lokakuu,
kaikki keväät menneet
suvet ja syksyn
hetket,
jäljellä vain muistot
hiljaiset,
tähtitaivaan tähtöset,
yön
tumma syli,hiljainen.
sillä linnutkin hiljenneet
lokakuu,
kaikki keväät menneet
suvet ja syksyn
hetket,
jäljellä vain muistot
hiljaiset,
tähtitaivaan tähtöset,
yön
tumma syli,hiljainen.
sillä linnutkin hiljenneet
lokakuun ensimmäinen,
tähtinen
täysi yö
jota revontulet somistaa,
yön hiljaisuus hyväilee,
siksi
ihastelen seisaaltani,
kunnioitan ja
katselen.lumoutuneena.
sillä
mieleni kumartaa luontokauneuden
korkeimmalle somistajalle
ole hetki
toinenkin,
ikuisuus, enemmänkin,
sillä kanssasi täyttyvät nekin
hetket jotka eivät viellä syntyneetkään
savonlinna,
säämingin pääkaupunki
pyhien asioiden suntymäpitäjä
maailman vanhimman
luonnonsuojelualueen sijaintikunta,
maailman suurimman
puukirkon isäntäkunta,
tuhansien aarioiden nuotittama
olavinlinna,
joka huokuu hyväsointisuuttaan niin
että saimaannorppakin luodoillaan
köllöttelee,
siksi täällä viihdytään silloinkin kun on
ahtaampaa
keravan asema,
ihmisten ja ajan
seisake,sillä
täällä alkuajatkin odottavat
uudiskorjaajaa,
ympäristön harjaajaa,
sosiaalisten kysymysten parsijaa,
sillä seutu kyyhöttää olosuhteissaan
elämänonkijat ovat
ihmisiä jotka
eivät kulje nurinniskoin
vaan oottavat aina
uutta nykäisyä
ihmiset jotka muistavat
tärkeät,
mutteivät ohimeneviä
ovat myös
uudenoppivaisia
sillä heillä ei ole
nuppi täynnä
helsinki,
kaikkien vaalea kaupunki
meren ja maaseudun,
eilisten ja tämänpäiväisten,
heidänkin jotka vasta myöhemmin
saapuvat, sillä stadi on elämän ja
vapauden kaupunki
ihmiset eivät luota enään
itseensä
toisiin,
vaan heihin jotka
näkyvät medioiden
etusivuilla,
siksi meistä on tullut
hetkenkestäviä,
itsellemmekkin ohimeneviä
vain mittatilauspuvulla
on
oikeus ja velvollisuus
kaavoihinsa kangistua,
muitten yllä se näyttää
rypistyneeltä
vanhemiten näkemykset
syventyy
puheet harventuu,
sillä pitkä elämä
on raamittanut todellisuuden
en ole laitapuolen
kulkija,
ääripäitten edustaja
vaan tavallisen päivän
tallaaja,
hän joka vähin äänin
aamulla lähtee,
päivänsä tekee,
illalla tyynyttyy unimaille
makoisille,
siksi yhteiskunta ei meitä
huomaa, muutenkuin äänestys
päivinä,
mutta usein olen silloin
niin väsynyt etten jaksa lähteä
valehtelijoita valitsemaan
vaikka olen
monista kynnetty
olen
vapaudella
siunattu,
siksi
olen elämäni onnellisin
ihminen
sinisen kaarteen suklaat
maistuvat heillekkin,
jotka halusivat
lisäveroilla
makeustuotteita
makeuttaa,
onneksi vastarinta joutui
nuolemaan näppejään,
niinkuin juhlapuhuja orpokin
kierrätysvaatteilla
asustettu ihminen
arvostaa eilistä ja huomista
nykyisyyttä,sillä hänhän viihtyy
vain aikaa kestävissä kamppeissa
suomen rikkain ihminen
ei kuluta enempää
kuin tarvitsee,
siksi hän
pystyy
jakamaan toisillekkin
maapallo on enemmänkyin
usa,kiina ja venäjä,
intiat,
sillä täällä asustaa
heitäkin jotka
vähiten
saastuttavat
itseään suurentelevat
ihmiset eivät
ole
elämänkestäviä,
sillä muuttuvat olosuhteet
tekevät heistä hataria
esimerkillisiä ihmisiä
ei ole,
vaan on heitä jotka
pystyvät näyttämään
itsellään asioita joita
ei kannata kokeilla
kaikkea ei tarvitsee
ymmärtää,
sillä
elämä on myös asioita jotka
haluavat olla avaamattomia
sisäänpäin katsominen
sulkee monet
ovien
taakse,
sillä siellä ei näy huomisten
valot
mahdolliduudet,eikä
seuraavat keväät
ihmiset jotka kurkistavat
huomisiin
ovat
elämän
uskovaisii, heitä
joiden avulla muutkin
uteliaisuutuvat
liike on tärkeää,
sillä vain sen kautta asiat
liikahtaa,
siksi sängyn pohjalla
jatkuva makoilu saa aikaan
vain makuuhaavoja
jos olet jatkuvasti
itsellesi etusivun
juttu,
niin vanhemmiten kalpenet,
sillä itsensä työntäminen jokaiseen
hetkeen vie ajan niiltä hetkiltä,
jolloin voit elää ilman turhanminää
toiset ihmiset menevät
enemmän
kuin
toiset,
mut ne jotka vähemmän,
joutuvat tulemaan vähemmän,
siksi on paha mennä sanomaan
kumpi kiertää joutavantahkoa
joutusemmin
suoraan eläminen
on
yksitoikkoista,
sillä siinä ei ole
mäkkee, joita nousis
laskis,
hiekkateitä
lehmipolkuja
sivuteitä, eikä yhtään mittään
elämänmutkaa, lumpeenlehtee
tunnelmankukkaa
pikkuasiat ovat
joskus sitkeitä tyyppejä,
sillä ne seuraavat
mukana vaikka
kuinka karistelis,
siivoten pöllyttelis
ihminen ei voi
takaisinpäin kasvaa,
vaan ylöspäin,
huomisiin,
siksi he kasvukipuilevat
huomiset ovat
aina olleet
ihmiskunnalle
parempia,
niin tänäänkin,
vaikka pessimistit maalailevat
piruja seinille
tavalliset hetket ovat
väljempiä
kuin
erikoiset,
sillä ne eivät ole
erikoistuneet mihinkään
tyylisuuntaan, vaan elävät
elämänsopuisasti
ihminen pysyy hyvässä
kunnossa jos tekee kaikkea
vähäsen,
sillä siten jää tilaa
niille näille,
jotka
mielihohteesta
haluavat elämänkuvioihin
ihmiskunta tarvitsee
heitäkin joita ei missään
näy,
sillä juuri he ylläpitävät
elämäämme,
siksi kestävänkehityksen
polkua kannattaisi kiireellisempienkin
kulkea
sanoja on paljon,
joten valinnan
varaa
riittää,
mutta joskun kannattaa
olla hiljaa,
ainakin silloin kun
vastapuoli on raivosta punainen,
hikinen ja hänen silmänsä ovat
putoamassa
kun katsot mahdollisimman
ylös
syvään
kaukaisuuteen
huomaat
pienuutesi,huomaat kuinka
sinun suuret ovat
tähtiä pienempiä
elämä on maisemia
ohikiitäviä
kanssasi olevia
hetkisiä ja pitempiaikaisia
niitä näitä
ympärillä näkyviä
maisemia voit muotoilla
haluamiksesi,
haaveilemalla,
kenenkään tonteille
hyppimättä, ilman että näyt
riistakamerassa,
missään
syyskuinen aamu,
sateen hellimä
hiljaisuuden
peittämä
hetki,
joka ei kysele, hymyilekkään,
on vaan, niinkuin minäkin,
valoisempien päivien yksinäinen
ikuisuuss haihtuu
ajanpäästä,
silloin kun viimeisetkin ovat
ikivanhoja ja ne ovat peittyneet
näkyviin
lokakuu on
oranssin värinen,
hiljaisen kauneuden
kuu,
unelmien paratiisi, se on
hetkien kotimaa,
lämpöisten villasukkien lämmittämä
unelmientuokio, jossa loimuaa elämän
väriloisto
yhä useammin
joudun
runoja rustaessani
selvittämään etten ole
ropotti,
tekoälyn tuottaja,
vaan ihan omani,
sukuni lapsi,
kohtaloni muokkaama,
itseni parsija
maailman valtameret
eivät enää ole
suuren kaukaisia,
vaan verkkokaupan
rappusilla,
tietokoneen näppäimöistön
satamassa
älä pilko kokonaisia
palasiksi,
sillä
silloin ne yksinäistyvät,
toisistaan revitään,
vaan anna kaiken olla
ominaan
elämä alkaa kevään
aamuista,
hetkistä jotka saapuvat
pimeän jälkeen,
hetkien jotka eivät
tuo mukanaan
kylmänöitä,
hetkiä jotka murenevat
katseesta
ei ole helppoa olla
jokapäiväisen
hyvinvoiva,
ei myöskään
toisinpäin, siksi on
vaivattomampaa elää kuten
petaa
joskus kaikki on
nurinpäin,
joskus myös
oikeinpäin vinkattuna,
mutta tärkeämpää on et
sun hymys loistaa sieltä jossa
on harmaampaa
elämän tarkoitus on selvitä
hengissä
ehjin nahoin,
siksi ihmisen tulee kiillotella itseään
ihan pienestä pitäen,
jotta säilyisi hohdokkaana
viimeisellä portillakin,
sillä se portti aukeaa vain harmaantuneille,
muut saavat käskyn mennä
kukkapenkin hoitajiksi
elämänsalaisuus
onkuin
pikänmatkan juoksu,
ultra juoksu,
jossa toivoo
selviävänsä seuraaavistakin
suotuisten säitten siivittäminä,
olosuhteitten jotka eivät toisi odottamattomia,
sellaisia joihin ei voi vauhdillaan vaikuttaa
elämäntapamuutokset
ovat usein avain
uuteen,
sillä entiset eivät mahdu
huomisiin,
vaan ne vaihtuvat uusiin
tuomisiin
pianon sävel
kosketin
kuuntelen ja aatoksissain
keinuttelen,sillä
en osaa enempää olla,
vain kuunnella kosketinta,
mustaa tahi valkoista,
sillä niistä kuuluu sävel joka
kuljettaa minut enempien taakse
senverran jokaisen
tulee olla tosiuskovainen
että hän pystyy aamulla
katumaan,
parantelemaan
olojaan
vaikka olisit kaikkien
äärellä
et olisi missään mitään
ellet
pysty riisumaan itseäsi
paljaaksi
rikkaan pitää
piiloutua elämältä
jos hän haluaa elää,
köyhemmän vähemmän,sillä
lopputulos on kumminkin sama
helsinki
kaunis hetki,
enempikin,paljon ja vähän,
muutakin kuin töölöönlahti,eduskuntalo,
rautatieasema,
kamppi,
sillä täällä joukkoliikennevälineet
kuljettavat pummilla matkustavaisia
elämänkolhimia,uusyrittäjiä,
muotoaan muuttavia,
sillä helsinki on sinivalkoinen kaupunki
joka hengittää maailmantuulia,
vaikka on itämeren
syrjässä,
pohjanmeren pohjukassa,
itäisten
ongelmien vastarannalla
haluaisn kaiken hyvän olevan
lähelläin,
mutta miksi minä olen liian kaukana kaikista
olenko minä minä
ollenkaan,
vaan joku muu,
he joita välttelisin
ainakin silloin kun mulla on
hyvä,
tahi ainakin silloin kun en tahtoisi näyttää
harmaantylsältä, häneltä jonka otsassa ei oke yhtään
elämänryppyä
rakastan kaikkia pahoja
hyviä,
helvetisti,mutten yhtäkään,
sillä ne ovat liukkaita
menemään tulemaan,
sillä minä tahtoisin heidän olevan
siniharmaita aitan
värisiä,
niitä näitä
joissa lapsena öitäni nukuin,
päiviäni kudoin,
haavojani nuolin
haaveitani
ylleni puin
elämä on
yrittämistä
kömpimistä,ihan pikkusesta
alkaen,
siksi kun osaat jo hyvin mennä
mene,
mene niin mahottomasti,
sillä pian tulee hetki jolloin meett
jälleen vähemmän
arki alkaa aamusta
päivän tohinoist
illan hetkist
öistä ja sitten
uudestaan koko paletin
verran
kaikkea ja enemmänkin, juuri
sen verran kun mieleis venyttyy
kehosi viitsii,
herätä ja kerätä yhä uudelleen
uudelleen ja vielläkin uuvelleen
syyskuuni on vuoteni
hiljaisin
sillä pienetkin asiat pienenevät
enkä ylety hetkiin jotka vetäisivät
minut takaisin kevään
hetkiin
suven retkiin,
yöttömiin öihin,
vaan kuljen hiljaa tähtieni kaa
unelmoin kuutamoin sillalla
katson
talvehein yli, sienne missä ensimmäinen
puroni solisee
joskus olen
mitä
vain,
joskus en sitäkään
mitäkään,
mutta useimmin olen
itseni näköinen
tapainen,siksi useimmat hetkeni
vietän kanssani,
hänen jonka kanssa muutenkin
päivät ovat yön lapsia
hyvännäköisiä
mahdollisuuksia jotka
tarjoavat koko estraadin
toimeliaille ja heillekkin jotka
enemmän illan hämyssä viihtyvät
kaikki elämän hyvät
eivät tule
samasta lähteestä,
vaan tuhansista muista,
niistä näistä päivän toiminnoista
ihminen alkaa
mätänemään
jos
hän ei kengittele
silloin tällöin,
siksi liikunta on elämän
paras hyvinvoinnittaja,
myös paljain jaloin
ihmiselämässä eteen tulee
paljon sellaisia jotka kannattaa
kiertää,
varsinkin suuremmat kuopat
joissa ei ole tikapuita
orpo ja purran
teot lisäävät suurtyöttömyyttä,
lamaannuttavat orastavankin
talouskasvun repimällä ihmisiltä
toimeentulomahdollisuudet,
sillä he siirtävät sosiaaliset etuisuudet
suurituloisten taskuun
luonnonlapset ovat
karsiintuneet heiksi
jotka katselevat vain
töölöönlahden pulusii
paras olotila on
semmonen
kun ei ymmärrä
mitään,
sillä silloin ei tule
vastakkainasetteluita
ihminen syntyy
toisestaan,
siksi he
ovat
tyyppejä jotka sukupolvesta toiseen
yrittävät kiivetä itseään ylemmäksi
uhmiskunta on
pehmostunut,
silikoistunut
hötöksi,
siksi me emme kestä
navakampia olosuhteita,
vaan piiloudumme
hyvinvointiterminaaleihin,
terapiahuoneisiin jossa joku
viisas kampaa mieltämme
suomi supistuu
asustuskeskuksiin
sinne,
ihmisten luomiin
muurahaiskekoihin,
jossa tosin on eri säännöt ja käytännöt
kun elämäntovereittensa
elämäntaivalta et voiv lentäen
kulkea
soutaen huovata,
vaan elämällä,
sen jokaisen hetken
eteenpäin viemisellä
neuvostoliitolla oli
vain yksi presidentti,
gorbatsov,
sillä muut olivat
diktaattoreita,
sen ajan pyöveleitä
koittaako pian samanlainen
hetki kuten
kävi kennedyn ja hrustsovin
aikaan?
nimittäin silloin oltiin
lähellä pahempaa
lokakuu,
ei enää kesä,
syksy,
eikä mikään muu,
kuin tummuva kuu,
joka varjostaa eteenpäin
menijää
meksikkolaiset ovat
eläväistä kansaa,
sillä periytyyhän heidän
historiansa elämän alun
aikaan, silloin kun tähdetkin
syttyivät
syksy huokuu
hetkistä jotka on
tehty nähty,
talteen korhattu,
siksi se on kiireettömän
oloinen,sumuverhojen hellimä
vuodenaika
jos näet vihollisia
ja kilpailijoita
siel
tääl,
niin joudut sotimaan
turhan usein,
kilpailemaan silloinkin kun olisi
yhdessäolon hetki
tavallisuus on
sujuvuutta,
kaikkien juttujen
soljuvuutta,hetkiä jotka
kuljevat käsikädessä
pahinkin yhteiskunta
karsiintuu
kauheuksistaan
kun se läpivalaistuu
kansalaisissaan
syystuuli
puit
pensait heiluttaa,
varisseita puitten lehtiä tuulettaa,
metsälammen pintalla olevia
lumpeenlehtiä keinuttelee
vesisirkan luistelulle
uudet piruetit
järjestelee,
mut se ei haittaa onkipojan
kalastustusta, vaan tämä tämän tästä
nostelee körmyniskaisii ahvenii,
sillä hää tietää et nyt on kala
syönnillään
meret ovat silloittuneet
tunnelioittuneet,
siksi laivat
jääneet laitureitten
nokkaan
olet hetkisesi,
et suurempi
et eilisesi,myöhäisempi
vaan tämänhetkinen,
siksi kyntesi eivät yllä
aikaisempiin eikä seuraaviin
hyviä kylvämällä
saat enemmänkuin
pahojen,
sillä ne itävät seuraavissakin
sukupolvissa
syksyllä
sato punnitaan,
kellaroidaan, sekä
tilkitään
ikkunaraot,ovenpielet jottei talven
viimat porstuassa viheltelis,
pakkasukko uuninoankolle
kiipeäis
ahkerammat tulevat
yöpuulle
viimeisinä,
lähtevät aikaisemmin ,
siksi
heitä ei näy joutavien
nurkissa
syysaamu,
lehdet kellastuneet,
maahan pudonneet,
paitsi haapapuusta, joka
viellä havisee,
ympäristölleen puhisee
kävelen aamulenkilläni
tuttuun tahtiin,
mutta mieleni on ruskastunut,
muttei tuskastunut sillä onhan
mulla seuranain vuoden värikkäimmät
sadepisarat tippuvat tasaiseen
tahtiin,
vienotuuli puhaltelee,
käpytikka koputtelee kelopuuta,
kurrenpoika kiertää pesäpuutaan,
muurahaiskeko vaipunut talveensa,
luontovehreys taivuttunut
kun saavutat elämässäsi sen hetken,
jolloin et enää rakentele,
uusia taivuttele
rupeat
luonnostasi katselemaan ympäristöäsi
kaikkea läheisiäsi
vieraitakin,
niitä näitä jotka ruuhkavuosina olivat
näkyättömiä
silloin kun lopetat menemiset
tulemiset ja asetut
itseesi,
aloillesi,
muutut itsesi kantaasukkaaksi
sillä ethän enää hengitä
maailman tataphtumista, vaan
omistasi, niistä joista tuhannesti
ennenkin
syystuuli on kylmän
viilee,
tunteeton pohjoisten
pyyhkijä,
joka suutuspäissäään
taivuttelee
suvenkasvatttamii kukkasii,
ikipuita honkasii,
ihmisetkin räystäiden suojiin
ajauttaa,
tuulimyllyjen lapoja vinhasti
pyörittelee,
kylmänvapisijoille energiaa
tuottaa
luonnollinen elämä harvenee
vanhimmasta päästään,
siksi elämässä on
uusia keväitä
seuraavia
elämänketjun silmukoita
ihmiskunnan tulisi
puolustaa itseään
tanakammin,
eikä tappaa
huomistaan, sillä se tie
vie sinne mistä ei ole paluuta
vuoden loppu lähesty,
päivät lyhenee,
askeleet
hidastuu, into ja vauhdikkuus
vähenee,
sillä elämänlähteemme
aurinko seurustelee nyt kuun kanssa,
tansii tähtösten kavaljeerina ja yötkin ulvovat
susien kaa
kulutamme itseämme
turhilla,
joutavanjuoksutuksilla,
hetkillä joilla ei ole elämänpohjaa
eikä yhtään mitään,
eilistä tahi tulevaa, sillä ne ovat
elämäntakiaisia,
jotka tarttuvat ja päivittäin vaativat
meitä kääntymään suuntiin,
jonne meidän ei pitäisi ottaa askeltakaan
älä kosketa heitä niitä
jotka sinusta poispäin
taipuvat,
vaan heitä jotka myötätuulessa
kanssasi keinuvat,
sillä siten sinun ei tarvitse
taivutella itseäsi vääriin
elämänsuuntiin
kun omistat mahdollisemman
vähän,
huomaat kuinka
läheisiä olettekaan,
kaikki,yhdessä, sinä ja vähät
tavarasi ,päälläsi olevat,sisälläsi
asuvat
värikäs elämä on
ilmavanraikas,
luokseen
kutsuva,
itseään jaloitteleva, sillä se tahtoo
olla jokapäiväinen,
aamun illan
päivän ja yön
sivelemä
syys ei ole
sysimusta,
vaan huopatossun
värinen,hiljainen sipsuttelija,
lämpöinen tassuttelija
menneisyyttä ei kannata
elää.yhtäkään.vaan
katsoa aina huomisiin
mahdollisuuksiin ja niihin
jotka ovat mielelläsi
sinun ei tarvitse olla
maailman
paras
tehokkain, tahi mitään
muuta kuin sinä,
itsesi näköinen.oloinen.
kokoinen, sillä olet ainut
katselen elämää
toisinkuin
silloin kun menin
vaan,
siksi olen löytänyt enemmän hetkiä
jotka olisivat kuuluneet aikaisempiin,
mutta jäivät,sillä menin ja tulin ja huomistani
etsin,
tänään on toisin,mutta en eläisi vielläkään
toisin,
sillä olenhan luonnonlapsi,
elämänkevään esikoinen
ameriikan presidentti
tyhjentää
muun maailman
kassat,
siksi halvaantuneetkin yhteiskunnat
heräävät suojelemaan
luonnonvarojaan
älä laske urotekokasi,
tekemättömisiäkään
vaaan pyri elämään
vilpittömästi,
sillä se synnyttää
epäonnistuessaankin vähemmän
mieliharmia
hämyinen syysilta
kuiskaavan
hiljainen,
siksi
hetketkin tyyntyneet
vain haavanlehdet havisevat ja villi
ketunpoikanen etsii
keväisiä hetkiään, muttei tavoita, sillä hänhän
on jo iso poika
kaikilla on menoja
turhia ja joutavii
matkan päähän ylettyviin
lähemmäskii,
vähäisii tahi kiireellisii
osamaksullisii
tai
heti maksettavii
myös ilman tuloja
pienenhetken onni
ilman sanoja,
valoja
.mitään. on hetki joka säteilee
silloinkin kun kaikki muut jäähtyvät
vaikka terve ihminen voi
elää
ilman että eväänsä liikuttaisi,
niin kannattaa silloin tällöin
edes pyörähtää toiselle
kylelleen,sillä muuten
elämä makuuhaavoittuu
joutohetket ovat
elämänherkkuja,sillä silloin
tehdään puhdetöitä,
niitä näitä
joita ei ole merkitty kalenteriin
syysilta saimahalla
järvisuomen
kauniimmalla niemekkällä
norpankiven siimeksessä huokuu
hiljaisuuden lainehtivii
aallokoit joiden vaahtopäät tuovat
elämäniloa,
tuokionkuvia jotka
hyväilevät luonnonrauhan
pyhintä
on monia tapoja
menestyä,
mutta yksi on
merkittävin,
rehellisyys, sillä sillä ei ole muita
luokseen kutsuvia kilpailijoita
syksyinen hiljaisuus
ei kovasti kosketa,
vaan sopuisasti hyräilee
äänetönnä
ruskastuu, muttei tuskastu
sillä onhan vuodenaika jolloin
eiliset menneet,huomiset tulematta
kaikkien jälkeenkin
on
uusi aamu,
kaikkien ja viimeistenkin,
sillä elämänaamut eivät
nuku pommiin
katso laveammin
silloin kun
katseenmieli
vihastuu,
yhteen juttuun takertuu
oravanpyörittyy,
sillä se lievittää
laimentaa.vaimentaa.
en laita elämääni yhdenkortin
varaan,
en monenkaan, sillä minulla ei ole
korttipakkaa,
vaan elämänmahdollisuus,
jokainen aamu,
päivä ja illanhetket,
himmeimmätkin,
mutta ne riittävät,
sillä ne ovat kohtaloni
jakamat
syksy
kaunis hetki
luonnon
värinen,eikä yhtään
mitään muuta
vaan hetkenjokinen jonka kautta
kevät vaihtuu
huomiset saapuvat
ja sitten kaunis
pisara, syksy kaunokainen
sairaalassa hoidetaan
pintahaavoja
syvempiäkin,
onneksi,sillä kaikkea ei voi
ostaa verkkokaupasta
laihutin
laihuin ja nuorennuin
sittten tavallistuin
entisiin mittoihin palasin,
huohotin, mutta kuitenkin hymyillen
sillä enhän ole elämänkuihtunut
sairaalan sisäänkäynti
on yötä myöten
auki,
heille
haavoittuneille,karsituille
reissussaan kolhiintuneille,
siksi tunnelmat ovat odottavia
kärsiviä,hetkisiä jotka eivät halua
asettua tavaksi
kaikki mikä on
ympärilläsi
on
todellisuutta,
niitä
jotka heräsivät aamulla
kuten sinäkin,
myös he
jotka eivät
kaikkien päivien
jälkeen
saapuu
aamu, keväät ja ne hetket
jolloin elämä on avarammillaan,
tuhansien unelmien mahdollisuus,
silloin on juhlapäivä,
vaikkei hälle joka sinnepäin astelee
voit paremmin,
kun et almuja anele,
turhia kerjäile,
vaan oot ja teet
mihin pystyt, sillä silloin
et joudu elämän ruokittavaksi,
semmoiseksi jota syötetään perästä
päin
lokakuu on
kuu jolloin karpalot ovat
punasimmillaan,
sammalikot rapsakaimmillaan ja kuu
jolloin vain haapapuu viellä havisee,
sillä sehän ei ole viellä vaihtanut
asusteitaan
kun joudut vähällä ajalla
tekemään kaikki
elämäsi tärkeät,
niin silloin et
voi hyvin,
sillä kaiken hyvän tekeminen vaatii
kyytipojakseen aikaa,
niitä hetkiä jolloin elämä keinuttelee
sylissäsi huomisten hymyileväisiä
maaseudulla elää
vain menneisyys,
sillä nykyisyys on kynnetty
pois,
siksi ihmiset kaupungeissa ovat
kuin muuttolinnut
ihmiselämässä on
vähän yksinoikeuksia,
mutta joitakin on,
yksi tärkeimmistä on
pyhittää silloin tälllöin itsensä
kaikelta muulta ja sulkeutua
sielunsa syvempiin,
sinne jossa vain sinä ja syvempäs
olette kahden
olen opetellut
kuuntelemaan
itseäni ja hetkiä
jotka kuiskaavat,
sillä se on avannut
minulle enemmänkuin
mitkään muut
katson korkealle
juuri ja juuri
itseäni ylemmäksi, sillä
vain sinne katseeni yltää,
vain sinne tunteeni siintää,
vaikka olenkin elämäni kunnossa,
hetkissä jotka näyttävät elämäni
kauniimmilta
olen vain
en enempää,siksi olen
vapaampi,menevämpi ja hän
jota ihailin ahtaimpina aikoinani
tähän en tarvinnut
suunnanmuutosta,
itseni karsimista,
vahvemmaksi kasvamista,
vaan nöyrtymistä itseni edessä,
hänen joka riippuu minussa
nöyrtyminen on
avainsana kaikkeen,
siitä mestaritkin syntyvät ja
kaikki he jotka haluavat itsestään
enemmän,sillä nöyryys tyhjentää ihmisen
turhista,niistä jotka kuormittavat elämäänsä
yksi on
pariton ja ainoa,
mutta kun se löytää
vastakappaleensa
niin pian näkevät
päivänvalon useammatkin
aikamme alussa elämä
oli arkisempaa kuin
nyt,
jolloin meillä on
lomafiilis silloinkin kun
yötä myöten teemme,
siksi olemme haurastuneet
ihminen
minä ja sinä,
muut ja kaikki
miksi tönimme toisiamme,
miksi emme enemmän soutaisi
yhteistä venettä, sitä joka tuottaisi
enemmän yhteistähyvää
kestävääkehitystä
miksi
menestyksellisemmät
organisaatiot ovat
isoja,
mutta ne ovat jalkautuneet
tavallisiin päiviin
hetkiin, siksi ne tuntevat ja tietävät
enemmänkuin katon harjalla
olevat
sodat ovat sotivien
osapuolten
tyhmyyden huipentumia,
tapahtumia jotka eskalisoituvat
kun järki sammuu,
inhimillisyys kuihtuu
empaattisuus haihtuu
jokainen ihminen
on ihme,
sillä niin pienistä
ja vähistä on
muovautunut minä,
tuo tyyppi joka on itsesi kaltainen
elämän
pörriäinen joka kestää aikakautensa
loppuun,
sitten muuttuu mullaksi,
kukkapenkin kullaksi
keskivertoihmiset eivät
ole
ääripäitten
lahakkaimpia, mutta
he ovat elämänsitkeitä,
heitä jotka elävät
huonojen hetkienkin
jälkeen
venäläiset ryöstävät
maapaloja
jenkit
makupaloja,
niitä näitä busineksia joista
kehräävät hyvät diilit
kiinalaiset ja intialaiset
tyytuvät koplaamiseen,
toisten kamojen
kopioimiseen
muut maat tyytyvät elämään
murusilla,
jäljelle jääneillä
sattumat ovat pieniä
läikkiä
jotka silloin tällöin
tipahtavat kohdakesi,
ne ovat kivoja,
ainakin ne läikät
jotka eivät jätä
ikävän tahroja
olemme liiaksi
tottuneet tilanteisiin
jossa arki sujuu,
olemme unohtaneet
hetket jotka ovat toisin,
siksi meidän kannattaisi
valmiiksi pakata huonon
päivän varalle
ihminen voi päästä mihin
vain elämässään,
mutta itseään edemmäksi
hän ei voi edetä,
ilman itseään,
siksi hänet kannattaa
ottaa mukaansa
kauniin näkeminen
kaunistaa,
siksi ihmuset mielellään
käyvät siellä missä
kauneus on aidoimmillaan
enemmistö ei ole
aina oikeassa,
mutta sen tahtotilaa
toteutetaan, sillä siten
vahingot suuremmalle
joukolle jyvitetään
ihminen on toisen ihmisen
jälkeläinen,
parillisten ihmisten,
mutta he muotuotuvat
elämänsä aikana oman
näköisikseen, joten heidät
on helppo erottaa silloin kun,
on tilinteonhetki
hetket jotka eivät
ennalta
pyrki luoksesi ovat
tuokioita joille kannattaa avata
ovi,sillä niillä on enemmän tuomisia kuin
kalenteriin merkityillä
taivaan tähdet ovat
ikuisia,
sillä niitä ei voi
maalliset sammuttaa,
tunteen hipaisut toisiksi
tähdittää,
siksi katselen syysiltoina,
tähtikarttoja,
satoja upeita tarinoita,heitä jotka
ovat kaukana,
mutta kuitenkin lähellä,
syvemmällä kuin syvinkään
luojalla on suurempi valta
kuin
maallisella pappilla
raastuvan ukkotuomarilla
tahi,
kunnanvaltuuston
perussuomalaisilla,
sillä hän on kaikkein ylimpänä,
niin korkealla ettei sinne
pirunkaan kynnet yllä
ihmisten pitäisi
mieluiten kasvaa
pystysuuntaisesti,
sillä siten he näkisivät
kauemmaksi
kaikki elävät yhteiskunnan
varoilla,
etenkin varakkaat,
sillä he ovat
~jatkuvanälkäisiä
kiina tuottaa tulevaisuudessa
jalotuotteita,
kuntaas
intia ottaa hartioilleen
tusinatavaroitten
kopioinnit
siellä missä uskonnot
määräävät
elämäntahdin
on
elämä vaimeampaa,
kehityssvuilla toimivaa,
sillä almut ovat liian suuret
viisaat ovat syntyneet
ynnäämällä juttuja
yhteen,
puolittamaan ja
jakamaan
kertomalla ne jäljelle jääneille
perusnälkä kaipaa
arkiruokia,
muut nälät ovat
puutostauteja,
jotka voi kyllästää
keinomakeutetuillakin
syksyiset sadepisarat
ovat elämänkauniita,
harmaita ja tavallisia,heitä
joita mekin olemme
elämämme aikalaiset,
vuodenaikojen matkalaiset
älä karsi
sinulle kuulumatonta
omiasiakaan,
sillä puu tarvitsee
oksansa,
niinkuin lintu siipensä
sinä raajasi
älä ojita soita
noita elämän hyvinvoinnittajia
kaukaisuuden säilöttäjiä,
aikamatkailijoita joiden
tuomisinaan on kauaskantoiset
älä ole ahne,
sillä kaikki ylimääräinen
on pois elämän
hyvinvoinnista,
sinusta ja kaikista
heiltäkin jotka seuraavaksi
tulevat
maallinen valta on
vaalikauden
mittaista,
mut
toisin on yhteiskunnnissa joissa
pakanat ja papit käyttävät
vallan kahvaa
joskus on hyvä
heilauttaa kättä
kiireen
elämälle ja painella
elämänhetkiin, jossa aikakin
käy sinun
puolellasi
rikkaat palvelevat yhteiskuntaa
siinä kun vähemmätkin,
sillä siitä pitää
verottaja
huolen
kaikki ei ole yhtäkään
varten,
vaan kaikkien,
mutta jokaisella on oikeus ottaa
omansa verran,
sen verran kun ahkeruutensa
ansaitsee
sodat ovat
rauhan
synnyttämiä,
sillä silloin
viholliset havaitaan
aseet taotaan
toiminnot suunnitellaan,
lapsista sotilaita tehdään
kesän jälkeen
elämä hiljenee
itseensä
mukautuu,lämpimiinsä
pukeutuu, poissa on yöttömät
yöt,
lintusten laulut,
kuikka lammelta,
käki kuusikosta,
västäräkki tepestelemasta pihamaalla,
pois on, mutta paljon on tullut lähelleen,
nimittäin hetket, jotka kaipaavat sinua
vierelleen
syyskuun harmaus on
jaloväri,
sillä se on
syntynyt suven jättämistä
ruskan värittämistä
halauksista, joilla on
lämpimän talven villasukat
jaloissaan
sateinen syksy,
hetki
joka avaa ovet hetkiin
joita en suvemmalla
hahmottanut,
siksi olen kirjastssa,
tiedon ja taidon
lähtehellä
normaalit asiat syntyivät
eilen
isoäidin sylissä,
siksi ne eivät tänäänkään
itseään esittele
ihmiset eivät
synny
itsestään,siksi
on tärkeää että huomiset
aamuttuvat hyvistä olosuhteista
suuret kokonaisuudet
ovat
kaikkien haavoittuvaisimpia,
sillä ne eivät näe
itseään enempään
syksy on vuodenaika
jolloin keräät
itsesi,
se
on hetki jolloin katsot enemmänkin
eteesi,
heihin joiden kanssa haluat
hymyillä kevään ensimmäisille
vastaantulijat ovat
hiljaisia,
tyhjänkatseisia,
siksi korjaan ilmettäni
ja hymyilen, vaikka se tuntuu
samntekevältä,
sillä he eivät nosta katsettaan,
vaan menevät kuten hevoset
pää alaspäin
ihmisen tärkeimmät
asiat ovat perimmäisen
huoneen piirongin
laatikossa,
siellä jossa harvoin käydään
älä luota siihen
että aina kaikki
on
kuten
ennenkin,sillä elämä liikkuu
omia ratojaan,
eikä se katso missä ihminen
majailee
älä suurentele itseäsi
elämääsi
mitäkään,
sillä sopusuhtaisina
ne voisivat paremmin,
usein jopa tyylikkäimpinä
jos rakastat kaikkia vähäsen
luot ilmapiirin jossa jokainen
tekee samoin ja pian
kaikki enemmän,
hekin jotka kulkevat elämäntien
laitapuolta
ihmisen on helpompi
olla erikoinen kuin
tavallinen,
se tyyppi joka pärjää
ilman suuria eleitä
helsinki on hyvänmielen
viaton kaupunki,
kokouspaikka
rauhan kukkanen,
hyväntahdon niemeke,
sillä onhan se
itämeren helmi,
kauniitten asioiden tarjotin
maailman myrskyisissä tunnelmissa,
siksi maailmanpolitiikan pulmatkin selviävät
täällä ilman että niitä tarvitsee jälkikäteen korjailla
eläintarhoissa näet vangittuja,
heitä jotka ovat riistetyt
sijoiltaan,
mutta kerrankin ihminen on
tehnyt luonnolleen hyvää,
sillä hän on halunnut
pelastaa viimeiset
omantunnon julkisivua kannattaa
pyyhkiä
sisältäpäin,
sillä siten se
saa ympäristönkin hymyilemään
ihminen on itselleen
uhka ja mahdollisuus,
myös mitäänsanomattomuus
kaikkea.kaikkia.
siksi ne jotka ottavat
itseään niskasta kiinni
menestyvät.menevät ja tulevat.
arvotinkin muuttuu
arvokkaaksi,
kun sitä hyvin
kohdellaan,
kohteliaasti puhutellaan,
vertaisenaan pidetään,
kaikki kovemmatkin, hekin,
jotka asuvat hylättyjen
asuntoloissa
syyskuun puoliväli
lämmin ja kostea,
muttei kesä,eikä
kunnon syksy,
sillä viellä
puuttuu
talven ensimmäiset pakkaset,
ne jotka taivuttavat niittykukkaset
talvinokosille
kun olin ihan nuori,
olin elämänpuhtoinen,
sillä en ollut viellä kerinnyt
seuraaviin.uskomattomiin.
mutta kun tarpeeksi varruin
ymmärsin etten enää voi voipua
vähempään.enempään. vaan mun on
paras antaa olosuhteiden viljellä
luontoäiteen maita ja halmeita
rehellisillä ihmisillä ei ole mitään
menetettävää,
siksi he elävät
oikeudentuntoisesti
rehellisyyteen pääsee parhaiten
avoimuudella,
sillä siellä solmutkin
aukenevat
olosuhteillaan
normaalit ihmiset eivät erotu
porukoista,
sillä he puhuvat,
pukeutuvat
samalla tavalla,elävät
kuten muutkin,
mutta he jotka eivät normeihin
sovi,mahdu tahi ajaudu
ovat elämänkullan kaivajia,
reissaajia, jotka eivät happane
tavallisiin
elämänkiireet syrjäyttävät
hetkiä,
jotka tarvitsisivat
aikaa,
siksi ihminen kuivuu
oravanpyörässään,
vaikka on saavuttanut kaiken
saavutettavan
täsmällisesti elävillä
jokainen päivä on
eilisten
kaltainen,
mittatikulla laskettu,
tavallisilla päällystetty,
siksi he elämänharmaantuvat
aikaisemmin kuin suurinpiirtein elävät
nälkä
saa ihmiset menemään
tekemään,
kuntaas
kylläinen olo kaipaa
makoilua,
olemassaoleviin tyytymistä,
siksi elämännälkäiset ihmiset
eivät aitaudu
villieläimet ovat eri rotua
kuin ihmiset,
siksi ne
eivät mielellään ole
kosketuksissa ihmisten kaa,
sillä he vainuavat tartuntavaaran ja
muut elämänsä kulkua haittaavat
uhkakuvat
ammattiyhdistysliikettä
käytetään
surutta
hyväksi,
ainakin silloin kun sen turvin
yritetään
saada aineetonta etua itselle
lähipiirille, yhteiskuntaluokalleen,
tähän syyllistyvät vastapuolen
pelurit työnantajat,
sillä ilman sak:ta heillä ei olisi
mahdollisuus .aineellistua.
saimaan norppaa ei voi
siirellä
muihin järviin,
sillä se ei tykkää
luonnottomista vesistä
jos ihminen omakustantaisi
kaikki toimintonsa ei
yhteiskunnan
kätilöillä olisi töitä,
yhdelläkään politiikolla
vängättävää,eikä yhdellä
ihmiselläkään
itseään enempää,
tuskin sitäkään
sumuinen helsinki
kaikki menevät
tulevat,
syntyvät ja pysähtyvät,
vain pulut pitävät tyylistään,
eivätkä istahtele tuontuosta
on aamu,
sunnuntai,
tyhjänhetki,jolloin
elämänaskel painaa heilläkin
jotka ovat vilpittömiä,
maahanmuuttajia,
sillä he yrittävät sopeutua
helsinki,
valkoinen pääkaupunki,
turun ja viipurin
jälkeläinen,
hetki ja pidempi,
mutta juuri nyt on sumuisaa
suurruhtinaat elivät
loistonaikojaan
silloin kun demokratian
lapset eivät olleet
syntyneet
silloin elämä oli
ylä ja alaluokkaista,
hyvyyttä ja kurjuutta
pakanuutta ja uskonnollisuutta,
helvettiä ja taivasparatiisejä
se aika oli putinin venäjän
alunsiemen,
tuhon
kaiken ja tämänpäiväistenkin,
sillä nyt suurruhtinaat ovat
palanneet ja pyrkivät nitistämään
demokratianlasten elämisenoikeuden ,
mutta he tulevat epäonnistumaan
siksi, että demokratia on kylvänyt
oikeudenmukaiset siemenet sinnekkin
missä niitä ei kaivattaisi
ihmisen suurin
tuhoaja on
liiallinen
vapaaaika.toimettomuus.
sillä se johtaa usein hetkiin
lopullisiinkin joiden ovi aukeaa
vain sisäänpäin
seurakuntayhtymät
ovat
mahtavampia
liikelaitoksia kuin yksikään
yritys
sillä niiden valvonta on
itsellään
yhteiskunta pyrkii
lopettamaan ihmisten
holhoamisen,
mutta pitää kiinni viellä
hautaamissysteemeistä,
sillä poliittiset puolueet ovat
erimieltä siitä että jospa multakuopan
sijaan
ihminen lätkästäisiinkin pakastimeen,
kaiken muun pakastettavan seuraksi
matkan pituus
määräytyy
fiiliksistä,
sillä satakilsaakin
hujahtaa tosta vaan,
jos mieli ei seisahtele
ihmiselämässä voi olla
tuhansia hetkiä
jotka vain
hipaisevat,
mutta miljoonittain
heitä niitä jotka hyppäävät ylitsesi,
sillä nämä eivät ole
porukkaa jotka tahtovat
itseään pidemmäksi aikaa
seisahtua
maat joilla on
maaanpuolustustahto
voimakkain,eivät häviä koskaan,
sillä tuhon jälkeenkin
he syntyvät uudelleen
ihminen on itsensä rakentaja,
hän jolle luoja loi
kehikon
olosuhteet ja kvaliteetit,
omaehtoisuus muut
vaiherikkaan eläneet ihmiset
ovat elämältä päivettyneet,
monissa liemissä
keitetyt,
siksi
he vähemmän hätkähtelevät
jos elät jatkuvasti elämääsi
ohimennen,
kaikkien muitten asioiden
sivussa,
joudut joskus tekemään tiliä
itsesi kanssa,
hänen joka on uhrautunut mielihaluillesi,
ohimeneville,
mitäänsanomattomille
syysillat ovat
kauniita,
sillä niitä verhoavat kauniin
ruskan
värittämät maisemat,
hiljaisen kauneuden
tyyneys joka saa kynntilänliekin
unelmoimaan
altavastaajalla on
mahdollisuuis voittaa,
sillä heillä on
vähemmän
hävettävää, joten suomen korisjengillä
on mahikset
nykyvenäjä ei ole
myönteisten asioiden
logo
brändi eikä
alempaakaan,
vaan yhteiskunta jota
hyvät tuuletkin kiertävät
syysilta huokuu
hyväntahtoisuutta, hetkiä
jotka ovat syntyneet keväällä,
jotka
nyt putoavat kirjavina pientareille
sielumme silmille,
sinne tänne kesyyntyneitä
hetkiemme olosii
tyyntyneitä polosii
parhaiten jaksat
kun elät
kokonaisesti
sillä tavalla väljän
monipuolisesti, joissa et karsasta
hetkiäkään jotka ovat mieltymyksiesi
vastakohtia
ongelmat kasaantuvat
hetkiin
hetkille,
heille meille jotka emme saa
otetta,
pysty näkemään
laveammin ja
olemme omien hetkiemme
orpoja
rikkaat ovat usein
köyhempiä
kuin vähävaraiset
sillä heillä ei ole
mitään tyhjänpäälle
katettavaa
kaikkea ei tarvitse
tehdä näkyvästi
sillä useimmat
syntyvät
parhainpäin,
hetkinä jolloin on
tyynenpää
itsensä mittauttaminen
kannattaa,
sillä sen avulla näet
mitenpäin olet,
etenkin silloin kun olet
itsenäsi,
ilman ketään mitään
jos pystyt elämään
sopusuhtaisesti,
sillätavalla
liihoittelematta,
itseäsi säilöämättä,
pääset vähemmällä kuin he
jotka joutuvat tuontuosta etsimään
itseään
normaalit päivät eivät
jätä jälkiä,
vaan menevät ja tulevat,
siksi ne ovat elämänkauniita,
turvallisia ja eteenpäin vieviä, sillä
niiden huomen on aina tavoittelemisen
arvoinen
kristinuskonto
on
kohtalo,jonka vuoksi
kirkot aikanaan rakennettiin,
mutta myöhemmin museoitiin,
sillä yksi totuus ei ole kaikkea, vaan
sen hetkisiään
ongelmia ei kannata
kerätä elämisellään,
toimillaan, sillä ne syntyvät
muutenkin ja etenkin silloin kun olet
ratkaisukyvytön
ne ihmiset jotka eivät pyri
mihinkään,
mutta tekevät eniten,
löytyvät yleensä sieltä,
jossa elämää palkitaan
älä leimaile ihmisiä
ennakkoarvostele,
vaan mee juttusille,
sillä silloin ymmärrät,
aistit
miten vääristyneen kuvan
olosuhteet voivatkin antaa hänestä,
itsesi kaltaisesta
ikuisia asioita
ei kannata
pyhitellä,
sillä ne
eivät tämänpäiväisty lenkkikaveriksisi,
vaan kertovat hetkistä jolloin et ollut
päiväkävelyllä
illat pimenee
äänet vaimenee,siksi hetketkin
itseensä kääriintyvät,ovat ja ovat,
niinkuin sinäkin
luontolapsi,arjen pyhän ahertavainen
ihminen, elämäsi tulosvastuullinen
et ole ikinuori
vaan hetkiesi kokoinen,
hän.sinä.
siksi elä aikasi kanssa tasatahtia
etuilematta,jäljelle jäämättä
syksyn värit ovat
elämänkauniita,monivärisiä,
kuten elämänhetket
hedelmät ,kohtalonköynnökset,
siksi minäkin rauhaton sielu katselen
puista pudonneita lehtiä kirjavin silmin,
uteliain miettein ja samalla puen ne itseeni,
fiilistellen,sillä luontoäitee on pukeutunut kauniimpiinsa,
juuri samanlaisiin kuin minäkin haluaisin, mutta valitettavasti
olen haalistunut
kun olet täynnä
kaikkia
kaikkea, pysäytä vankkurisi ja mee
itekseis toiseen suuntaan,
tahi jää niile sijoilles,
sillä siten saat elämänvauhtisi
pysähtymään
viereesi kehräytymään
tiistai,
viikon toinen
aikamoinen,taijanomainen
sillä
tänään on pariton ja
harmiton
päivä
eikä yhtään turhan kynnystäkään
joita pitkin itseäni iltaan saattelisin
enempää
et voi taivutella
koko elämää
mutta tekemisiäsi pystyt,
siksi kääny ensin itsesi
puoleen kun edessäsi on
ylittämättömiä
mikään ei ole pysyvää
sillä aikakin haluaa
sukupolvistua,
siksi eiliset eivät näytä
aamujen ensimmäisiltä,
sillä he eivät enään
pyri
huomisten katolle
jokaisen elämässä on
tilaa
mennä tulla,
mutta vain toisilla rajattomasti,
heillä
jotka eivät ole sitouttaneet itseään
yhteen kahteen
mihinkään,vaan antautuneet elämälleen
länsimaissa on enemmän
toisinajattelijoita kuin
ahtaamissa yhteiskunnissa,
sillä täällä meillä ei pudoteta
vastarannankiiskejä ikkunoista
mitä vähemmän
omistat
sitä tärkeimpiä ovat
ne joita hallitset,
sillä omistajuus säätiöittää,
hallintaoikeus huomentaa,
laittaa hallittavat elämään,
huomisia tuottamaan
pieni ja vähäpätöinenkin
ihminen voi nousta
maailmansuureksi jos
hän nousee varpailleen ja
rupeaa enemmäksi
syysharmaus on syvempää
kuin hetket jotka eivät
koskaan
hymyile,
sillä ne ovat tyyntyvän suven
jättämiä,
kesäriemujen varjottuneita
tunnelmia
kaikkea voidaan
katsoa
myös
toisinpäin.nurinpäin.
eikä ajatella yhtäkään
.mitään.
sillä silloin asiat valkenevat
.vaikenevat.
itsestään
venäjästä on tullut terroristien
isoäiti,
maatuskojen maatuska,
joka imettää raakalaisiaan
jotta nämä saisivat kylvää
kuolemansurua mielinmäärin
eläminen ei ole aina
hienoo ja tasapainoista
soutamista,
hyvin hetkien
keinuttelemista,
vaan aika usein sellaista,
joiden yli on vain päästävä,
unohdettava ja taas mentävä
hyväntekeminen palkitaan
ennemmin tahi
myöhemmin,
sillä hyvyys palaa juurilleen,
niinkuin muuttolintu
synnyinseudulleen
tavallinen päiväni,
melkein kaikki,
mutta joskus on jotain
poikkeavaa,
mutta ne ovat harvassa,
sillä en kulje oikopolkuja,
vaan tavallisia päiviäni,
enkä sorru huvituksiin,
toisten maalailemiin kuvituksiin,
vaan meen harvakseltaan
ihminen on luonnonolijoista
se tyyppi,
joka juurtuu ilmavasti,
sillä he ovat pintaeläjiä
yö on vuorokauden
viimeinen
joskus väsynyt, mutta useimmiten
täynnä elämäntähtiä jotka
tanssittavat hiljaisuutta,
kaikkea jotka syntyvät aamusta
iltapäivät syntyvät
päivällisten jälkeen
silloin kun ensimmäiset
tähdet syttyvät,
siksi ne eivät ole
aamuvirkkujen lailla
unisii,
vaan iltapäivien unelmien
poikasii,
heitä jotka
ihastelevat illankajoa, joilla on
unelmoijan mieli
kaikki on
mahdollista,
mahdottomatkin, sillä nekin
ovat saman kohtalonkukan
synnyttämiä
aika on suurin voimamme
varjeleluksemme
sillä se taivuttaa
vahvemmatkin,
kasvattaen nuoret ja vähäiset,
puut ja vihannekset,
sillä se on
aina aikansa tikittelijä
hyvät asiat ovat
pieniä
ohimeneviä,
pesää tekemättömiä,
niitä näitä, heitä jotka
hymyilevät ja kulkevat
myötämielisissä hetkissä, avoimissa
olotiloissa
isänmaa on se maa
joka ei hylkää
heikointakaan,
siksi se luo elämänturvaa,
hetkiä jotka vaikeuksista huolimatta
ovat enemmänkuin yhteiskunnat
jotka toimivat täysin
markkinaehtoisesti
pelkäävä ihminen
on
vahva,
sillä hän näkee
nykyisyydenkin taakse,
mutta jos hän joutuu pelkojensa
taluttamaksi,
muuttuu hän avuttomaksi
sodat tyhjentävät
huomisia
sillä ne tarvitsevat
kaiket voimat
pahuutensa ylläpitoon
islaminaisten ei kannata
olla erinäköisiä,
sillä silloin he ovat
haavoittuvaisempia,
siksi he käyttävät
huntuja ja muita
peitteitä suojanaan
kaupunkilaiset ovat
syntyneet
maaseudulla,ainakin he jotka
jokainen viikonloppu
ajelevat poispäin
ihmisen ei kannattaisi
kierellä mitään,
vaan painella hetkestään
toiseen,
vuodesta seuraavaan,
sillä turhat kiemurat tekevät
hikiseksi
ihmisen tulisi olla
aina hyvässä kunnossa,
etenkin silloin kun joutuu
olemaan enemmän
kaikki kannattaa
aluttaa alusta,
juuren
pätkästä, mutta jos kuitenkin
aloitat puolesta
välistä,
puolivalmiista, niin katso että
hengittääkö se,
onko se huomisen näköinen
hyvien ideoiden lähteille
hakeutuvat ensimmäiseksi
rosvot,
siksi tuulivoimalatkin joutuivat
heidän kynsiin
kynittäviksi
pienen yhteiskunnan etu on siinä
että se pystyy valjastamaan
kaikki tehokkaasti,
kun taas isommat
ovat reunoiltaan hauraimpia,
sillä sinne eivät katseet ylety
verkkokauppiaat ovat
isoja
möhkäleitä, tunnottomia,
tunteille
mutta herkkiä aistimaan
ihmisten tarpeita
ihminen säilyttää elämisen
vireytensä parhaiten,
kun muistaa väistellä
pahoja ja
pitämällä
sylinsä avoinna
niille heille, joillekkin jotka vetävät
mukanaan
myönteisiä
palkansaajalle jää
vähemmän käteen
kun hälle joka
liksaa jakelee,
sillä duunarilla on känsäset
kädet,
tuhannesti muuuta kustannettavaa,
itseään suurempaa elätettävää,
eikä vähäisin ole liksan maksaja
kun vähätkin loppuu
pöytä puhdistuu,
se on hetki
jolloin
sinulla alkaa valinnanvapaus,
sillä yksikään murunen ei ole
esteenä
ihmisen paras suojelija on
kiiltomatokovakuorikanen,
tuo turpeissa viihtyvä
elämänsankari,
jonka ansiosta
puut kasvavat, kukat kukkivat,
luonto kasvattaa seuraaviaan,
mutta valitettavasti ihminen ei ymmärrä
kestävänkehityksen merkitystä,
vaan asfaltoi kiiltomatokovakuoriaisenkin
elinpiirin, sen josta hänenkin huomisensa vihertäis
sivistys on
ihmiselämän pöytäliina,
hyvientapojen kattaus,
joka syntyy tahtomattaan, sillä
se on filosifoitu elämän syvimmillä aatteilla
puheen sävyt merkitsevät
enemmänkuin tuhannet
sanat,
sillä niistä kuulija aistii
sanomattomatkin
kiire vie elämänherkut,
siksi ihmiset juoksevat
kieli vyönalla ja ovat
elämäninnottomia
julkinen hyvinvointi
rikastuttaa
yhteiskunnan kaikkia
sillä se on elämänlautanen
joka ruokkii seuraavia
kunnon demarin ei pidä
pukeitua
ääriaineksiin,
vaan elää sellaisella mentaliteetillä
jolla on kiva mennä nukkumaan
herätä ja tarttua seuraaviin
ihminen tulee
vähälläkin toimeen,
mutta se vaatii sen että
vähää on riittävästi, jokapäivälle
helvetti on monen sadan
matkan päässä,
siksi katson
elämänkarttaani tarkasti,
etten vain eksyisi
ilman työtä ei olisi
työkavereita
työmatkoja
kesälomii,pekkaspäivii,
eikä tilipäivii,
hetkiä jolloin ostetaan
kaupasta vähän enemmän
onni voi olla tuhansia
asioita
mutta hienoimmillaan
se on kun yksikin
koskettaaa sinua silloin
kun kävelet matalamalla kuin
muulloin
tavallisen ihmisen
on
helppoa olla elää ja olla
mitäkään, sillä hän
ei ole marionetti,
kuten muut hyväkkäät
luottamus on
kaiken perusta,
siksi monet vastakkaisetkin
mielipiteen edustajat voivat
työskennellä yhdessä, kun heillä
on hyvä luottamus toisiinsa
sumuinen perjantai,
usvainen hetki,
mutta silti meen tuun kuten
kirkkaimpina päivinänikin,
sillä onhan viikonlopun ovi
raollaan
tämmöisinä hetkinä ihminen saattaa
joutua mihin tahansa,
sillä kukaan mikään ei ole
pitelemässä kiinni,
vetelemässä sinne tänne
mutta minä
meen töihin,
palaan sieltä,
käyn kaupassa,
syön ja laitan notkeampaa päälle,
sillä illalla meen elokuviin,
vaikka valtiovalta ei niitä tuekkaan
pelkkä oleminen ei riitä,
ei nekäkkän hetket jolloin
ollaan tekevinään,
sillä ne eivät vie
tuo mihinkään
savonlinna on
suomalaisin kaupunki,
kotimaisuuden pyhähenki,
oopperoitten jalorenki,
sil siel sinivalkoisuus
loistaa hyväntahtoisuuden suurlähettiläinä, heinä
jotka lupsakoittavat jokaista, lörtsyttävät
hyvänmakuisasti, niin herkullisesti, että siint
jää hyvä maku pidemmäksikin aikaa, sillä savonlinnalaisuudessa
on
elämäntaikaa, niitä elämänherkkuja jotka syntyvät haastelemisista, pienten
suurten puimisista
saimaa,
isänmaamme luonnolisin järvi
jonka pinnalla yötaivaan tähdetkin
kauneimmin tähdittävät, sillä se on
puhdas ja luonnonrikas
rakas,
kaikille heille meille, tuleville
ikuisesti,
sillä sen luonnollisuus on enemmänkuin
halpojen hetkien pintapuolisuus
kaikki asiat tapahtuvat
lupia kyselemättä,
nekin jotka ihminen on
siirtänyt tuonnemmaksi
kesä on illastunut syksyn
hiljaisuuteen,
ikkunoihin jotka verhoutuneet,
joiden suojissa kesänlapset
talveaan odottavat, siksi enään
ei kuulu suviyössä elämänääniä,
sillä kaikki on itseensä peitottuneet
ennen ongelmaiset vangittiin
tänään
terapioidaan,
jokaisen silitettäväksi haavoitetaan,
siksi rehellisiä hulluja ei synny,
vaan heitä jotka ovat
itsensä puolikkaita
katselen elämää
vähän matkan päähän,
edemmäksikin,
mutta en hahmota sieltä
itseäni,
sillä minun matkani on itseni
kokoinen,
ympäristöni kaltainen
purran@orpon hallitus
ei tykkää duunareista
arjenraatajista,
itsensä elättäjistä,
yhteiskunnan tukipilareista,
siksi he poistivat jäsenmaksujen
veronvähennys oikeuden ja jakoivat
sen hengenheimolaisilleen
kaikea et voi saada
mutta sinulla on mahkuja
niihin joihin
yllät,
itsenäsi, hänenä jolla
on samat päämäärät kuin
sinulla,
elämän poikanen
sopeutuvat ihmiset
eivät ole jokarivin
ensimmäisiä
viimeisiäkään, siksi he jäävät
kun muut lähtevät,
sillä he eivät etuilleet,
jättäytyneet vaan menivät
olosuhteittensa johdattamina
tänään eletään
tämänpäiväisesti
huomenna seuraavasti
oletettavaksi,
siksi älä komeroiduta itseäsi
ennakkoluuloihin, vaan katso
jokainen aamu mihin suuntaan
hyvät tuulet puhaltavat
miljonääreiksi pääsevät
vaivattomammin
he joilla on varaa
sijoittaa
sosiaalisia etuuksiaan
kaikkea ei kannata
entisöidä
sillä siten ne joutuisivat
elämään hetkillä joihin eivät
ole syntyneet,
valjastautuneet
älä etsi syyllisiä
vaan
syyttömiä,
sillä heidän kauttaan
syyllisetkin näyttäytyvät
arvokkaita ei mittailla
puntarilla
rahan
voimalla, vaan sydämmen
hyvyydellä
tyytyväisillä hetkillä
elämän retkillä, joissa
punnitaan vain elämänaitouden
vilpittömyys
hetket jotka synnyttävät monia
hyvänpäiväsiä
heitä niitä joista loistaa hyväntuulisuus
vaikka elämä olisi tyyneimmillä
hetkillään
itsensä elättäjät ovat
yhteiskunnan
valioporukkaa,
siksi valton tulee
huomioida heidät
ihminen elää
ympäristöstään pienistä ja suurista
hetkistä ja ohimenevistä
sillä onhan hänkin yksi
elämänheiluja toisten
joukossa
suurinpiirtein eläjiltä
jää paljon tähteeksi
monet hetket
käyttämättä, sillä hehän
noin suurinpiirtein
menevät tulevat
hiljaisuus syntyy
kun äänet vaimenevat
ihmiset pois
muuttavat,
siksi kuntakuva piirtelee
eilisiään,
kehräten hiljaisuuttaan
kaikki mikä on elävää
on elämää
jokainen isompi pienempi
heikompi vahvempi,
myös ne jotka vähemmän
näkyvät
hetket jotka
tulevat ja menevät
jälkiä jättämättä, ovat
niitä jotka euvät halua esittää
mitään suurempaa, vaan ovat,
menevät j tulevat, kuten vuodetkin
vuosittain
katseet kääntyvät ain
valoon
päin,
nekin jotka vähän
syrjemmällä, sillä varjojen mailla on
elämänhiljaisuuus, se joka ei kiehdo
kevään ensimmäistä ruohontupsuakaan
syyskuu on
vaihtanut elämänväriä
rutmejä
tunnelmii, se on saanut
ympäristön tavalliseksi, jossa
eiliset näkyvät kirkkaammin,
sydäntä lämmittävästi, uutta huomisen
uskoa kutoen
jos pienen maan
johtaja sairastuu,
demokratia järjestää
seuraavan,
mutta isossa yhteiskunnassa
asiat puidaan sisäpiirissä
ihmisen ei kannata olla
jatkuvasti uudisraivaaja,
sillä se on raskasta hommaa
karsimista,uusien pystyttämistä
ympäristöään vahtimista,lupia anomassa,
aina jollekkin jotain sanomista,
joten helpommalla pääset kun
nykyisyyttäsi kohentelet
nuoruus on
elämän
avarinta aikaa,hetkiä,
joilla ei ole aitoja, takarajoja,
mitään,
kunnes tulee hetki jolloin
katsot elämäs kuutamoa,
tähtiä ja kaikkea
arjen kiireet johtuvat
siintä että olet joutunut
elintasokierteeseen,
siihen vauhtipyörään joka
tekee ihmisistä elämänkalpian
tämänhetkisyys on
hetki,
ohimenevän sipaisu,
muttta eiliset ja tulevat ovat
enempiä,
niitä jotka jättävät lähtiessän
muistot
mikään ei ole ikuisuutta
isot
vähätkään,
iänikuisuuskaan,
sillä kaikkien jälkeen koittaa
aamu,
se hetki jolloin taas aletaan
salakavalat ihmiset eivät
ole kivoja,
sillä
he
ovat myöhemmin heitä joita
ei pitäisi tavata koskaan
kaikki ovat aluksi vieraita
itselleen,
mutta olosuhteitten
pakosta tutustuvat,
toiset paremmin, toiset
väjemmin
ahkerat ihmiset ovat
taipuvaisia,
elämänkurottajia,
heitä meitä jotka
aamuisin menevät
iltaisin tulevat
ihminen on aina
synnyttäjiensä näköinen,
mutta saavat uusia kasvonpiirteitä
tekemisillään
avaruus on takarajaton,
eikä sillä seiniäkään,
mutta pohja on,
me,
maapallolliset palloilijat
oman elämämme eläkeläiset
ihmisen kannattaisi
olla aina
oman
näköisensä, sillä siten hän
löytää vaivattomammin ihtensä
pimeimmistäkin
kolosista
ihminen on ihan
puhas olio
ennenkuin menee
omenavarkaisiin,
sillä sen jälkeen häneen
tarttuu kaikenmaailman pahat
firman pikkuherrana
työskenteleminen on
selkärangatonta hommaa,
sillä siinä joutuu taipumaan
jokasuuntaan,
sinnekin mihin ei alimmat
ylimmät taivu
metsästys on
toisen hengen riistämistä,
siitä nauttimisesta,
siksi se on monelle
raakaa hommaa
yksin ihminen ei pääse elämässään mihinkään, mutta toisten kautta mihinvain, siksi älä erakoidu, hyljeksi.hyljety. vieraannuta ympäristöäsi...