enemmän elämänaarteita,
kuin poispäin
kulkijat
puutarhasta löydät
enemmän
kuin
mistään muualta, sillä
siellä kukkii
lehteilee kaikkein
pyhimmät
olemassaolevat ovat
syntyneet
aikaisemmin, siksi ne
mukavasti olevat,
tämänpäiväisissä näyttävät,
jatkuvuudenkuvaa tuottavat
saimaa on kaunista
järvisuomee,
lunnollisinta suven tuomaa
puhdasta ja elämänraikasta
elämänmenoo, jota ei ole
telakoilla rakenneltu,
nykyaikaisilla valettu,
vaan,luontoäiteen mielihaluilla
rannoitettu
olavinlintu lentelee
vain
savonlinnassa
pietari brahen kaupungissa,
saimaannorpan valtakunnassa
mehiläinen,
pihamaan yleishyötyläinen,
ahkera pörriäinen,
kukasta kukkaan lenteleväinen
on aamuvirkku,
illastakin,
sillä hän on kesäeläjä,
joka ei katso kelloa, vaan taivaanrantaa
jos elämä olisi pelkiä
viikonloppuja
emme saisi
nähdä
kalpeita maanantaisia,
alkuviikon
jäykkiä askeleita
kesantopelto on
kedottunut,
luonnolisseksi kevääntynyt,
sillä sen ovat vallanneet
tuhannet luonnonluomat,
kukkaset ja puut,pensaitten
pienimmät
pelto oli aikanaan jykevää
talousmetsää,
kunnes se kaadettiin,
rakennukset rakennettiin,
pelloksi kuokittiin,
rukiiksi viljeltiin
uusi sukupolvi jatkoi
elämää
nykyaikaisin konein,
entisiä viljelivät,
uutuuksia kokeilivat,
elämänsäviljaa niittivät,
kunnes tuli hetki jolloin
kirjanpito huomautteli,että
kallis on maanviljelijän harrastus,
siksi pellot paketoitiin,
tila kesälomitettiin,
kaupunkiin muutettiin,
sentähen
tänään kedolla kukkivat tänään
alun alkajaiset,
elämän juurekset
silloin kun on
elämänvaikeaa, silloin
mee puistoon,
ikimetsään,
elämänsuojaan,sillä siellä
saat elämänturvaa,hetkiä jotka eivät
juokse ohitsesi,vaan ovat rinnallasi,
aisteissasi
elämä ei ole olemista,
vaan
kävelemistä,
sillä ihminen kävelee vaikka olisi
sikeimmässä unessaan,
silloinkin,
kun makoilee sohvallaan,
kävelee, muttei niin rivakasti,
kuin kaduilla,
paikoissa jossa jalat siirtyvät tasatahtiin
älä mittaa
tärkeimpiäsi
hetkien metrimitalla,
vaan elämän
puntarilla,
sillä sen avulla näet
lähimpäs
kyläilyt ovat häippäseet
internettiin,
siksi
ei oo enää pannukahveitten
hetkisii,
venhästen tuoksuvii,
silmästä silmään
kahtovii,
vaan kylmän ruudun
vahtaamisii
koiraat ovat
miehiä,
naaraat emiä,
siksi elämä ei kuole
sukupuuttoon vaikka
yksi laji poistuttuu
lähi-itä on
uskontojen meri,
kylmänhuutava,
verenmakuinen,
siksi siellä tämäntästä
syntyy sananharkkaa,joita
nautitaan vihoviimeisellä ehtoollisella
keskitien kulkijat
eivät
hypi houkutusten perässä,
sillä he ovat omassa kerässään
elon pesässään,
sinne jonne ei ensimmäisenä
houkutukset ennätä,
siksi he kulkevat ja elävät
tavallisissaan
ihminen ei ole itsenään
itseään enempää,
siksi hänen tulee
ottaa toiset lähelleen,
heidät jotka haluavat
kulkea samoja polkuja
jos elät sanatarkasti,
joudut elämään
kuivakkaasti,
sillä ethän
voi hyppiä sinne
tänne
elämässä ei enää ole
mitään vastustettavaa,
paitsi joillakin on
tuulivoimansa,
mutta hehän ovat
muutenkin heitä, jotka
eivät halua elämäänsä
huomisia
kaksikymmentä kuukautta on
lyhyt aika,
vajaat kaksi vuotta,
eteenpäin,
mutta
vanhempaan päin se
ei ylene tahi alennu,
sillä
kaikki ovat patsastuneet
perjantai,
kolmastoista päivä,
päivä,
jolloin kannattaa varoa,
ettei tule turhan porua
ulkoistamalla kaiken
olet poissa
kaikista,
niistäkin joissa sinun pitäisi olla,
itsessäsi
aidot eivät tarvitse
höysteitä ympärilleen,
siksi he ovat arkisen
näköisiä,
niitä näitä jotka
eivät koristele itseään
turhantähdillä
jotkut elävät toisten
kautta,
toiset itsestään,
siksi on helppo havaita
heidät jotka ovat ensimmäisinä
työpaikoillaan
älä kerää muistoja vaan
huomisia,sillä
ne elättävät
enemmän
kuin hetket jotka ovat
raamittuneet
älä suurentele mahtavuuksiasi,
sillä koko elämä on
hataria
sattumia,
niitä
joita hallitaan sieltä
mihin nykyisyytemme ei ylety
joskus on hyvä
että vain
oot,
kahtelet ja sitten taas
oot,
etkä yhtään enempää,
sillä niiden jälkeen askeleesi
mielet kävelevät hymyillen
sinne mihin sinäkän
kun olet tarpeeksi
vanha, katseesi kääntyy
lapsiin,
heihin jotka vasta alkavat,
siksi,
et pysty heille elämän
ohjeita latelemaan,
sillä heidän elämänsä ei ole
sinun kokemaasi,
sentähen
anna neuvoksi vain
~eteenkakatsomisen-
neuvo,
sillä se haravoi pahimmat ohdakkeet
tunnelmat tekevät
ihmisistä oloisiaan,
sillä ne kukkittavat
mielenkehon ja pari
muutakin päälle
näkyvää
kysynnän ja tarjonnan
laki
näkyy kuntakuvassa,
kaikessa, sillä jos jompikumpi on
vähemmillään,
on toinenkin puolillaan
jos asut tiiviisti koko elämäsi
ajan itsessäsi,
et pysty
hahmottelemaan ympäristösi olosuhteita,
heitä,
niitä näitä jotka kuitenkin ovat enemmän
kuin
sinun hetkesi
alkuperäisten jalostaminen
haalistuttaa,
siksi anna kaikkien luonnonkukkien
kukkia,
käen kukkua,
metsäpurojen loristella,
myrsytuulten hurjastella
ihmiseen tulee helposti
jälkitauteja,
sillä he
ovat unohtanet heidät
päivällispöydästään
huvipuistot kynivät
iloisenluontoisia
ihmisiä,
sillä he tietävät että
hauskanpitäjät eivät kahise
jos koko elämäsi kävelet
pikkukäytäviä,
kapistut,
etkä
pysty ohittelemaan myöskään
elämän
valtateillä,
siellä jossa on pakko painella tuhatta ja sataa ja
olla tuhansien kanssa hyvää pataa
muutosvastarintaiset
tahot
ovat helvetinriesoja,
sillä he valittavat jokaiseen oikeusasteeseen,
eivätkä hymyile eteenpäinpyrkiville
vain ihminen
on
ihmiselle se tyyppi,
jonka kanssa he pystyvät rakentamaan
itselleen huomiset,
sillä muut elävät vuodenaikojensa mukaan
säilytä elämänintosi,
vaikka ryömisit itsesi
alla,
sillä se on ainoa
joka hymyilee,sulle
menneet ovat harmittomia,
sillä ne eivät nipistele
tämänpäiväisiä,
mutta niillä
on pirullinen tapa tulla
vierailuilulle
uniin,
just niiden makoisempiin kohtiin
työnantajat tahtovat nykyään
tarkkailla
työntekijöittensä
vapaaajan viettotapojakin,
siksi he velvoittavat duunarit
menemään verikokeisiin jotta
näkisivät mitä nämä ovat
nautiskelleet vapaillaan
kevät herättää
maanuumenissa elävän
kuoriaisen, sillä se haluaa
kerran vuodessa makoilla sinitaivaan
alla,
selällään, sillä hänen mahansa
on talven jäljiltä kalpia kuten ihmisen
pylly
ihmiset asutetaan
rautatiekiskojen
vierustoille,
mielellään päättäreille,
jotta heidän rahtaamisensa olisi
yhteiskunnallisesti järkevää,
siksi maaseudun eläjät ovat
tyyppejä joille budjetit tarjoat
~ei oota
bussikuskiksi
ajaudutaan,
sillä sitä hommaa ei pysty
tutkinnoilla suorittamaan,
väistämissäännöillä ohittamaan
arkoja asioita ei saa
kolistella,
vaan niitä täytyy
käsitellä pellavapyyhkeen
pehmoisissa,
sillä ne elävät hauraissa
tunnelmissa
luontopuro virtaa
omaan tahtiinsa,
mutkittelen ikimetsän
salokankailla,
kuljettaen yläjuoksulta
alajuoksulle puista pudonneita,
sillä ne tahtovat kotolammen
rantaan, sinne kulleroitten
suomättähille jossa kanervat tuoksuvat,
karpalot kypsyvät,
karhunpoika opettelee uimaan,
sinne tahtovat,
kuten minäkin
ihmisenpoika,
petonilähiön kasvattama
luonnonoikku
maailmassa on
paljon sanoja,
vanhoja ja uusia,
syntymättömiäkin,
siksi ne eivät kuole
sukupuuttoon
ole kuin kevätkukkanen
joka ei vanhoja muistele,
vaan puskee lehtensä
ankeimmistakin kivenkolosista
suvituuliin heiluviin,
yöttömänyön sydämmiin
ole kuin hetki joka ei vanhoja
kysele,
vaan tupsahtaa uusille sijoilleen,.
ei marmattele,
voivottele, vaan on hetkisenssä
ja sitten toinen
älä jää roikkumaan
entisiin,
ihstele niitä vain,
raamittele ja silittellen
muistele,mutta muistaen että sinun paikkasi
on huomenna
luokkayhteiskunta on sulautunut yhteiseksi vipeltäjiksi, siksi herrat ja narrit kulkevat samassa sovussa